Hmmm.... täällä menee kp 21. Mulla on sellanen tunnelma, että en odota mitään! Vaikka jyviä meillä jaettiin taas tässäkin kierrossa, niin mun ihmeisiin uskominen on nyt tullu tiensä päähän. En toivo enää mitään. Tai tippaakaan en ainakaan usko! En ole nyt kuulostellut oireita tai tuntoja, koska niitä ei ole. Mahaa on voinut turvottaa, mutta se on satavarmasti taas suolikaasua. Voi toki viikon päästä kriittisillä päivillä tulla hetkellisesti idiootin toiveikas olo, mutta nyt ei tunnu siltä vähääkään. Erikoisinta tässä on se että tämä olotilani on viileän rauhallinen. Ei mitään - surua, vihaa, eikä kiihkoa. Ikäänkuin mussa olisi tapahtunut hiljainen hyväksyntä meidän vielä tutkimattomalle lapsettomuudellemme.
Kirjoittaessani aiemmin täällä aikeistani soittaa tutkimusklinikalle lapsettomuuden takia, sain hyvän kysymyksen siitä menisimmekö tutkittavaksi yksityiselle. Vastasin kyllä, koska olin pitänyt tiettyä paikkaa varmana valintana. Se olisi lähellä - en tiedä siksikö olin kallistunut sen kannalle. Mutta sen jälkeen olemme alkaneet harkita sittenkin oman sairaanhoitopiirimme tutkimuspolia, vaikka sinne tuleekin huomattavasti pitemmät matkat. Se tulee kuitenkin halvemmaksi, eikä näissä asioissa nimenomaan rahanmeno takaa tuloksia. Yksityisellä saa todennäköismmin huomaavaista palvelua, mitä ehkä näin herkässä aiheessa kaipaisin, mutta jos siinä voi kerran säästää niin olkoon se niin.
Soitto tutkimuksiin on yhä työn alla...
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
3 kommenttia:
Monia mietityttää just tuo, että meniskö yksityiselle vai julkiselle. Kyllähän se asuinpaikkakin toki vaikuttaa asiaan, mikä sinänsä on vähän hölmöä, kun ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa kotipaikasta riippuen. Meille ratkaisu oli helppo, koska kotikaupungissamme on keskussairaala, jossa on lapsettomuuspoliklinikka, kun taas sellaista yksityistä lääkäriasemaa, joka tekisi koeputkihoitoja, ei ole. Inseminaatioihin asti tehdään yksityiselläkin, mutta siitä eteenpäin ohjataan julkiselle tai sitten naapurikaupunkiin (130 km päähän). Meillä ei onneksi julkisellakaan juuri jonoja ole, ja ainakin me ollaan oltu tosi tyytyväisiä palveluun siellä. Ollaan siis oltu asiakkaina tammikuusta lähtien. Henkilökunta on tosi mahtavaa ja myös henkinen puoli on hyvin otettu huomioon. Isommissa sairaaloissa taitaa olla se huono puoli, että siellä on pidemmät jonotkin.
Rohkeutta päätöksentekoon ja onnea matkaan! Ja voihan sitä hoitopaikaa vaihtaakin sitten, jos ei tunnu omalta.
Ehkä voit(te) nyt ainakin perustutkimuksissa (perusverikokeet, klamydianäyte, sperma-analyysi) käydä terveyskeskuksessa ja sitten kun lähete laitetaan sairaalaan, niin voit vähän jonotusaikaa kysellä? Ja jos se tuntuu liian pitkältä, niin sitten pohtia sitä yksityistä. :) Soitahan nyt vain aikaa, niin saatte asioita eteenpäin!
Kiitos kommenteista. Kertoilen varmasti kun tutkimukset alkaa edistyä jotenkin, mutta mä oon luonteelleni uskollisesti hidas toimimaan ilman aikarajaa, joten tämäkin asia kypsyttelee vielä...
Lähetä kommentti