2011

Taas on yksi vuosi takana! Ihan mukava sellainen noin pääpiirteissään. Oli pari ihanaa ulkomaan reissua, hyviä konsertteja ja muita kulttuurielämyksiä, töitä riitti tekevälle ja lähipiirini on pysynyt terveinä ja voimissaan ja itse olen ollut vaihtelevalla intensiteetillä kuntoilemassa. Jos jokin on tökkinyt tässä vuodessa niin eniten se on tämä raskaaksi tulemisen vaikeus ja sen liitännäistapahtumat parisuhteessa. Mulla on tasan kaksi ystävää, joille olen kertonut missä mennään meidän lapsentekohommissa, mutta jotenkin en silti viitsi ihan itkeä vollottaa heille... Eli jokin tuska jää vielä näiden keskustelujenkin jälkeen sisälleni, ja se purkautunee kyynisyytenä ja ärsyyntymisenä aika ajoin sellaisista asioista jotka eivät edes liity vauvantekoasioihin... Mutta onneksi elämässä on kuitenkin muitakin asioita, eivätkä ajatukset pyöri ihan kokoaikaisesti hedelmättömyydessä.

Nyt aion ryhdistäytyä ruokailun ja kuntoilun saralla heti vuoden vaihtumisen jälkeen. Joulukuussa laiskistuin treenailujen kanssa. Jouluna syöminen meni täyshoitomajoituksessa tarjoilun myötä suorastaan ähkytankkaukseksi, ja nyt välipäivinä oon syöny rasvaisia ravintola-annoksia ja uunipizzaa... Eli nyt voisinkin laatia kuntosalisuunnitelman itselleni ja noudattaa sitä heti ensi viikosta lähtien sekä syödä taas vähän kevyemmin! Tässä minun henkilökohtainen Kevyt-projektini (ilman puntaria). :)

Uudelta vuodelta toivon plussaa raskaustestiin ja tietysti siitä alkavaa hyvin etenevää raskautta.

Hyvää ja hedelmällistä uutta vuotta kaikille!



Tänään nostetaan maljaa! Kuva.



Pähkäilyjä - kp 14

Hitsi, kun sitä ei osaa lääkärin luona kysyä mitään; kysymyksiä ei yksinkertaisesti silloin tule mieleen. Sitä vain mielissään kuuntelee kaiken mitä kerrotaan. Kotona jälkeenpäin kuitenkin kysymykset pörräävät päässä.

Nyt pähkäilen toiveikkaana, että entä jos tässä kierrossa olisikin tärpännyt. Ja koitan sijoitella tuon tehdyn ultraäänitutkimuksenkin tukemaan tätä toivetta. Googlettamalla olen nyt päätellyt, että alkio ei kai näkyisi tässä vaiheessa ultrassa vielä lainkaan, vaan siellä on näkynyt minun tapauksessa vain surkastunut keltarauhanen ovulaation jäljiltä. Lisäksi uskon että koska kypsyviä munarakkuloita ei enää näkynyt, tutkimus oli sen takia hyvin pikainen, jotta mahdollista kiinnittymistä ei ultra-anturilla ainakaan enempää häiritä.

Ja se lääkärin "onko sulla ollut vatsakipuja" -kysymys hänen hetkellisen hämmentyneisyytensä jälkeen... oliko hän vain yllättynyt että ovulaatio olikin jo tapahtunut vai saattoiko hän kuitenkin jotain muuta?

Nyt on kp14 ja ovulaatiosta on todennäköisesti kulunut jopa 3 vuorokautta. Ei ole tällä hetkellä luonnollisesti mitään oireita mistään (paitsi yhä "jouluporsasolo"). Mutta miten tämä yritystunnelma tuntuukin pitkästä aikaa taas näin jännittävältä?!

Ultraylläri

Joulu on takana, ja tänään menin vatsa vielä kinkusta ja muista herkuista pinkeänä kiertokartoitusultraääneen. Ultraääni tulli tehdä minun kiertojen pituuksilla kierron 10-12- päivinä jotta tuolloin pääsisi sopivasti ihmettelemään kypsyvää munarakkulaa. Joulun sulkiessa muut vaihtoehdot pois, minulle tehtiin tutkimus kiertopäivänä 12. Hoitaja ja lääkäri olivat eri kuin viime kerralla, mutta miellyttäviä ja pätevän oloisia olivat myös nämä naisihmiset. Aloitettuaan ultrailun lääkäri kysyi kummissaan onko ollut vatsakipuja, mitä vähän kummastelin, mutta vastasin että ei ole mitään perinteistä ähkyä ja turvottelua kummempaa ollut. Lopulta hän totesi että "täällä näyttää siltä että ovulaatio on jo tapahtunut"!! Uskomatonta. Tämän havainnon tehtyään totesimme molemmat että kuukautisia voi odottaa täten alkavaksi jo noin kp 25. Olipahan kumma juttu!

Hyvä puoli tässä on se että jouluna siemenlahjoja jaettiin kaikkina jouluun laskettavina päivinä. Ja oletettavasti tuolloin ovulaatio on jossain kohdassa mennyt tapahtumaan. Eli ainakin tuli hyödynnetyksi. Huono puoli on se että käsittääkseni alati lyhenevä kierto voi kieliä jopa hedelmällisyyden alenemisesta, mutta lääkäri ei sanonut asian toistaiseksi huolettavan kuitenkaan. Enkä minäkään oikeastaan vielä huolestunut.

Spermanäytteestä kysyin että oliko se riittävä, sillä sitä oli tosiaan kerrytetty naurettava puoli vuorokautta ja se olikin ollut riittämätön. Miehen pitää näin ollen antaa uusi näyte.

Ja loppukevennyksenä vielä: lähetin miehelle heti tekstarin että hänen tulee väsätä uusi näyte ja onpa hyvä että hän oli jo todennutkin minulle antavansa sellaisen tarvittaessa mielellään. No... viestin lähettämistä kului pari minuuttia. Köröttelin bussissa ja kuulin että sain viestin. Viestissä luki "Hauska kuulla," ja lähettäjänä oli äitini! Mutisin säikähtäneenä ehkä pikku kirosanan, sillä äiti eikä muukaan perheeni itse asiassa tiedä että edes yritämme lasta (-olemme kyllä muuten läheisissä väleissä!). Hädissäni selasin vanhat viestitiedot ja olin niiden mukaan kuitenkin lähettänyt viestin ihan oikein ja hetken päästä sainkin myös mieheltä vastauksen viestiin. Äitini oli oletettavasti laittanut vain keski-ikäisen viiveellä vastauksen hänelle illalla lähettämääni viestiin saamaani joululahjaan liittyen. Mutta laittoipa sellaiseen ajankohtaan vastauksen että huh huh! ;)

Ja koska kerran ovis on jo takana, niin nämä on sitten jo piinapäiviä nyt tällä kohdalla kp12!

Siemeniä ja labrasekoiluja

Terveisiä kiertopäivältä 6!

Meidän tutkimukset ovat edenneet pikkuisen. Mies toimitti viime viikon lopulla siemennestenäytteen poliklinikalle. Tarkoitus oli ennen näytteenantoa pantata siemeniä 2-5 päivää. Toimitukselle piti varata etukäteen aika ja mies varasi pari päivää etukäteen ajan sillä tavalla että näitä "panttauspäiviä" näyttikin kertyvän 6. Päivää aikaisemminkin olisi ollut vapaita aikoja mutta myöhäisempi päivä oli miehestä "kivempi"! Kutonenhan ei oikeastaan kuulu tuohon 2-5 numerohaarukkaan, joten minä ihmettelin että miksi sitä ei voinut noudattaa, kun ei olisi ollut mitään esteitä varata yhtä päivää aikaisempaa aikaa. No mutta - eipä tässä vielä kaikki...
Viidennen panttauspäivän iltana kävikin köpelösti, sillä mies oli aiemmin samana päivänä huomannut että siinähän nyt voi tehdä vaikka mitä ja pitäytyä silti päästämästä vielä ulos ruumiinlämmöstä tätä pian annettavaa näytettä. Hänpä sitten hedonistisesti yritteli onneaan illemmalla toistamiseen, mutta ei enää yhtä hyvällä menestyksellä. :-/ Joten loppujen lopuksi näytteenantopäivänä hän sai purkitettua alle vuorokauden(!) kertymän ja vietyä sentään määräajassa klinikalle. Mutta en yhtään ihmettele, jos miehelle tulee aiheelliseksi antaa uusi näyte. Eli varsinainen komedia tämä tutkimusvaihe!

Itse sain kuukautiskierron kartoituksen käyntiin jo tässä kierrossa, kun joulu ei estä tarvittuina päivinä tehtyjä tutkimuksia. Eilen kävinkin jo labrassa antamassa vähän verta. Siellä oli pientä sekaannusta lähetteen kanssa, sillä se oli jostain syystä ohjelmoitu ensi helmikuulle ja toiseksi siinä oli pyydetty muun muassa hepatiitti- ja HIV-näytteitä, jotka totesin käsittääkseni olleen jo marraskuisen käyntini pyyntöaiheita. Sekä minä että labrahoitaja haeskelimme prolaktatiini -sanaa, joka molempien muistikuvien mukaan olisi kuukautiskierron vaiheeseen liittyvä labra-arvo. HIV:illä ja hepatiitillä kun ei kai ole oleellista tekemistä nimenomaan kiertokartoituksen kanssa, jota tässä tapauksessa oltiin nyt tekemässä. Labrahoitaja soitti ystävällisesti Naistenklinikalle ja ihmetteli lähetepyyntöä, ja sieltä selvitettiin että se oli ensinnäkin tarkoitettu heti käytettäväksi vaikka olikin sijoitettu helmikuulle. Ja kuulemma prolaktatiiniarvo olikin otettu jo marraskuussa, mutta HIV:iä ja hepatiittia ei, joten ne piti ottaa nyt. (TK-lekurini tuolloin mainitsi kyllä tilaavansa ainakin HIV:in, mutta kuten jo silloinkin kirjoituksessani totesin niin hän ei tehnyt minuun vaikutuelmaa ammattinsa asiantuntijuudesta...) No mutta, ainakin nyt otettiin kiertokartoitukseen liittyen jotkut ihme lyhenteet, TSH/THS- ja LH(?)-arvot, joten kai tästä käynnistä oli jotakin hyötyä...

En kirjoittele enää ennen joulua, joten toivotan kaikille

oikein rentouttavaa joulua !!


Tässä vielä lopuksi löytämäni kaunis kuva, joka sopinee hyvin vauvatoiveblogiin. Pariskunta katselee taivaalle toivoo pukin reen nähdessään erästä tiettyä lahjaa...

Kuva löytyy muun muassa täältä.

Old signs...

Jahas, jomottelu on alkanut ja värimerkkikin saatiin jo...

Huomenna taitaa saada soittaa ja varata ajan kiertokartoitusultraan! Näin ollen ei pöllömpi päivä kp1:seksi tuo huominen; eipähän joulu siirrä kartoitusta tammikuulle. Eikä kuukautiset pilaa jouluakaan - jos vaikka pääsis uimaan! :)

Rinta-arkuutta ja muuta toiveikkuutta

Kp 22 (näillä laskelmilla).

Nyt taas, kuten viime kierrossakin, tunnen tällä hetkellä pientä rintojen arkuutta. Viime kierrosta viisastuneena se ei luultavimmin merkitse alkanutta raskautta, vaan todennäköisemmin enteilee outoja kuukautisia. (Vaikka toivon että ne olisivat tällä kertaa taas normaalit eli ainakin viimekertaista runsaammat.) Silti ihan pienesti toivon että olisikin tapahtunut hedelmöittyminen ja kiinnittyminen ja etuvarustuksen herkkyys johtuisikin siitä...

Lisäksi minulle on putkahtanut mieleen vielä yksi juttu viimeksi kirjoittamastani lääkärikäynnistä. Lääkäripäivänähän oli (noin) kiertopäivä 18, eli ovulaatio oli oletettavasti takanapäin jo tuolloin. Kysyin lääkärin ultratessa sisälmyksiäni että onko kyseisellä laitteella helposti nähtävissä munarakkula joko munasarjoissa tai -johtimessa. En tarkoittanut itseäni vaan ylipäänsä, mutta lääkäri vastasi minulle että "kyllä täällä näkyisi joku/follikkeli(?) olevan, vaikka eikös se ovulaatio ole jo takanapäin..."

Mua alkoi sittemmin askarruttamaan tämä keskustelu, josta ei tämän enempää kuitenkaan neuvoteltu. Mikä siellä oikein oli, ja missä kohtaa? Oliko ovulaationi sittenkin vasta vähän myöhemmin tällä kertaa; siinä tapauksessa kuukautisia ei kai kannata odottaa ennen kp 32 eli jouluviikon keskiviikkoa... Viime kuukautisten ollessa erikoiset ei olisi suurikaan ihme jos tämä kiertokin menisi sekavaksi ja venyisi pitemmäksi. Mutta sitten idiootti minussa rupesi spekuloimaan mahdollisuudella että ovulaatio olisi tapahtunut olettamaani aikaan ja se, mitä lääkäri näki ultralla tutkiessaan olikin jotain astetta parempaa... Sitä en oikeastaan uskalla edes toivoa, koska sellainen ei yksinkertaisesti olisi minun tuuriani. Minun tuuriani on vain ja ainoastaan oikuttelevat kuukautiset ja sekoilevat kierrot.

Ei saa toivoa liikoja, mutta tällaista on ollut nyt mielen päällä!

Ensikäynti tutkimuksissa, jee

Tutkimukset korkattiin pari päivää sitten Naistenklinikalla. Olimme saaneet miehen kanssa omat peräkkäiset puolen tunnin vastaanottoajat, mutta käytännössä meille oli varattu siis yhteinen tunnin aika. Hoitaja ja lääkäri olivat mukavia, naisia molemmat. Lääkäri haastatteli täyttämiemme esitietolomakkeiden perusteella ensin minua ja sitten miestäni. Kun minun haastattelu oli tehty niin ei muuta kuin housut pois ja laverille makuulle kintut levällään - näin karusti ilmaistuna. Karusta ilmaisusta huolimatta osalleni langenneet konkreettiset tutkimukset eivät tuntuneet pahoilta. Lääkärin miellyttävyydellä oli positiivinen vaikutus, ja ehkä minäkin alan vähitellen rentoutua näihin alapäätutkimuksiin nyt kun niissä on alati enemmän tullut käytyä... Lääkäri tunnusteli ensin sormin alapään painellen samalla alavatsaa. Sen jälkeen hän tunnusteli myös peräaukon perustelematta miksi niin, mutta arvelin mielessäni että sitäkin kautta kokeiltuna tunnusteltiin varmaan silti gynekologisia elimiä noin "ulkopäin" eli siitä läheltä, koska peräaukon rakenteella tuskin on mitään merkitystä lisääntymisongelmissa... Tunnustelun jälkeen kohtu ja munasarjat tsekattiin myös ultraäänellä ja näillä menetelmillä vaikutin normaalilta so far. Jee!

Mies sai istua rennosti vieressä, kun minua tutkittiin ja häntä haastateltiin vielä. Mutta hän sai suureksi riemukseni sperma-analyysia varten näytepaketin, jonka saa nyt jatkossa toimittaa haluamanaan ajankohtana Naistenklinikalle. Siihenkin pitää tosin varata aika eli toimitusta ei voi tehdä täysin spontaanisti. On se varmasti mukavampi hoitaa kotona ja toimittaa tunnin sisällä poliklinikalle kuin asioida siellä sairaalan vessassa. Jos nyt tässä omien kärsimystensä keskellä voi jostain repiä huumoria, niin mä oon kyllä iloinnut ihan kympillä tästä spermajutusta. En edes kykene kirjoittamaan kaikkea tähän blogiin mitä kaikkea riemua siemenneste on tuonut mieliimme, mutta olemme yhdessä nauraneet muun muassa jo sille että jos poliisi pysäyttäisi mieheni liikenteessä kesken kiireellisen kuljetustoimituksen, niin sitten hän voi vedota näytteen kiireellisyyteen ja näyttää pelkääjän paikalla turvavöihin sijoitettua näytepurkkiaa ja yrittää josko poliisi heltyisi nähdessään pieniä siittiötä purkissa...! :D

Mulle puolestaan tehdään seuraavaksi kuukautiskierron kartoitus. Sain siis tulevaksi missiokseni seuraavan kierron ensimmäisenä päivänä varata ultraääniajan, jonka pitää sijoittua kiertopäiville 10-12 sekä minun tulee myös käydä labrassa kierron 3-5 päivinä. Joulu saattaa ehkä siirtää nämä hommat alkavaksi vasta tammikuussa - riippuu nyt milloin kuukautiset sattuvat alkamaan. Mutta yksi kuukausi sinne tänne ei tässä kohtaa hetkauta mitenkään! Kiertokartoituksen jälkeen tehdään sitten kuulemma joskus myös munatorvien aukiolotutkimus, mutta en piittaa vielä siitä vaan keskityn nyt vielä tähän lähimpään tutkimukseen.
Todella ihanaa että tutkimukset alkoivat. Mieleni on kevyt ja jouluisa! Tuntuu että emme ole yksin tämän asian kanssa ja että tämä on ehkä ratkaistavissa. Kivaa, että tutkitaan. :)

Kiertoajankohtakummastelua

Viimeisimmät "kuukautiset" olivat niin arvoitukselliset että en tiedä miten laskisin menneillä olevaa kiertoani!
Jos lasken ensimmäiset pikkutuhrut 1. kiertopäiväksi niin siinä tapauksessa tänään olisi kp16. En osaa sanoa ovatko lähiaikojen puuhastelut sattuneet lainkaan otollisille päiville. Viime torstain (eli kp11?) jälkeen onnekas toimitus on toteutunut vielä eilen ja tänään eli ainakin yrityksen tapaista on ollut. :) Ovulaatio on luultavasti jo takanapäin ainakin - pari päivää sitten oli ainakin jotakin limoja liikkeellä, mutta nyt ei enää ole. Sunnuntaina kuvittelin hetken hentoja kipuja oikealla puolella, mutta en voi väittää ihan oikeasti ja kunnolla tunteneeni ovulaatiota. Jotain pientä vain... ehkä.

Olen viime aikoina lukenut paljon muiden blogeja ja poukkoillut tuntemattomiin blogeihin, ja tuntuu että plussia ja raskautumisia on suorastaan vilissyt niissä. Yksikin juuri kirjoitti poikaystävän havainneen mahan turvonneen (noin rv4) ja ehdottanut testausta. Testi ilmoitti tytön olevan raskaana! Jotenkin tuntuu niin simppeliltä tuo vauvanteko välillä muita lukiessani, että no tottakai - noinhan se menee... Siksi onkin kiva lukea raskautumisista jottei totuus unohtuisi. Mutta sitten aina muistan taas että eipä meillä, ei sittenkään. Ei se ihan niin helppoa olekaan. Jos muuten tuohon mahaturvotukseen olisi luottamista (mikä siis lukemassani blogissa oli selkeä raskausoire!), niin mulla on ollut ihan hirveä turvotus viime aikoina. Ykkösenä syyttäisin kuitenkin viime aikojen vaihtelevia työvuorojani (teen kolmivuoroista työtä). Raskaus tuskin on kyseessä...

Pikkuisen jännittää loppuviikon ensikäynti tutkimuksissa. Vähän vain. Siitähän se sitten selviää mitä siellä tapahtuu ja miten hommat etenee...

Sain puhelun

...ja niin kannatti maanantainen tarkistussoittoni terkkulaan, mikä laittoi öljyä rattaisiin.
Läheteemme oli jo tullut Naistenklinikalle, mistä minulle soitettiin tänään ja saimme ensimmäisen käyntiajan jo ensi viikolle. Olipas nopeaa!

Tässähän voi nyt hyvin tyytyväisin mielin edetä kohti joulua... Meillä on kotona jo jouluvaloja laitettu ja pieni tekokuusikin koristaa olohuoneessa. :)

Murrrrrrrrrr

Soitin tänään terveysasemalle kysäistäkseni tämän kuun alun labra- ja PAPA-tuloksiani. Ne olivat ok. Samalla kysyin että näkeekö langan päässä oleva hoitaja koneelta myös sen että onko lääkärini jo tehnyt lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Hän lupasi tehdä se heti labravastausten näkyessä ja onhan käynnistäni kulunut jo 3 ja puoli viikkoa. No kas kummaa - eipä ollut! Ystävällinen hoitaja aikoi lähettää lekurille sisäpostitiedotteen mutta **ttu että minua v**utti. Pitääkö kaikki tehdä ihan itse?! Herra tohtori oikein sanoi silloin että "labravastaukset näkyvät varmaan jo heti alkuviikosta niin laitan sen lähetteen sitten." Varmaan taas valelääkäri tämäkin unhomieli!

Onnea, Lily Allen!

Luin juuri Iltasanomien sivuilta että brittilaulajatar Lily Allen on eilen saanut tyttären. Onnittelut hänelle - ihanaa!! Olen aina pitänyt Lilyn räväkästä hahmosta sekä lauluista ja täten seurannut hänen vaiheitaan aiemminkin. Vauvauutinen lämmittää erityisen paljon tietäessäni hänen kahdesta keskenmenostaan, joista jälkimmäinen sattui viime vuoden syksynä Lilyn ollessa jo kuudennella kuulla raskaana. Itsekin niihin aikoihin vauvaa yrittäessäni tulin hirmu surulliseksi hänen puolestaan. Tuntui varmasti julmalta ja julkisuus tästä tragediasta ei varmasti tehnyt yhtään helpompaa.


Lily Allen 9-2010, kuva täältä.



Lily Allenin ja Sam Cooperin häät 6-2011, kuva täältä.



To test or not to test

Se vähä mitä oli ja meni, saattoi nyt loppua. En tiedä mistä oli kyse ja mikä kiertopäivä tai yrityskierto tänään ja tällä hetkellä on! Voiko tuollaisia ihme pikku rykäisyjä sanoa kuukautisiksi? Ja jos voi niin miksi ne oli tuollaiset? Onko tämä jo vaihdevuosien alkusoittoa vai taannunko lapseksi?

Sunnuntaina siis alkoivat kovat kivut ja vuorokausi sen jälkeen alkoi säälittävän vähäinen, ruskea vuoto, joka kesti 3 päivää. Tänään tuli enää sellanen "haamutäplä". Kipuilut laantuivat jo tiistaina. Eilen jumpassa tunsin pientä toispuoleista painon tunnetta lantiossa, ja ajattelin että se on varmaan se kohdunulkoinen raskaus nyt sitten, joka siellä painaa... En tiedä jos vain kuvittelin. Kaiken tämän lisäksi mua on pari päivää vaivannut aivan järkyttävä ilmaturvotus, muun muassa työmatkat on mennyt rehellisesti sanottuna röyhtäillen ja pierren. Viime viikolla raportoimani selkeä rintojen arkuus hävisi viime lauantain jälkeen eli juuri päivää ennen kramppivääntöjä.

Raskaustesti on kaapissa, mutta onko sen tekeminen vähän sama asia kuin pissaisi setelin päälle?

Ihme oireet - kp26 vai kp1??

Johan nyt on markkinat! Kivut alkoivat siis jo eilen iltapäivällä, oikein perinteikkäät sellaiset että sai särkylääkettä ottaa. Tänään aamulla kivut olivat enimmälti hävinneet, mutta palasivat taas päivän mittaan, jolloin sain myös vaatimatonta ruskeaa vuotoa vessapapereihin ja ihan vähän myös pikkuhousunsuojaan. Päivällä kun olin töiden pakottaman aktiivisena liikkeellä, vuotoa tuli vähän, mutta nyt illalla nukkuessani taas pahenevia kipuja pois niin vuotoakaan ei enää ole juuri tullut.
Googlettamalla tämänhetkiset oireeni voisivat viitata kohdun ulkopuoliseen raskauteen, mistä säikähtäneenä alkuillasta pirautin naistentautien päivystykseen. Tyyppi luurin päässä ei kuulostanut järin huolestuneelta minusta, ja totesi että kannattaisi nyt tehdä raskaustesti ja plussan sattuessa ja "outojen kuukautisten" jatkuessa hakeutua terveysasemalääkärille, joka voi kirjoittaa lähetteen eteenpäin. Testi näyttäisi kohdun ulkoisessakin raskaudessa kuulemma plussaa, joten enpä tiedä ilahtuisinko tällä oirekuvalla plussastakaan. Ja p***ele että joka paikkaan on oltava lähete... Murrr!

Oon ollut tosi ahkerana googlaamassa eri sanapareilla oireitani ja ehdin jo iloita pelkistä kuukautisoireita, sillä ilman mitään vuotoa onnistuneita raskauksia on keskustelupalstojen mukaan alkanut jopa kovien kuukautiskipujen kanssa. Pelkkä vuoto ilman kipuja on myös mahdollista raskauden alkaessa, mutta molempien sattuessa kohdalle googlekaan ei oikein anna mitään positiivisuuteen kannustavia osumia. Tosin mun vuoto on ollut niin ihmeellisesn vähäistä ja aivan väärän väristä, että hyvin pieni toivo elää yhä.

Nyt olisi siis raskaustesti paikallaan, mutta mulla ei ole yhtään varastossa, enkä tänään tullut ostaneeksikaan, sillä yritin töiden jälkeenäkkiä ehtiä harrastukseeni mihin en sitten kuitenkaan kipujen vuoksi päässytkään lähtemään. Saa nähdä jaksanko huomenna kammeta itseni aamusta apteekkiin asioille, sillä illaksi taas pitää lähteä töihin.

Kai tää on oikeasti vielä kp26, sillä varsinaiset kuukautiset eivät ole tulleet. Olen erittäin kummissani tästä vieraasta tilanteesta, sillä vuoto ei mulla ikinä ala näin pihtaillen tahi rusehtavana. En millään haluaisi uskoa kohdun ulkoiseen raskauteenkaan, kun ei se hedelmöittyminen on tuntunut olevan niin vaikeaa meidän kohdalla niin miksi se olisi nyt tapahtunut ja mennyt sijoittumaan vatsaonteloon.

Ketuttaa ettei tiedä vastauksia asiohin, jotka tapahtuu omassa sisälmystössä!

Superpiinaa

Kyllä pientä ihmistä kiusataan taas oikein olan takaa! Heti kirjoitettuani eilen tuosta rintojen arkuudesta se tunne hävisi suurimmilta osin. (Sain sen siirrettyä päästä tänne!) Mutta tänään iltapäivällä mulla tuli yhtäkkiä jokin kunnon valumo alushousuihin, joka tsekattuna oli kirkasta nestettä, jossa oli hento punertava sävy. Mun kuukautiseni eivät ikinä ala noin, ja aloin toivomaan ihan hullun lailla että kyseessä raskautumiseen liittyvä kiinnitymisvuoto tms. Sitä en kuitenkaan ehtinyt toivoa hetkeä enempää kun heti perään ihan tyhjästä alkoivat perinteiset menkkakramppaukset. Otin yhden särkylääkkeenkin kun ne olivat niin kovat. Verivuoto ei ole alkanut, vaikka näitä kuukautiskipuja on nyt pidellyt yllä noin 4 tuntia. Eikä mulla ikinä ala pelkät kramppaukset ilman suht' pikaisia verikuulumisia siihen perään, joten oon edelleen ihan hullun toiveikas tällä hetkellä!

Nyt on vasta kp 25, joten en olisi odottanut kuukautisia vielä pariin päivään.

Tää ei tuu loppumaan hyvin taas! Jään odottelemaan kramppituntojeni kanssa...

Rintamalla toiveikasta

On kp 24.
Toivo raskaudesta on tällä hetkellä erittäin elossa ja elämänsä voimassa! Olen nyt jo 6 vuorokauden ajan tunnustelut toistuvasti kipeitä rintojani, ja toistan itseäni edellisestä postauksesta todetessani että ei ne aikaisemmin ole olleet näin arat! (Vai enkö ole aikaisemmin keksinyt havaita tätä oiretta?) Vaaleanpunaisessa illuusiokuplassani olen lisäksi luullut tuntevani toisinaan alavatsalla nippailuja ja sellaisia hassuja tuntoja, jotka voi myös liittää vihdoin tapahtuneeseen onnistumiseen. Tämänkertaisen toivevauvani laskettu aika olisi raskauslaskurin mukaan 2.8.2011...
Mutta niinhän se skitsofrenian taudinkuvakin voi edetä että ihminen ensin terveenä havainnoi vain tosiasioita, vähän myöhemmin jotain pieniä harhoja, ja myöhemmin ehkä vielä isoja hallusinaatioaistimuksia... :)

Parisuhdehuolia

Parisuhteeni ei ole viime aikoina ollut parhaassa tilassaan. Yhteiselämä on tuntunut usein apealta ja vaikealtakin. En tiedä onko syy ainoastaan lapsettomuuden mutta suurelta osin ainakin. Mies on perääntynyt vauvatoiveen suhteen omalta osaltaan. Hän ei kuulemma sittenkään halua isäksi! Minä sen sijaan olen hyvinkin pinttynyt omaan visiooni äitiydestä ja perhe-elämästä, enkä nyt valitettavasti yhtäkkiä keksi miten voisin poistaa tuon haaveen ja sen toteuttamistarpeen... Olisinko minä nyt puolentoista vuoden jälkeen yhtäkkiä taas niin että "en mä nyt niin viiielä haluakaan vauvaa" - no eipä oikein onnistu. Mies on peruutteluistaan huolimatta halukas lähtemään tutkittavaksi, sillä tiellä nyt kun olemme, mutta ei haluaisi tarpeen tullen lähteä hoitoihin. :-(

Taisin joskus todeta että "seksiä ei väkisin väännetä," mutta tilanne on edellä mainitusti muuttunut ja parin viime kuukautiskierron otollisimpina hetkinä on näinkin tapahtunut. Mies-parkakin on aina sen verran sitoutunut vauvantekopuuhiin ettei halua minun olevan ihan toivoton parin seuraavan viikon ajan. Olen siis saanut ennen kuukautisia elätellä toiveita ihmeestä. Tulevissa kierroissa miehelle ei silti kannattane kertoa hedelmällisten päivien ajankohtia, sillä se luo lisäpaineita, jopa haluttomuutta ja riittää kai että minä kannan huolta siitä.

Meidän kahden erilaiset visiot yhdistettynä kaikenlaiseen epävarmuuteen ovat masentaneet minua viime aikoina jonkin verran. Vuodenaikaan kuuluva pimeys latistaa toki sekin, en ole jaksanut muutamaan viikkoon käydä harrastuksessani ja viime viikolla olin liian saamaton jopa urheilemaan... :-/ En haluaisi tehdä vääryyttä itselleni enkä miesystävälleni, enkä oikein tiedä miten meidän pitäisi tilanteessamme. Pikkuisen hukassa siis olemme kumpikin, mutta ei auta muu kuin elellä eteenpäin ja antaa ajan näyttää. Ei me tässä tilanteessa ainakaan enää 10 vuoden päästä voida olla - elämä kulkee eteenpäin!


Lopuksi vielä kevyempiin aiheisiin eli raskautumisajatuksiin ja mielikuvitusmaailmani pariin. :) Nyt on kp21, ja joku pieni onneton sisälläni uskoo taas tällä hetkellä mahdolliseen hedelmöittymiseen ja alkion kiinnittymiseen. Tissini ovat tuntuneet sunnuntai-illasta asti hieman kipeiltä ja turpeammilta... En tiedä jos olenkin vasta oppinut tuntemaan kiertoni vaiheita kropassani aiempaa paremmin ja tämä liittyykin vain kuukautisten alkamiseen, mutta mielestäni en ole aikaisemmin tuntenut rintojen arkuutta näin hyvin! Aristuksen huomaa parhaiten kun vaihtaa asentoa esimerkiksi pystystä makuulle. Mitään muita oireita ei ole toistaiseksi ollut havaittavissa. Ilmaa vatsassa toki, mutta sitä on aina.

Kuvia

Oih ja voih...



Täältä.



Täältä.



Täältä.

Toiset on niin suloisia!
Minä saan vain katsella kuvia - tunne ja kosketus puuttuvat...

Eka lääkärikäynti

Nyt on sitten ensimmäisellä lääkärin vastaanotolla käyty ja voimme toden teolla alkaa odotella tutkimusten starttaamista. Odotteluahan tässä ei ole vielä paljon harrastettukaan... ;)

Lääkäri oli sellainen meikäläisen ikäinen nuori mies ellei vielä nuorempi. Sain vaikutelman että hän oli vähän "pallo hukassa" minua jututtaessaan, mutta en kanna kaunaa, koska en pitäny tätä käyntiä suuressa merkityksessä muutoin kuin että saamme lopultakin lähetteen kunnon tutkimuksiin. Miesystäväni ei osoittanut aiemmin halukkuutta tulla mukaan tälle käynnille, joten annoin hänen nauttia yöunistaan. Itse vastaanotolla lääkärinuorukainen kyseli minulta kysymyksiä jonkin sortin check-listin kanssa, ja välillä saatuaan aina jonkun kohdan kysytyksi hän totesi "jesss..." Vähän niinkuin suoritetsemppauksena itselleen! Se kuulosti kornilta mutta arvelin hänen potevan paineita kanssani yhdyntäkysymyksiä esittäessään... (Voi olla että jos lääkäriltäkin olisi mitattu verenpaineet siinä missä minulta niin myös ne olisivat olleet pikkuisen yläkanttiin!) Lääkäri totesi että alapäätarkistusta ei tarvinne tällä vastaaotolla tehdä, sillä se tehdään joka tapauksessa vielä myöhemmin tutkimusyksikössä. Enpä olisi halunnutkaan, joten tämä oli hyvä juttu. Hän laati minulle kysymyslistansa jälkeen laboratoriolähetteet perusverenkuvaan, kilpirauhasarvoon ja olikohan vielä joku muu... Lisäksi hän lähetti pissanäytteeseen klamydian ja tippurin tarkistamiseksi. Ja kaiken kruununa PAPA-kokeeseenkin! Voisin kuulemma käydä labrassa milloin tahansa (kuitenkin aamulla), ja koska hän sanoi laativansa varsinaisen lähetteen lapsettomuustutkimuksiin heti kun hän saa laboratoriotulokset nähdäkseen niin päätin mennä samantien - vaikka piti lähteä polkemaan sumuisessa säässä parin kilometrin päähän sitä varten.

Osaako kukaan kertoa miten pian ensimmäisen vastaanottokäynnin jälkeen tulee kutsu tutkimuksiin? Tämä minun tämänpäiväinen tumppulääkärini ei osannut siihen sanoa yhtään mitään, vaikka sen olisin erityisesti halunnut tietää. Lääkäri aikoi kirjoittaa lähetteen nähtyään labravastaukset eli kuulemma ensi viikon alussa. Kutsukirjeen odottaminen olisi huomattavasti mukavampaa, jos tietäisi voiko sitä odotella jo parin viikon kuluttua vai vasta ensi vuonna ja kun ajan saa, niin meneekö sekin kuukausien päähän eteenpäin... vai..?!

Labrassa sitten odottelin puoli tuntia kunnes pääsin piikitettäväksi. Labrahoitaja otti 3 putkiloa verta ja kysyi että otetaankos PAPA samalla reissulla, mihin en ollut ihan varautunut. Tunnelma oli kuitenkin hyvä, oma alapäätilanteeni otollinen kuukautisten jo loputtua, ja hoitaja vaikutti mukavalta ja sain käsityksen että hän olisi se, joka ottaisi PAPA:nkin. Suostuin ja huonetta vaihdettuamme tämä inhottavampi näytteenotto kävi huomattavasti mukavammin kuin ensimmäisellä kerrallani muutama vuosi sitten. Ja täytyy sanoa että tässä tilanteessa hoitajan olemuksella oli minulle paljon merkitystä - paljon enemmän kuin lääkärin istunnolla; hoitaja vaikutti rempseän toimeliaalta ja samalla luotettavalta ja huomaavaiselta. Minun ei tarvinnut tarkkailla hänen osaamistaan ja hän otti hyvin huomioon sen että jännitin kovasti alapään kaivelua. Homma meni nopeasti, ja sen jälkeen jätin kevein mielin vielä virtsanäytteenkin.

Eli näin käynnistyi meillä lapsettomuustutkimukset tänään! Mies vain nukkui ja minä hoidin kaiken "likaisen työn".

Mutinoita ennen tutkimuksia

Olen nyt jossain oman lapsettomuuteni keskipisteessä. Se on jännä paikka; siellä ei ole paha olla, vaan yllättävän kevyt vaikka välillä ehkä vähän ahdistaa ja mietityttääkin. Miellän tämänhetkisen olotilani tällaiseksi "lapsettomuuden keskipisteeksi" sillä asian tajuamisen, sisäistämisen, kaikenlaisen odottelun ja tutkimuksiin hakeutumisen jälkeen tämä hetki tuntuu käännekohdalta. Tutkimusten pian käynnistyttyä olemme varmasti taas miehen kanssa hyvin takkuisella tiellä, joka pitää joko kulkea loppuun tai luovuttaa ja kääntyä takaisin - tänne samaan keskipisteeseen takaisin.

Lähipäivinä koittaa ihkaensimmäinen lääkärikäyntimme terveysasemalla lapsettomuuden tiimoilta. En odota suurta menestystä tulevilta tutkimuksilta. Uskoni terveydenhuoltoalan apuun meidän kohdallamme ei jostain syystä ole kovin korkealla. Varmasti meitä autetaan parhaan mukaan, mutta kaikille asioille ei vain voida mitään. Lohdullisinta minusta olisi saada edes tietää jokin syy raskautumattomuudelle kuin saada pelkkä diagnoosi selittämätön lapsettomuus, jota ilmeisesti kohtalaisesti tarjoillaan. Se tuntuu minusta tylyltä ja todennäköiseltä vaihtoehdolta.
Toisaalta voihan minussa olla fyysistä vikaa, mistäpä sen tietää... Inhoan ajatusta että alapäätäni ronkitaan, joten tutkimuksia minulle ei ole tähän ikään mennessä juurikaan tehty. Olen käynyt yhdessä seulonta-PAPA-kokeessa (viime hetkellä vääntäydyin sinnekin!) sekä yhdessä terveysasemalääkärin tekemässä tarkastuksessa, jota ei ehkä saatu kunnollisesti tehtyä, koska muhun sattui ja lääkäri ei ollut mitenkään kovin kiinnostunut... Myös kuukautisten satunnaisesta kivulloisuudesta johtuen olen joskus miettinyt endometrioosia itselläni olevaksi, mutta en tiedä siitä sen enempää. Ehkä kaikki tämä selviää?

Viimeiset kuukautiseni alkoivat muuten heti edellisen postaukseni jälkeen ja vieläpä varsin poikkeuksellisesti! Ei ollut mitään ennakkotuntoja tulevasta kuten muutamana viime kertana on ollut. (Ei voinut sitä Fernet Brancaakaan napata!) Heräsin yöllä tunteeseen että jotakin valuu ulos! Siis todella outoa: heräsin yöunestani, mikä oli aivan käsittämätöntä. Otin varmuuden vuoksi yhden särkylääkkeen naamaani yöunta turvaamaan, mutta niillekään napeille ei ollut sen koommin mitään tarvetta. Voisiko joku selittää mulle miksi kuukautistuskat menee välillä ihan överiksi ja toisena kertana ei tunnu juuri missään?!

Viinallako vastahyökkäykseen

On kp 27, ja punaista voidaan odotella jo parin päivän sisällä tulevaksi.
Olen yhtä viisas kuin perheemme edesmennyt koira, joka aina jaksoi kinuta silmillään toisten eväitä, vaikkei oltu annettu aiemminkaan kädestä. Sen toivo eli silti. No, nyt minäkin olen tehnyt positiivisen sävyisen havainnon rintojeni arkuudesta ja yhdistän sen taas toiveikkaana raskauteen, vaikkei sitäkään (raskautta) ole annettu aiemminkaan. Hölmö minä! Oikeasti rinnat tuntuvat aikaisempia kokemuksia aremmilta tai sitten en ole aiemmin havainnut asiaa yhtä hyvin. Tosin tämän kierron erittäin myöhäiset siemenet eivät lisää uskoa raskautumiseen, mutta silti tämä tissihavainto on pitänyt mielenkiintoni vireillä maanantai-illasta lähtien...

Toisaalta olen tällä kertaa konkreettisesti varautunut myös kuukautisiin. Sain työtoverilta vinkin että kuukautiskipuihin tepsii pikkupullollinen Fernet Brancaa(!), kunhan sen ottaa jo heti aistiessaan ensituntemuksia (- kivun ollessa jo päällä ei kuulemma enää toimi). Hän oli kokenut tämän keinon tehoavan. En ole harrastanut kyseistä juomaa, mutta nyt kun katkero löytyy jo kaapistani niin toivottavasti 27 yrtin sekoitelma helpottaa tulevaa kipuilua. Saas nähdä milloin mun on vetäminen tämä iloliemi - kenties perjantaiaamuna ennen töihin lähtöä...? ;)

Projekteista vielä sananen! Ensimmäinen minun osallistumani blogimaailman raskautumisprojekti Halloweeniksi haamu loppuu pian. Kiitos jo etukäteen Junnalle projektin vetämisestä ja muille osallistujille keskusteluista. Minä tykkäsin! Itselleni ei plussaa tullut, ja aion näin ollen ottaa osaa myös tuleviin yritysprojekteihin. Voisiko sanoa että otan osaa kahta kauheammin, sillä jos mahdollista niin osallistun sekä Lunan luotsaamaan Täpinää talveen -projektiin sekä Pihlan pitempään yrittäneiden projektiin, jolta taitaa vielä nimi puuttua. Tuskin mun mahdollisuudet tästä mitenkään tuplaantuu, mutta jotenkin tuntuu siltä että mielelläni repeän kahteenkin projektiin, jos niistä saisi vähän nostetta tälle omalle bloginpitämisellekin, joka muuten on viime aikoina harventunut... Ehdottelinkin jo tuleville projektijohtajille jo jotain mutta vielä tuli yksi idea mieleen: osallistujat voisivat etsiä kaikki jossakin projektin vaiheessa itseä puhuttelevan kuvan tai vaikka runon ja julkaista sen projektin nimen alaisuuteen? Kommentoidahan voisi ken haluaisi, mutta ei mitään pakotteita sen suhteen.

Lääkäriaikaa odotellessa

Lääkärini soitti ja siirsi tapaamistamme vedoten johonkin yllättäen ilmaantuneeseen koulutukseen. Eli operaatio 'tutkimuksiin pääsy' käynnistyy vasta marraskuun puolella... Odottavan aika on pitkä. Ois tehnyt mieli tiuskaista että eikö sitä voi siirtää aikaisempaan ajankohtaan mutta puhelun lopputulema oli yli viikon siirro eteenpäin, osittain myös minun töistäni johtuen. No, ehtiipä vetäistä yhdet riemukkaat kuukautiset vielä ennen sitä! Hip hei. Periaatteessa ehtisin saada vielä haamuni Halloweeniksi (liittyen vastaavannimiseen projektiin), mutta moiselle toiveelle voi melkeinpä nauraa päin näköä. Taisin täälläkin aiemmin heittää ilmoille pessimistisen arvioni siitä että tässä kierrossa emme tule edes yrittämään tunnelmien puuttuessa, mutta jos kohdallani kp 17 enää lasketaan yritykseksi niin siinä tapauksessa yritimme vähän. Sitä paitsi mun kierron laskutapani on vähän epänormaali: oon aina laskenut jo aloitustuhrut ekaksi kiertopäiväksi, mitä ei kai kuuluisi tehdä oikeaoppisesti, mutta en viitsi pilata muuten toimivia laskelmiani muuttamalla tyyliä kesken kaiken, mutta tämän huomioiden yritimme tavallaan jo kp16. Ja näin ajatellen voin taas sortua toivomaan turhuuksia viikon päästä - toivottavasti kuitenkaan en.

Ajattelin tänään lounasravintolassa että ketkähän kaikki ympärillä olevista ihmisistä ovat äitejä ja isejä, ja onko se ollut heille siunaus vai kirous (näin radikaalisti sanottuna). Silmät vettyivät taas tyhjänpäiväisestä ajattelusta ja olen huomannut viime aikoina niin käyvän usein. Mä oon ehkä oikeasti kategorisoinu itseni virallisesti lapsettomaksi. Todennäköisyyslaskentataitoni sanovat että luomuvauvatodennäköisyydet kohdallamme lienevät jo aika minimaaliset! Kaiken lisäksi tuntuu että mun ylenpalttinen surullisuus tästä asiasta on jotenkin jäytänyt jo parisuhdettakin. Analysoimatta kaikkea sen tarkemmin voin todeta että miehen suhtautumiset mun tuntemuksiin eivät ole aina parhaimmasta päästä ja vaikka hänkin nyt tutkimuksiin haluaa, niin silti mietityttää joskus että menisikö meillä paremmin jos ei olisi ikinä aloitettu yrittämäänkään... :-(

Mutta ainakin nyt paistaa aurinko eilisen myrskyämisen jälkeen.

Halloweeniksi haamu -keskustelunavaus: Bloggaaminen

Minä sain oman haamuni Halloweeniksi viime viikolla! Ehkä joku huomasikin? Tunnustettakoon että luonnostelin kirjoitustani jo viikko sitten ja menin vahingossa painamaan Julkaise teksti -painiketta. Äkkiähän sen sai pois, mutta huomasin silti myöhemmin muiden blogeissa että tuorein julkaisuni oli jäänyt päivitettyjen blogien listalle haamuilemaan!!
Sitten asiaan. Mietin useita aiheita keskustelunavaukselleni jo ensimmäisten projektiviikkojen aikana. Yhtenä vaihtoehtona pähkäilin sitä että pitäisikö lapsihaaveesta jossain tietyssä vaiheessa luopua totaalisesti. Voisiko ylipäänsä keksiä "jotain muuta"? Toiveissa -blogin keskustelunavaus esitti kuitenkin stressihallinta-aiheiden ohella tämänkin kysymyksen, ja tuntui että sekin asia sai tarpeeksi käsittelyä.

Viime hetkellä valitsin aiheeksi yksinkertaisesti bloggaamisen eli harppaan hieman poispäin lapsettomuusaiheista (vaikka siitähän meistä monen blogi koostuu). Milloin ja miksi perustit blogin? Kenelle kirjoitat? Sitooko blogi tai vaaditko siltä jotain? Mikä on ollut antoisinta blogitaipaleellasi? Oletko ajatellut lopettavasi jossain vaiheessa? Myös kysymysten ulkopuoliset mieleentulevat ajatukset ovat tervetulleita.

Itse aloitin tämän blogin pitämisen kuluvan vuoden kesäkuussa. Olin harkinnut asiaa ehkä parin viikon ajan luettuani jo jonkin aikaa melko kiihkeästi löytämiäni muiden blogeja. Mielestäni en kirjoita pelkästään itselleni, vaan juuri tämän aihepiirin parissa on ollut tärkeää saada vertaistukea. Lukea ja tulla luetuksi. Pyrin omassa blogissani olemaan selkeä kirjoituksissani ja luenkin usein tekstit ne läpi ennen julkaisua. Blogiulkoasun haluan miellyttävän omaa silmääni ja on mukava että sitä on mahdollista aina vaihdellakin. Bloggauksessa mua on ilahduttaneet eniten havainto siitä että olen ikäänkuin tullut osaksi pientä yhteisöä, mistä esimerkiksi Halloweeniksi haamu -projekti nyt oli mainio esimerkki. Mukavaa että uudet projektit ovat jo vireillä. Tylsintä on ehkä ollut se että olen huomannut toistavani itseäni. Aina ne ikuiset kiertopäiväykköset ja vatsakrampit... Viime aikoina olen tietoisesti vähentänyt kirjoittelua, sillä ei ole tuntunut että olisi paljoa annettavaa, eikä varmaan muita kiinnosta pelkkä kiertopäiväkuuluminen. Tietysti voisin sen sijaan koittaakin alkaa laatia jotain syvällisempiäkin postauksia... Nähtäväksi jää. :)

Ei mitään kivaa

Tänään kp 14 - en oo laskenut, mutta toi "blogi-trickerini" sen onneksi minullekin kertoo. Olo on ihan niinkuin nuo huonoimmat säätkin näinä aikoina eli ei paljon mistään kotoisin. Vain harvoin viime aikoina auringon paistaessa suoraan kasvoilleni ja häikäistessä silmiä olen ollut tyytyväinen hetkeen vähän aikaa, mutta se tunne on kadonnut aina pian.

Lähipäivinä on taas varmasti ovulaation hetki, mutta siitäpä ei liene mitään iloa kenellekään tällä kertaa. Se ei jaksa edes toimia porkkanana puuhastelulle. Voin vaikka käydä asti täällä ilmoittamassa, jos itsestäni löytyy loppuviikosta intoa niihin hommiin niin paljon että on edes joku syy toivoa kuukautisten ilmestymättömyyttä. Näyttää että miestä ei innosta ihan hirveästi ja tuntuu että itseäni vielä vähemmän. Nyt jos vois nukkua jouluun saakka niin tekisin sen, mutta onneks oon niin moraalin ihmisiä että työt pitää hoitaa.

Mittasuhteita lapsettomuuteen

Tänään on kiertopäivä kahdeksan. Mä en oo hetkeen viitsinyt kirjoitella mitään, vaikka oon kyllä käynyt lueskelemassa muiden kuulumisia, mutta mulla ei tunnu olevan asiaa. Ei mitään uutta. Samaa vanhaa jauhantaa vaan... Viikko sitten alkoi kuukautiset. Ja kipeästi  tulivatkin jälleen; sain olla parinakin päivänä laittamassa nappia naamaan. Mutta vuodon kesto oli onneksi lyhyt muutamaa viime kertaa mukaillen. Että jotain hyvää niissäkin.

Sain tällä viikolla uusia mittasuhteita lapsettomuusongelmalleni. Tapasin pitkästä aikaa vanhaa tuttuani, itseni ikäistä nuorta ihmistä. En tunnistanut häntä, sillä hän oli sitten viime näkemisemme sairastunut ja muuttunut sen myötä ulkoisesti. Kerroin hänelle vaivatta minun ja mieheni kuulumisista sen että lasta ei meinaa lainkaan tulla, vaikka en ollut aiemmin puhunut hänelle että edes yritämme. Meidän murheemme tuntui silti pienehköltä verrattuna hänen sairauteensa, jota olen viime päivät miettinyt... Elämä voi olla niin monella tapaa epäreilua!

Kertokaapa kommenttikenttään yksi tämänhetkinen positiivinen asia elämässänne. Minä voin aloittaa: terveys.

The Ring (- ei sormus)

Tänään tein sen eli soitin ajanvarauksen lääkärille. Hyvä minä! Terveyskeskuksen hoitajalta varasin siis lääkäriajan, ja tämä lääkäri kirjoittanee lähetteen tutkimuksiin. Mulle tuli mieleen puhelun aikana että tällaisesta asiasta ei vissiin ihan hirveän usein soitella terveysasemalle, kun vastaajatätsy kuulosti hivenen yllättyneeltä, vaivaantuneelta tai jotain siltä väliltä... Hän köhi välillä kurkkuaan ja etsi sopivaa sanottavaa. Siinähän meitä oli sitten kaksi vaikeina lankojen molemmissa päissä. Hän jotenkin kysyvästi ilmoitti kirjoittavansa ajanvarauskenttään 'lapsettomuusongelma', mihin toki annoin luvan. Poikaystäväni ei kuulemma tarvitse tulla lääkärikäynnille mukaan, ja vaikka hänelle myöhemmin tarjosin mahdollisuutta silti tulla niin ei hän järin innokkaalta vaikuttanut. Eli yksin täytynee lähteä laittamaan pyörää pyörimään...

Omia tunnelmiani vielä tältä päivältä. Aiemmin päivällähän kirjoitin testinegan jälkeisestä mieleni hetkahtamattomuudesta. Mutta puhelinsoiton jälkeen kun lähdin ulos ja liikkeelle niin olin ihan jähmeessä, turtana. Ihmisjoukossa edestessäni en mielestäni ajatellut mitään, mutta ihan kun ois kuitenkin itku halunnut tulla silmään... Ehkä se oli kuitenkin syvenpää ulospuskevaa surua, joka pakeni pois kun pääsin kauppakeskukseen. Ostoksilla olin ihan normituulella, mutta kirjaosastolla kun otin läjästä kirjan käteeni niin musta näytti hetken että loppuläjä lähti kaatumaan maahan. Huitaisin äkkiä käteni suojaksi ja katsoin samalla tarkemmin  tajuten ettei kirjat kaatuneetkaan. Katselin että kukaan ei tainnut ollut tarpeeksi lähellä todistaakseen kummaa huitomistani ja aloin epäillä mieleni vähän horjahtelevan. Ehkä syksyistä melankoliaa ja jähmeyttä yhdistettynä tähän lapsettomuuden tämänpäiväisiin momentteihin... Sattuuhan sitä...

Kp 28, testing

Tein tänään raskaustestin joka osoitti minun olevan luonnollisessa tilassani: ei raskaana.

Alan mennä vähän tunteettomaksi tässä vauvantekopuuhassa, koska tuo ei tuntunut paljon miltään. Jos se on suojamekanismi?

Nenä herkkänä...

Kävin äsken vähän harrastamassa tuolla kaupungilla ja siellä nenääni tuli ihan ihmeellinen haju - sellainen makea, hikinen sukka. Heti tuli tietenkin mieleeni että voisiko kyseessö nyt olla... Sama haju tuli nenääni eilenkin vähän eri tilanteessa kyllä mutta ihmisjoukossa samoin. Silloin en yhdistänyt hajua mahdolliseen raskauteen, vaan epäilin hajusta ensin vierustoveriani ja sen jälkeen hädissäni jopa omia vaatteitanikin jo. Mutta että sama haju tänään! Se siitä viime viikkoisesta cooliudesta, todellakin. Mielikuvitus laukkaa niiiin ylikierroksilla että mä oon varmaan pikapuoliin potemassa valeraskautta. Tricky mind!!

Sylitelty vauvaa

Mä kävin kuulkaas viikonloppuna tervehtimässä ystävättäreni pienenpientä vauvaa! En muistakaan milloin viimeksi olisi pitänyt niin pientä tyyppiä sylissäni, ja nyt oli mukavaa päästä kokemaan sekin sekä nähdä kuinka tuoreet äiti ja isä hoivasivat tulokastaan. Olen erittäin iloinen että katkeruus omasta onnistumattomuudestamme ei ole juuri nostanut päätään mitä tulee ystäväni raskauteen ja vauvaan. Ystäväni tietää että aloitimme yrittämään lasta jo hieman ennen heitä, mutta heidän onnistuttua emme ole enää hänen kanssaan puhuneet meidän epäonnestamme. Ja niin se on ehkä parempikin; mullakin säilyy niin hyvä mieli heidän onnestaan. :)

Mulla on tänään kp 25. Turhat toivee puskevat pintaan taas, sillä arvelin eilen illalla tuntuneen hienoisen tissikivun olleen merkki raskautumisesta... Ja tänään olin tuntevinani nipistyksen alavatsalla. Mihinpä sitä kissa karvoistaan pääsisi - taas sitä kuvitellaan kaikenlaista ihan vailla mieltä!

En usko, enkä toivo

Hmmm.... täällä menee kp 21. Mulla on sellanen tunnelma, että en odota mitään! Vaikka jyviä meillä jaettiin taas tässäkin kierrossa, niin mun ihmeisiin uskominen on nyt tullu tiensä päähän. En toivo enää mitään. Tai tippaakaan en ainakaan usko! En ole nyt kuulostellut oireita tai tuntoja, koska niitä ei ole. Mahaa on voinut turvottaa, mutta se on satavarmasti taas suolikaasua. Voi toki viikon päästä kriittisillä päivillä tulla hetkellisesti idiootin toiveikas olo, mutta nyt ei tunnu siltä vähääkään. Erikoisinta tässä on se että tämä olotilani on viileän rauhallinen. Ei mitään - surua, vihaa, eikä kiihkoa. Ikäänkuin mussa olisi tapahtunut hiljainen hyväksyntä meidän vielä tutkimattomalle lapsettomuudellemme.

Kirjoittaessani aiemmin täällä aikeistani soittaa tutkimusklinikalle lapsettomuuden takia, sain hyvän kysymyksen siitä menisimmekö tutkittavaksi yksityiselle. Vastasin kyllä, koska olin pitänyt tiettyä paikkaa varmana valintana. Se olisi lähellä - en tiedä siksikö olin kallistunut sen kannalle. Mutta sen jälkeen olemme alkaneet harkita sittenkin oman sairaanhoitopiirimme tutkimuspolia, vaikka sinne tuleekin huomattavasti pitemmät matkat. Se tulee kuitenkin halvemmaksi, eikä näissä asioissa nimenomaan rahanmeno takaa tuloksia. Yksityisellä saa todennäköismmin huomaavaista palvelua, mitä ehkä näin herkässä aiheessa kaipaisin, mutta jos siinä voi kerran säästää niin olkoon se niin.

Soitto tutkimuksiin on yhä työn alla...

Mammamekkokatselmuksia

En kuulu ihmisiin, jotka ostavat vauvanvaatteita ilman vauvaa tai raskautta. (En silti paheksu tapaa; kukin tyylillään!) En oikeastaan edes katsele vauvanvaatteita sillä silmällä, koska haaveiluni on enemmän ajatustasolla. Raskausvaatteita itsellenikään en tapaa katsella, mutta tällä kertaa nettikatalogeja selaillessani mammamekot pomppasivat silmille ikäänkuin kysyen minulta "mikset valitsisi minua"? Äitiysmekot olivat Elloksen netissä ujutettuina muiden mekkojen sekaan, niin tulin kieltämättä tällä kertaa vilkaisseeksi kaiholla niitäkin. Vilkaisemistani malleista tilaisin ehkä syyn sattuessa allaolevan:

Elloksen äitiysmekko, täältä.

FertilityFriend

Mä eilen hukkuessani taas kerran lapsentekolaskemiini löysin FertilityFriendin. Siellä voi syöttää kalenteriin kuukautiskiertonsa tietoja, tuntemuksia, ärsytyksiä, yhdyntöjä, limoja ja lääkityksiä... Laitoin jotain omia tietojani ylös, mutta takautuvasti en kyennyt syöttämään kuin kuukautisten ajankohdat. Enkä ainakaan vielä havainnut että ohjelma olisi tehnyt mun tiedoistani tosi hienoa statistiikkaa tai johtopäätöksiä - sepä  vasta olisikin hienoa!! Kyllä se kuukautiskiertojen pituuksista loihti palkit, mutta se ei ollu musta erityisen hienoa. Onko muille tuttu tuo Fertility friend?

Ja nyt tosielämään ja suoraan kehonnesteisiin... Mun olis kai eilen töistä lähtiessäni kannattanut hypätä bussiin eikä urheilla... Valitsin kävellä ja astelin aika reippaasti, mikä taisi provosoida jotkin limavuodot housuihin - ja on varmaan helppo arvata että siinä tilanteessa ilman mitään suojia on valtavan kiva liikuskella julkisesti. No ei! Mutta tuli mieleeni että sen täytyi olla ovulaatio! Olen aika varma asiasta. Mutta näin ollen sitä ei, harmi vaan, enää eilen illalla kotona hyödynnetty... :-/

Ovis?! Kp 13.

Mun pari viimeisintä kiertoa ovat olleet pituudeltaan 30 ja 29 päivää, mitkä ovat mulle pitkähköjä aikoja. Näiden viimeisimpien mukaan laskien ovulaatiolaskuri ounastelee mulle seuraavaa ovulaatiota tämän viikon lauantaille, mutta mutta: tunsin sen ehkä jo nyt?! En ole lainkaan varma asiasta, sillä en ole ikinä aikaisemmin tuntenut ovulaatiota, ainakaan osaten yhdistää tuntoja ovikseen. Mutta nyt maanantaina tuli vähän hentoa, kirkasta vuotoa ja eilen tunsin ihan pientä jomotusta oikean munasarjan puolella. Ajattelin molemmista johtuen ovulaatiota tapahtuvan, joten tuli suorastaan hätä hypätä petiin ja saada mies mukaan. Nyt oli halutun lopputuloksen saamisessa hieman pakotuksen makua, mistä en pitänyt, mutta lopputulema jätti kuitenkin tyytyväiseksi. On ainakin taas yritetty! Toisaalta on ollut helpompi kun ovulaatiota ei ole tajunnut bongaavansa aikaisemmin ja on yritellyt vähän useampana päivänä, niin paineet eivät ole kohdistuneet yhteen kertaan...

Jos oireeni oviksesta osuivat oikeaan niin tapahtuisikohan se siis tänään vai jo eilen...? Tänään olis kp 13, joten normikierrolla se olisi tänään ja siinä tapauksessa tän kierron pituus pitäisi lyhetä jälleen normaaliin 27 päivään. Ovulaation ajankohtahan on 2 viikkoa ennen kuukautisten alkamisajankohtaa, näin olen lukenut. We'll see about that.

Kuva: We heart it.

 Mä oon viime aikoina harkinnut paljon tutkimusklinikalle soittamista. Olen jo sanonut miehellekin parina iltana että huomenna soitan ja teen tutkimusvarauksen ensi kuulle. Mutta en ole soittanut. Jotenkin se tuntuu niin suurelta harppaukselta eteenpäin; jokin viaton vaihe tuntuu jäävän taakse, kun sille tielle lähtee. Luulen että tieto lisää tuskaa, enkä usko että lapsettomuustutkimuksiemme todennäköisin seuraus olisi pikainen raskautuminen. Pikemminkin rahanmeno, mielipaha ja odottelu tuntuvat olevan varmimmin edessä. :-(  Mutta pitää sitä jossain vaiheessa jotakin tehdä - se on selvä. Epätietoisuuskin raastaa. Toiveena on saada mieli taas lepäämään tästä ikuisesta raskauden yrittämisen ikeestä. Ja jos se ei tapahdu raskautumalla, niin edes sen tiedon avulla että missä vika piilee.

Pää tyhjä

Viime aikoina on ollut vähän tyhjä olo tän vauva-asian kanssa... Ei pettymystä, ei toivoa, ei surua tai mitään muutakaan suuria tunteita asian tiimoilta. Mulle on tullut nyt vain erittäin vahva tunne siitä että minä ja mieheni ei ikinä tulla raskaaksi, sillä luonnollisimmalla tavalla ainakaan. Saa nähdä pitääkö tässä lähteä ammattiauttajien pariin, vaikka sekin tuntuu aika raskaalta tieltä valita.

Kahvia mulla on mennyt 3 kuppia päivässä, joskus ehkä neljäskin... Eli ei oo ihan parhaiten menny mun yritys tässä kuussa vähentää kofeiinisatsieni määriä. Eipä sillä kuitenkaan liene suurta merkitystä, joten ehkä loppukuun tavoitteeksi voisinkin ottaa vaikka 8 kupposta per päivä.

Kp 1

Mulla ehti jo olla jännittävät ajat ilmoilla; tänään alkoi 29. kiertopäivä, kunnes heti aamulla kävi selväksi mitä on luvassa. Nimittäin verta. Ja kun virtaukset varsinaisesti alkoivat, niin mun piti tuskan loiventamiseksi ottaa taas kemiallisia avusteita... Eli kroppaa on kolottanut ja kolottaa edelleen, mutta pääkoppaa ei tällä kertaa silti niin pahasti (kuin esimerkiksi viimeksi).

Pitäs varmaan lopettaa nää vauvantekopuuhat, sillä tää taitaa olla vähän niinkuin lottoamista, johon en usko yhtään.

Mutta onneks muutama koulunsa taas aloittanut, uuden tuttavuuden tavannut teinityttö varmasti tänäkin viikonloppuna vetää perseet, tulee vahingossa raskaaksi ja itkee tapahtunutta muutaman viikon päästä.

Life is a cruel bitch and then you fucking die. En muista kuka totesi näin filosofisesti.

Kahvinvähennys

Iltakahvikupposeni ääreltä kirjoitan seuraavaa:

Seuraavaan kuukautiskiertoon aion vähentää kahvinjuontiani!

En tiedä onko kahvin lipityksellä merkitystä ennen raskautta onnistumismahdollisuuksia ajatellen, mutta kokeillaan. Olen nimittäin huomannut tulleeni vuosien saatossa vaivihkaa aikamoiseksi kahvisiepoksi. Lukioaikanani en vielä juonut lainkaan, mutta sen jälkeen opiskellessa ja työelämässä aamu- ja päiväkahvit santsikuppeineen tulivat tavaksi. Heti herättyäni teen aamiaisen keralle kahvit, pari kuppia menee ainakin. Sen jälkeen töissä jos vain eteen tulee hiljaisempi hetki niin sen koommin edes kahvihammasta kolottamatta saatan ottaa kupin kahvia! Loppujen lopuksi kupillisia saattaa mennä noin 5 päivässä.

Nyt syyskuun ja tulevan yrityskierron tavoitteena voisi olla 2 kuppia per päivä. Jos se menee jo aamulla, niin iltapävästä sitten vaan muita nesteitä. Katsotaan kykenenkö!

Kuva.

Kerroin eilen poikaystävälleni että pidän tällaista niin sanottua lapsettomuusblogia. Sillä aluksi silmät pullistui päästä ja hirveä epäily että nyt minut tai meidät heti joku tunnistaa täältä ja kaikki tututkin suurinpiirtein tietää. (Hän ei ole mikään kova netinkäyttäjä tai tiedä bloggaamisestakaan kovin paljon.)
Sitten kun selvensin asiaa painottaen että täällä ei ole meidän nimiä ja perhealbumeita, niin hän oli sinut asian kanssa. Ja kysyttyäni haluaisiko hän mieluummin että mussuttaisin mieluummin hänelle kuin nettiin raskautumiseen liittyvistä pohdinnoistani, hän suorastaan kannusti minua tämän blogin äärelle. Eli siunaus saatu siltä taholta! ;)

Kp 27/27. Varmaan veret tulee vasta viikonloppuna, jos mitään opin viime kierrosta... Veikkaisinko rohkeasti että jo perjantaina?!


p.s. Muutan vähän taas noita blogitunnisteita. Tuntuu pöljältä pitää eri kiertopäiviä omina tunnisteina, joten muutan ne Piinapäiviksi. Kelpuutettakoon siihen kaikki kiertopäivästä 24 eteenpäin!

Sataa

Niinkuin hieno sää sitten lauantain myös hyvä mieleni on jokseenkin kadonnut. Tänään oma lukunsa ovat olleet yhtäkkiä toimimattomat kodinkoneet, jotka jostain syystä toimivatkin sitten vain poikaystäväni kosketuksesta. Emme ymmärtäneet mistä kiikasti, sillä minäkin osaan kyllä näitä pesulaitteita sen verran pyörittää... Se suututti minua ja lisäksi kehittelin riitaa julistamalla ilmoille kaikki muutkin joskus ärsyttäneet asiat. Lisäksi auringon katoaminen ja paluu töihin ovat olleet kova pala purtavaksi yhtäaikaa, joten myös pääni sisällä sataa vettä! Mutta kyllä tää tästä helpottanee kunhan arki taas tasoittuu uomiinsa.

Mielen rasitusherkkyys voisi kieliä kohta alkavista ...

Fyysisiä menkkojen alkamismerkkejä ei ole ollut havaittavissa, mutta niitäpä ei aina ole ylipäänsä. Olen viime päivinä ihan vähän sporttaillutkin, joten luulisi senkin edesauttavan veren tippumista.

Kp 25.

Hyvä, lämmin, hellä

Tänään oli kohta loppuvan loman laiskin päivä, ehkä kuuminkin sekä kiertopäivä 23. Päivän aktiviteetteina on olleet petijutut ja auringonpalvonta, eikä mitään muuta! Loma on tehnyt tehtävänsä, kun aurinkolaverilla maatessa ihan hymyilytti ajatus ihmisenä olemisen hienoudesta, valitsemisen vapaudesta (jos ei kaikkea, niin ainakin paljon saa ihminen valita osalleen)... Voi määrätä itse missä menee, miten päin ja hymyileekö leveästi tai ei ollenkaan. Tuntui että tulevaisuudessakin voin tehdä mitä vain, lähteä vaikka ulkomaille jos huvituttaa. Ajatukseni tuntuivat sillä hetkellä kovin syvällisiltä, vaikka kyse oli ehkä vain hyvästä kesäfiiliksestä, eikä mistään sen filosofisemmasta. Oli erittäin kevyt olo, ja se oli mukavaa! :)

Kun ei ole muuta tekemistä niin ajoittain ehdin miettiä että kohta pitäis taas kuukautistenkin alkaa, mutta keskiarvomittarin perusteella nekin on oikeasti odotettavissa vasta ensi keskiviikkona. En jaksa odotella tällä kertaa mitään, ovulaation aikaan ei edes oltu harrastepuuhissa niin kamalasti että mahdollisuuksiakaan olisi ollut ylen määrin. Jospa minä tässä töihinpaluun kynnyksellä harrastaisin vähän urheilua, jos se edesauttaisi kuukautisten pikaista tulemista... Toisaalta se töihin meneminen viikkojen tauon jälkeen voi alitajuisesti stressata sen verran että kuukautiset ei sen tähden ala vielä viikkoon. Nähtäväks jää.

Back on track

Palattiin eilen illalla myöhään reissun päältä kotiin ja heti minä oon täällä taas naputtelemassa. :) Kivaa oli, meidän matka sijoittui Suomen vähän eri kolkkiin. Nähtiin uusia ja vanhoja paikkoja sekä tuttuja. Ehtihän siinä myös kuulla parit ei niin harkitut "no joutasittehan tekin jo lapsia tekemään" ja "kyllä kai ne sunkin vanhemmat jo odottaa lastenlapsia," mutta annoin noiden lausahduksien sillä hetkellä sujahtaa toisesta korvasta ulos, hymyilin kainosti ja vastailin kylläjoota...

Halloweeniksi haamu -projekti on näemmä käynnistynyt ensimmäisillä alustuksilla mun poissaollessani ja yksi plussakin on tullut Pompulan blogissa. Onnitteluni!!

Teki ihan hyvää olla hetki poissa ja vauvantekopuuhatkaan ei ollut päällimmäisenä mielessä. Maha pullistelee ihan vaan makkarasta ja oluesta, joista sai taas hetkeksi ihan kyllikseen. Kyllä me pikkuisen silti yritettiin raskautumistakin... Musta oli sympaattista ukolta että kun 14. kiertopäivänä vihjaisin mahdollisesta ovulaatiosta (jota en silti tarkemmin tiedä tai tunne), niin hän innostui heti puuhiin. Siitä voinkin nyt virallisesti päätellä että on meitä kaksi tekemässä ja tahtomassa lasta, enkä minä vain yksin. <3



Lomaotos ;).



Halloweeniksi haamuja...

Kp4 ja viikonlopun tappiomielialani on selkeästi helpottanut.
On se jännä miten kuukautiset joskus vaikuttavat rajusti mielenlaatuun; ihan kuin olisi eri ihminen ollut toissapäivänä. Myöhäisyytensä lisäksi oli muuten poikkeuksellisen kivuliaat ja nopeat kuukautiset; enää eilen ei vuotanu paljon mitään vaikka vasta perjantai-iltapäivällä alkoi! Yleensä jotakin valuu sentään noin 5 päivän ajan... No eipä haittaa: en kaipaa yhtään valumisia nyt tässä lomamatkoille lähtiessäni. Tämän postauksen jälkeen olen tosiaan tovin poissa tietokoneen ääreltä, mutta palaan kyllä jahka reissut on reissattu.

Blogimaailma on ihmeellinen. Vaikka ennakkoon arvelin blogini pitämisen olevan pelkkää surkuttelua ja omassa sääliveressä piehtarointia, niin sen lisäksi olenkin löytänyt mukavia bloggaajaihmisiä, joilla on sama toive kuin minulla eli raskaus ja terve vauva. Se on ollut positiivista! Yhteinen tavoite yhdistää ja vauvanyrittäjien keskuudessa on ilmeisesti ennenkin toteutettu muutamien kuukausien kestoisia projekteja, joista tuoreimpaan otin nyt osaa myös itse. Junna on ottanut rohkeasti vetovastuun Halloweeniksi Haamu -projektista, johon minäkin pääsin mukaan. Kiitos!

Toivon vihernokkana projektilta lähinnä uusia tuttavuuksia ja paljon onnistumisplussia kaikille. :) Nyt jos projektin aikana tärppää, niin alkukesähän on ihanaa aikaa saada vauva! Sais karistaa raskauskilot sitten kesäaikana vaunulenkkejä tehden... Itse ajattelin nuorempana että sitku mä teen lapsia niin ekan vois tehdä kesäkuulle. En tuntenut silloin montaa kesäkuussa syntynyttä ihmistä ja ajattelin että se olisi uniikkia, vaikka koulussa voisi olla rankkaa kun kaverit olisivat lomareissuilla eivätkä välttämättä pääsisi synttärikemuihin...

Veren vanki

Juu oikein hyvää lomaa vaan mulle: kuukautiset alkoivat eilen. :'(

Nyt tuli uusi kierron pituusennätys, sillä eilen ehti olla jo kp30 meneillään, eikä vielä keskipäivällä mitään viitteitä alkavasta vuodosta. Juuri kun olin hymy huulilla poistumassa töistä, sain saaliiksi pari rusehtavaa täplää vessapaperiin ja vatsa alkoi krampata kevyesti ja valitettavan tutun tuntuisesti. Meni lomanaloitusfiilikset totaalisesti pieleen - on se jännä miten parissa päivässä ehtikin kasvattaa kaikenlaisia kuvitelmia vauvasta... Olin jo tsekannut netin raskauskiekosta että tämä vauva syntyisi oivallisesti synttärilahjakseni ensi vuonna, mutta bullshit! Mutta eipä tuu sellaista lahjaa ensi vuonna.

En herkästi vaivaa poikakaveria näillä spekulaatioilla, koska hän ei ole innokas asioiden vatvova, mutta torstai-iltana tunnustin että nyt on saatu kierron ennätyspituus jo rikki ja että jännittää kovasti. Tuntui silloin että hänkin jo vähän innostui ja jännittyi asiasta, emmekä kumpikaan saaneet aivan heti unta mahdollisen raskauden pyöriessä mielessä.

Eilen kp30 muuttui kp1:seksi ja fiilis aivan järistyttävän vihaiseksi v*tutukseksi (näin suoraan sanottuna). Tää jos mikä on rumaa: mutta mun ois eilen töistä lähdettyäni tehny mieli potkia ohimeneviä lastenrattaita ihan vain elämän epäoikeudenmukaisuuden takia. Suututti ja masensi ihan tajuttomasti. Eihän se muiden vika silti ole, enkä siksi tietysti potkinut.

Viime yönä tuli kaiken kruunuksi ihan kamalat vatsakivut, en muista sellaisia olleen vuosiin - jos ikinä. En tiedä pahensiko kipuja aiemmin illalla kylässä otetut viinilasilliset, mutta ihan tuntui aamuyöstä kun ois munasarjat olleet tulessa. Sattui niin. Nyt tänään pitkälle päivään nukuttuani fyysinen tilanne jo helpottaa ja ensimmäisen lomapäivän kunniaksi näyttääkin satavan vettä.

Tänään on kp2.

Piinaa

Eilisestä karusta testituloksesta huolimatta elän yhä epätietoisuuden vallassa. Tänään on jo kp28, eikä kuukautiset ole tehneet vieläkään tuloaan! (Mulla on viime vuoden kesäkuun jälkeen ollut vain yksi kierto 29 päivää ja yksi 28, muut sitten 27 tai vähemmän.) Raskausoireistoa olen valitettavasti tuntenut ja mieleni on laukannut aika villinä sen tähden. En silti usko onnistumiseen.

Säät on toki viilentyneet vähän, illat ja yöt etenkin, mutta eilisiltana mulla oli tosi kylmä, tuntui että kuume nousee. Suljin ikkunat ja menin pitkiksissä peiton alle nukkumaan, vaikka vielä viikonlopun helteillä nukuin vielä ihan vaatteetta! Eli pientä viluilua on ollut havaittavissa. Alavatsalle on tullut tuntoja välillä, mutta ei tyypillisiä menkkakipuja, vaan jotain vähän hellempiä. Ja tänään töissä tunsin suht' varmaksi että nyt taisi alkaa vuoto, mutta kun kävin todentamassa asiaa vessassa, niin vuoto oli ihan kirkasta/valkoista. Mitä se sen värinen vuoto on tässä vaiheessa?

Joka tapauksessa huomenna varmaan alkaa kuukautiset.

Testaaminen korkattu

Tein raskaustestin (ekan ikinä!) ja tulos oli kaikin tavoin negatiivinen. Noh, eipähän tartte toivoa turhia...

Tulkaa jo perhanat, alkakaa... Mikä viivyttää? Alas vaan!

Kp 27.

Kaatuminen

Se on sitten elokuu jo!

Rohkaistuin tekemään tänään pikku juoksulenkin (nyt kun sääkin vähän raikastui viime viikkoisesta). Oli ihan järkevää sivuuttaa höpsöt kuvitelmani olemattoman sikiön varjelusta ja olla lenkkeilemättä ainakaan sen takia. Ja se lenkki teki terää! Sen jälkeen tosin kävi hassusti ihan kotiportaissa, kun satuin keikkumaan jotenkin... Astuin vinottain alemmalle askeleelle täydellä painolla ja astuin ihan harhaan; mulla ei ollut askelmaa edes jalan alla! Siinä ois ollu muutamia porrasaskelia vielä välissä, mutta köpsähdin niiden ohi suoraan maahan oikealle kyljelleni. Kyllä sattu vähän lantion sivulla ja toiseen polveen, mutta kipu on selvä juttu tollasen tällin jälkeen. Tunnustan että tässä kohtaa mulla kävi taas raskauden mahdollisuus mielessä ja se miten tälli vaikuttaisi siihen eli varmasti keskeyttävästi... Heti huomasinkin sen jälkeen vähän valkovuotoa alkavan tulemaan, mitä ei oo nyt hetkeen esiintynytkään.

Jep, että eiköhän se oo kuukautisten odottelu taas käsillä. En veikkaa ihan huomista enää, vaikka toi kaatuminen saattaakin vauhdittaa vuodon alkamista. Mutta ei oo ainakaan vielä ollu mitään ennakkotuntoja verikekkereiden alkamisesta. Luulen, että ehkä keskiviikkona.

Mulla on ollut menneinä päivinä tuntoja, jotka oon liittänyt raskautumiseen. Muun muassa pientä palelua, jonka sanotaan liittyvän alkuraskauden kiihtyneeseen aineenvaihduntaan... Mutta joo, en tiedä, enkä usko enää oikein mitään...

Veikkaan ensi tiistaita

Tulin toteamaan että mulla ei ole mitään oireita. Mistään. Ei minkäänlaisia uudenlaisia olotiloja, mikä viittaa siihen että kaikki on taas aivan niinkuin ennenkin - "aaaa... aivan niinkuin aina," jos Apulannalla halutaan jatkaa. Eli uskon seuraavien kuukautisten antavan ensi merkkejään jo alkuviikosta. Harmillista, sillä samanaikaisesti kuitenkin olen ajatellut raskautumisen mahdollisuutta ruhtinaallisen paljon ja kuvittelen salaa mieleni perukoilla että ehkä se on voinut tapahtuakin, kun sitä vauva-ainestakin oli niin runsaasti jakosessa... Ehkä.

Enpä muista että oisin ikinä aikaisemmin ajatellut raskautumisen mahdollisuuksiani näin intensiivisesti ovulaation ja kuukautisten välisenä aikana. Olen kai seonnut sillä mä jostain syystä tunnen tahtomattani kiristäväni alapään aluetta niin, että jos vain ikinä siellä nyt jotain elävää sattuisi olemaan niin se ei vain pääsisi tipahtamaan ulos. Koitan kyllä kehottaa itseäni rentoutumaan, koska moinen kiristäminen lienee ihan hyödytöntä, mutta enn voi mitään! Ehkä se on sellaista jännitysspastisuutta. Tämän kierron hermoheikkouteni on varmasti irrottanut kohdun seinämästä kaikki kiinnittyjät.
Oon ihan loman tarpeessa!

Toiveikas stressierkki

Tein pikaisen laskelman kuukautisistani ehkäisyn jättämisen jälkeen, ja täten voin todeta eläväni tällä hetkellä yrityskierrossa numero 16! Onhan tuossa määrässä jo kerennyt toivoa ja pettyä jonkin aikaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Aion nyt laittaa nämä "YK:t" blogini tunnisteiksi.
Luin just äsken erään juuri raskautuneen tytön blogista hänen tärppäyskierron oireita ja jäi mieleeni nännikipu. Kokeilin oitis omia, ja tuntuu että itselläkin olisi vähän arat...? Mies on sanonu mulle parina iltana nukkumaan käydessämme että oon aika kuuma. Ei mitenkään leffatyyliin "you're so hot, baby", vaan että olen ihan ruumiinlämmöltäni jotenkin erityisen lämmin. Perustelin ääneen hänelle että nainen  on aina ennen kuukautisia "kuumempi" kuin heti niiden jälkeen, mutta mielessäni ajattelin että tulisikohan huomattava kuumotus hedelmöittymisestä... Voisiko näin olla?

Nyt on miekäläisellä tässä kuussa ollu niin järjettömät vauvakuvittelut, että pudotus maan pinnalle noin viikon päästä sattuessaan tulee varmasti kirpaisemaan. Jäänkin siinä kohdin töistä kesälomalle, ja mietin että pieni nettailutauko loman aikoihin vois tehdä terää. Niin naamakirjan kuin näiden bloggailujenkin osalta. Sais otettua vähän rennommin sitten :)


Kuva täältä.



Nytkö se kiinnittyy??

Apua, mun mieli jyllää vauva-ajatuksissa hyvin levottomasti! En saa nukutuksi! Luin tunnin verran sängyssä ja sitten toisen tunnin yritin nukahtaa, mutta olo kävi lopulta niin hervottomaksi että mun oli pakko avata kone ja tulla tänne avautumaan. Olen toki mitä varmimmin nukkunut viikonlopun kunniaksi hyvin runsaasti, mutta lisäksi mietin myös nyt ihan liikaa omaa kehoani ja kuvittelen sen viestittävän minulle tapahtumiaan...

Tänään (sunnuntaina siis, yöunet vasta vaihtavat päivän!) pähkäilin aika paljon vauvajuttuja ja luin erinäisiä blogeja netissä illalla. Intouduin tsekkaamaan omasta kalenteristani viimeisen vuoden ajalta kaikkien kuukautiskiertojen kestot, ja parin pisimmän kierron kohdalla tein laskelmia siitä olisiko minun ollut mahdollista jopa hedelmöittyä ja mennä pikaisesti kesken. Päätelmäksi tuli että se on ollut mahdollista!, mutta koska pisimmät kiertoni ovat vain 28 (1-2011) ja 29 (4-2011) päivää, niin ei ole varmaa että niissä olisi mitään merkittävää ehtinyt edes tapahtua.

Äsken sängyssä koin tuntemuksia alavatsalla. Sanoisin niitä vihlaisuiksi, ellei vihlaisu kuulostaisi joltakin hyvin terävältä. Nämä eivät olleet teräviä tuntemuksia vaan lempeitä, nopeita ja muutama vain. Lisäksi tunsin syykkeeni kovin nopeana, vaikka olen juonut vettä hyvin, ei ole krapulaa, eikä muutakaan syytä miksi sykkeen pitäisi tykittää noin kovaa... Ehkä olen vain ajanut itseni "raskausajattelumaniaan" ja kuvittelen siksi kaikenlaista. Mutta lisäksi tänään päiväälä alaselkä tuntui jotenkin lämpimältä, enkä kokenut sen johtuvan siivouspuuhista, joita siinä kyllä harrastin.

Vietin viikonlopun yksin ja ukkelini on vielä tämän yön toisaalla reissussa, joten en voi hänellekään sanoa mitään - joskaan en usko näiden jahkailujen ja tuskailujen häntä kiinnostavan suuresti muutenkaan... Toivoisi kai tälläkin hetkellä, jos olisi täällä, saavansa mieluummin nukkua. :/

ps. Laitan tagiksi kp 18, vaikka automaattinen päivämääräys näyttääkin jo maanantaita (joka oikeasti onkin), mutta koska ollaan vielä niin sunnuntaissa, kello ja minäkin... ja mitä sillä on oikeastaan väliä. Kp 18 tai 19, melkein sama asia! :)

Aamun ajatuksia

Tänään on kp15 ja mun olo on ilmava. Tapahtuukohan mussa mitäänjotain?

Onko turpea olo merkki hedelmöittymisestä ja/tai kiinnittymisestä vai olenko vain haukkonut liikaa kesäilmaa keuhkojen lisäksi myös ruoansulatuskanavaani?

Eilen vielä "viimeisteltiin" tämän kierron hyvä yritys, jos vaikka mulla sattuukin vähän pitempi kierto tässä kuussa... :) Olisipa ihanaa jäädä kesälomille salaisuuden kanssa, kun loma elokuussa koittaa!

Kaikkemme teimme

Tänään ovuloin? Ehkä - en tiedä ja tuskin kukaan muukaan, mutta näin voimme uskoa.

Tässä kierrossa pääsen taas viime kierron pettymyksen jälkeen toivomaan suuria. Saan parin viikon kuluttua fiilistellä kehotuntemuksiani ennen kuukautisten alkamista. Viime viikolla autettiin raskautumista keskiviikkona ja sunnuntaina ja sitten vielä yllätyksellisesti pisteenä i:n päälle myös tänään. :)
Tänään tuli vähän valkovuotoa ja eikös se voi olla merkki ovulaatiosta... Jos se on merkki siitä niin tarkoittaako se sitä että munasolu tuli jo sen valkovuoden mukana ulos vai että nyt vasta irtoaa..? Eilen saadut siemenet olisivat mielestäni ehkä potentiaalisimpia munasoluni tavoittajia. Ne saattaisivat sattua kohteeseen suurimpana joukkona muutaman "hiljaispäivän" jälkeen ja juuri oikeaan aikaan! Olin eilen niin ylenpalttisen onnellinen oikeanaikaisesta yrityksestä että jäin oikein tapahtuneen jälkeen sängylle selälleni kellimään ja laitoin lantioni alle tyynyjä, jotta aines pääsisi kulkeutumaan oikeaan paikkaan... Höpsöä minulta ehkä, muttei ollut tahtoa tai tarvetta vastustaa tätä taikauskoista(?) tekoa.

Nyt blogin aloitettuani mulla on ollu yllättävän vähän angsteja tän meiän tärppäämättömyyden takia. Olen vähän yllättynyt. Olin ajatellut että täällä voin tehdä tilia asiasta ja itkeä sanallisesti, mutta en ole ainakaan toistaiseksi tuntenut pakottavaa tarvetta. Enkä kyllä valita - parempihan se on niin että voi kevein mielin yrittää. Keväällä mulla oli takkuisemmat ajat, ja väänsin pientä itkuakin pari kertaa kuukautisten alettua. Tuntui ihan toivottomalta. Liekö ystävän vasta-alkanut raskaus vaikuttanut  tuoreeltaan tunteisiini tuolloin, vaikka olinkin myös iloinen hänen puolesta.

Tunnelmakuvan osoite.

Olipa lyhyt kierto

Kiertopäivä 24 muuttui ilman perinteisiä ennakkokipristelyjä ekaksi vuotopäiväksi! Sehän sopii, kun ei tällä kertaa ollut raskautumisen suhteen pienintäkään odotusta. Jospa tässä jopa pärjäisi ilman särkylääkettäkin, vaikka tänään melkein otinkin. En krapulaan, joka saattoi vähän vaivata sekin, vaan alavatsakipuun...

Ilmat pihalle, vauva tilalle

Oletteko ikinä nähneet että kukaan olisi laittanut kuvaa vauvamahasta, jos ei ole raskaana. No, nyt näette! Eri asia on, saako sitä siinä tapauksessa kutsua vauvamahaksi. Haluaisin.

Kuvan julkaisulla tahdon viestittää toivettani saada vielä joskus kuvata oikeasti hyvästä syystä kasvavaa kumpua. Ja tällöin alla olevassa tämänpäiväisessä kuvassa vielä tyhjänä pönöttävä pötsi saisi toimia vertailukohteena. Olen tuntenut itseni jokseenkin turvonneeksi, kun ei oo useaan päivään tullu harrastettua juuri mitään liikuntaakaan...

Tänään kierretään 22 päivässä ja odotetaan jo kovasti kuukautisia...

Kiertopäiviä & blogitunnisteita

Tänään torstaina on kiertopäivä 17.
Hassua miten lapsentekoa harjoitellessa elämään on tullut yksi seurattava aikasykli lisää, nimittäin kuukautiskierto! Enää ei vuodenajat, viikonpäivät ja kalenteripäivämäärät tunnu missään, vaan kierron päivämäärä on se kovin juttu. Se on kuitenkin sen verran intiimi ajanlaskun määre, että esimerkiksi työkaverin kysyessä mitä kuuluu ei hänelle voi todeta että "no, tällanen perus kiertopäivä yksi, vähän masentunut fiilis". Sitä ei vaan voi jakaa, vaikka haluaisikin purkaa tuntojaan aiheesta. Paitsi nyt toki täällä voi jakaa kiertopäivänsä, mikä on erittäin mukavaa, kun sitä tulee kuitenkin itse tykönään seurattua erittäin tarkasti. :)

Ajattelin käyttää vastaisuudessa tässä blogissa tekstieni tunnisteina vain muutamia kiertopäiviä, jottei sivun reunan tunnistepilvi täyttyisi pelkästään niistä. Valitsen tunnisteiksi sopivat kiertopäivät siten että niissä on kaikissa meneillään selkeästi eri kierron vaihe. Tässä ne ovat:

Kp 1:  se traaginen pettymyspäivä, kun veri alkaa taas vuotaa!
Kp 7:  vuoto loppunut & pettymyksestä ehkä toivuttu sekä keskimääräisen kiertoni (27 pvää) ensimmäinen hedelmällinen päivä  (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)
Kp 12: keskimääräisen kiertoni viimeinen hedelmällinen päivä
Kp 18: kaikki yritys on tehty (tai jätetty tekemättä!) ja toiveet lienevät sen mukaiset? (poistettu tämä 28-8-2011, kun mietitytti että tarviiko näitä kaikkia nyt kuitenkaan tunnisteina olla...)
Kp 25-29: käytän kaikkia loppupään kiertopäiviä omina tunnisteinaan, sillä ne ovat (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)raskautumistoiveeni stressihuippuja, jolloin toivoo, tuskailee ja odottaa ja on herkkä tunnistamaan kuviteltuja oireitaan (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)

Ei yritystä :/

Kuukautiskiertoni on tavallisesti 27 päivää, ja tänään on meneillään kiertopäivä 9. Kuluvalla kalenteriviikolla on siis mitä ilmeisimmin niin kutsutut 'hedelmälliset päivät'.  Raskautumisesta ei ole kuitenkaan tällä viikolla ole pienintäkään "pelkoa", sillä sisälaukauksia ei ole päässyt tapahtumaan. Emme ole olleet lainkaan "sillä tuulella", ja seksiähän ei väkisin väännetä - se on selvä. Oloni on silti kovin ärsyyntynyt siitä että hedelmällinen ajankohta jää käyttämättä tässä kierrossa. Ei edes pienintä yritystä! Tuntuu melkein kuin kesäkuu menisi hukkaan, vaikka oikeasti rrrakastan kesää! Eikä kesäpäiviä voi oikeasti ikinä olla liikaa! Tästä nyt tulee kuitenkin vauvantekomielessä "hukkakuukausi", ja laskelmieni mukaan ensimmäinen sellainen sen jälkeen kun ehkäisy vuosi sitten jätettiin. : /

Metku.netin ovulaatiolaskuri (joka mittaa mielestäni fiksusti 3 edellisten kuukautisten perusteella seuraavan ovulaatioajankohdan) määrittelee minulle ovuloinnin Juhannuspäivälle eli ensi lauantaille. Itse en tunne fyysisesti ovulaatiotani lainkaan, joten luotan tähän laskelmaan. Todennäköisesti minun ja mieheni Juhannuksen mökkiriennot loppuviikosta tyrehdyttävät viimeisetkin mahdollisuudet siemenenvaihtotapahtumiin.

Rose baby picture

Anne Geddesin vauvakuvat ovat ihania!

Kuvan osoite.

Ensiesittäytyminen

Aloitan blogini pitämisen ihmetellen itsekin mitä oikein teen. Onko nettiin kirjoittelu omista vauvahaaveista todella ihan tarpeellista? En ole varma. Tästä nyt kuitenkin alkakoon yksinpuheluni raskauden yrittämisen kulusta!

Olen 28-vuotias nainen, ja tiesin jo teini-iässä haluavani joskus äidiksi. Nykyisen seurustelusuhteeni alettua toiveet jälkikasvusta ovat vähitellen kasvaneet tosi isoiksi. Mieheni ei ollut ajatellut ennen tapaamistamme haluavansa joskus isäksi, mutta on kuulemma kanssani 3 ja puolen vuoden aikana vähitellen lämmennyt lapsiajatukselle. Liekö sitten vahingossa tapahtunut minun suunnaltani poikaystävään kohdistuen pienimuotoista aivopesua vauvahaaveissa - en kuitenkaan missään nimessä halua pakottaa häntä isäksi ja sen olen hänelle tehnyt selväksi.
Lopetimme ehkäisyn käytön vuosi sitten. Omalta osaltani se oli kannanotto sille etten tykännyt ehkäisypillereistä, enkä halunnut ehkäistä enää kehoni kustannuksella, sillä itse olin valmis vaikka vauvantuloon. Miehelle annoin toki luvan käyttää omavalintaista ehkäisyä niin halutessaan. Hän sulatteli ajatusta, eikä huomioni mukaan tehnyt elettäkään ehkäistäkseen yhtään mitään. Siitä se vauvanteko sitten ikäänkuin lähti. Emme silti alkaneet varsinaisesti yrittämään lasta, mutta petipuuhien aina silloin tällöin kutsuessa mahdollisuuksia raskaudelle toki aina kertyi.

Vuosi sitten en vielä tarkalleen tiennyt miten ovulaatio ajoittuu kuukautiskierrossani, eli milloin raskautta kannattaisi varmimmin yrittää. Kuukautisteni alkaessa aina kerta toisensa jälkeen aloin loppuvuodesta kiinnostumaan netin ovulaatiolaskureista. Tämän vuoden puolella olenkin sitten jo tiennyt hedelmällisten päivieni ajankohdan melko tarkasti ja raskauden yrittäminen on käynyt entistä harkitummaksi. Kuukautiskiertoni pituus on keskimäärin 27 päivää, joten ovulaationi sijoittuisi tuolloin 13 kiertopäivän paikkeille. Siinä kohti on koitettu puuhastella enempi vähempi, mutta tähän mennessä tuloksetta. Kuukautiset ovat aina tulleet antamatta edes odotella itseään.

Nykyään miehenikin tuntuu olevan aiempaa enemmän tosissaan lapsen hankkimisen suhteen. Hän jopa väläytti minulle ajatuksen että pitäisikö meidän lähteä tutkimuksiin, jos ei loppuvuodestakaan ala mitään tapahtua... Yllätyin että hän ehdotti sitä, vaikka olinkin toki jo itse mielessäni ajatellut asiaa. En tiedä silti onko tänä vuonna tutkimuksiin hakeutuminen hieman liian pikaista meidän kohdallamme - josko vielä yrittäisi ja toivoisi jonkin aikaa...