Kp 28, testing

Tein tänään raskaustestin joka osoitti minun olevan luonnollisessa tilassani: ei raskaana.

Alan mennä vähän tunteettomaksi tässä vauvantekopuuhassa, koska tuo ei tuntunut paljon miltään. Jos se on suojamekanismi?

Sylitelty vauvaa

Mä kävin kuulkaas viikonloppuna tervehtimässä ystävättäreni pienenpientä vauvaa! En muistakaan milloin viimeksi olisi pitänyt niin pientä tyyppiä sylissäni, ja nyt oli mukavaa päästä kokemaan sekin sekä nähdä kuinka tuoreet äiti ja isä hoivasivat tulokastaan. Olen erittäin iloinen että katkeruus omasta onnistumattomuudestamme ei ole juuri nostanut päätään mitä tulee ystäväni raskauteen ja vauvaan. Ystäväni tietää että aloitimme yrittämään lasta jo hieman ennen heitä, mutta heidän onnistuttua emme ole enää hänen kanssaan puhuneet meidän epäonnestamme. Ja niin se on ehkä parempikin; mullakin säilyy niin hyvä mieli heidän onnestaan. :)

Mulla on tänään kp 25. Turhat toivee puskevat pintaan taas, sillä arvelin eilen illalla tuntuneen hienoisen tissikivun olleen merkki raskautumisesta... Ja tänään olin tuntevinani nipistyksen alavatsalla. Mihinpä sitä kissa karvoistaan pääsisi - taas sitä kuvitellaan kaikenlaista ihan vailla mieltä!

En usko, enkä toivo

Hmmm.... täällä menee kp 21. Mulla on sellanen tunnelma, että en odota mitään! Vaikka jyviä meillä jaettiin taas tässäkin kierrossa, niin mun ihmeisiin uskominen on nyt tullu tiensä päähän. En toivo enää mitään. Tai tippaakaan en ainakaan usko! En ole nyt kuulostellut oireita tai tuntoja, koska niitä ei ole. Mahaa on voinut turvottaa, mutta se on satavarmasti taas suolikaasua. Voi toki viikon päästä kriittisillä päivillä tulla hetkellisesti idiootin toiveikas olo, mutta nyt ei tunnu siltä vähääkään. Erikoisinta tässä on se että tämä olotilani on viileän rauhallinen. Ei mitään - surua, vihaa, eikä kiihkoa. Ikäänkuin mussa olisi tapahtunut hiljainen hyväksyntä meidän vielä tutkimattomalle lapsettomuudellemme.

Kirjoittaessani aiemmin täällä aikeistani soittaa tutkimusklinikalle lapsettomuuden takia, sain hyvän kysymyksen siitä menisimmekö tutkittavaksi yksityiselle. Vastasin kyllä, koska olin pitänyt tiettyä paikkaa varmana valintana. Se olisi lähellä - en tiedä siksikö olin kallistunut sen kannalle. Mutta sen jälkeen olemme alkaneet harkita sittenkin oman sairaanhoitopiirimme tutkimuspolia, vaikka sinne tuleekin huomattavasti pitemmät matkat. Se tulee kuitenkin halvemmaksi, eikä näissä asioissa nimenomaan rahanmeno takaa tuloksia. Yksityisellä saa todennäköismmin huomaavaista palvelua, mitä ehkä näin herkässä aiheessa kaipaisin, mutta jos siinä voi kerran säästää niin olkoon se niin.

Soitto tutkimuksiin on yhä työn alla...

FertilityFriend

Mä eilen hukkuessani taas kerran lapsentekolaskemiini löysin FertilityFriendin. Siellä voi syöttää kalenteriin kuukautiskiertonsa tietoja, tuntemuksia, ärsytyksiä, yhdyntöjä, limoja ja lääkityksiä... Laitoin jotain omia tietojani ylös, mutta takautuvasti en kyennyt syöttämään kuin kuukautisten ajankohdat. Enkä ainakaan vielä havainnut että ohjelma olisi tehnyt mun tiedoistani tosi hienoa statistiikkaa tai johtopäätöksiä - sepä  vasta olisikin hienoa!! Kyllä se kuukautiskiertojen pituuksista loihti palkit, mutta se ei ollu musta erityisen hienoa. Onko muille tuttu tuo Fertility friend?

Ja nyt tosielämään ja suoraan kehonnesteisiin... Mun olis kai eilen töistä lähtiessäni kannattanut hypätä bussiin eikä urheilla... Valitsin kävellä ja astelin aika reippaasti, mikä taisi provosoida jotkin limavuodot housuihin - ja on varmaan helppo arvata että siinä tilanteessa ilman mitään suojia on valtavan kiva liikuskella julkisesti. No ei! Mutta tuli mieleeni että sen täytyi olla ovulaatio! Olen aika varma asiasta. Mutta näin ollen sitä ei, harmi vaan, enää eilen illalla kotona hyödynnetty... :-/

Ovis?! Kp 13.

Mun pari viimeisintä kiertoa ovat olleet pituudeltaan 30 ja 29 päivää, mitkä ovat mulle pitkähköjä aikoja. Näiden viimeisimpien mukaan laskien ovulaatiolaskuri ounastelee mulle seuraavaa ovulaatiota tämän viikon lauantaille, mutta mutta: tunsin sen ehkä jo nyt?! En ole lainkaan varma asiasta, sillä en ole ikinä aikaisemmin tuntenut ovulaatiota, ainakaan osaten yhdistää tuntoja ovikseen. Mutta nyt maanantaina tuli vähän hentoa, kirkasta vuotoa ja eilen tunsin ihan pientä jomotusta oikean munasarjan puolella. Ajattelin molemmista johtuen ovulaatiota tapahtuvan, joten tuli suorastaan hätä hypätä petiin ja saada mies mukaan. Nyt oli halutun lopputuloksen saamisessa hieman pakotuksen makua, mistä en pitänyt, mutta lopputulema jätti kuitenkin tyytyväiseksi. On ainakin taas yritetty! Toisaalta on ollut helpompi kun ovulaatiota ei ole tajunnut bongaavansa aikaisemmin ja on yritellyt vähän useampana päivänä, niin paineet eivät ole kohdistuneet yhteen kertaan...

Jos oireeni oviksesta osuivat oikeaan niin tapahtuisikohan se siis tänään vai jo eilen...? Tänään olis kp 13, joten normikierrolla se olisi tänään ja siinä tapauksessa tän kierron pituus pitäisi lyhetä jälleen normaaliin 27 päivään. Ovulaation ajankohtahan on 2 viikkoa ennen kuukautisten alkamisajankohtaa, näin olen lukenut. We'll see about that.

Kuva: We heart it.

 Mä oon viime aikoina harkinnut paljon tutkimusklinikalle soittamista. Olen jo sanonut miehellekin parina iltana että huomenna soitan ja teen tutkimusvarauksen ensi kuulle. Mutta en ole soittanut. Jotenkin se tuntuu niin suurelta harppaukselta eteenpäin; jokin viaton vaihe tuntuu jäävän taakse, kun sille tielle lähtee. Luulen että tieto lisää tuskaa, enkä usko että lapsettomuustutkimuksiemme todennäköisin seuraus olisi pikainen raskautuminen. Pikemminkin rahanmeno, mielipaha ja odottelu tuntuvat olevan varmimmin edessä. :-(  Mutta pitää sitä jossain vaiheessa jotakin tehdä - se on selvä. Epätietoisuuskin raastaa. Toiveena on saada mieli taas lepäämään tästä ikuisesta raskauden yrittämisen ikeestä. Ja jos se ei tapahdu raskautumalla, niin edes sen tiedon avulla että missä vika piilee.

Pää tyhjä

Viime aikoina on ollut vähän tyhjä olo tän vauva-asian kanssa... Ei pettymystä, ei toivoa, ei surua tai mitään muutakaan suuria tunteita asian tiimoilta. Mulle on tullut nyt vain erittäin vahva tunne siitä että minä ja mieheni ei ikinä tulla raskaaksi, sillä luonnollisimmalla tavalla ainakaan. Saa nähdä pitääkö tässä lähteä ammattiauttajien pariin, vaikka sekin tuntuu aika raskaalta tieltä valita.

Kahvia mulla on mennyt 3 kuppia päivässä, joskus ehkä neljäskin... Eli ei oo ihan parhaiten menny mun yritys tässä kuussa vähentää kofeiinisatsieni määriä. Eipä sillä kuitenkaan liene suurta merkitystä, joten ehkä loppukuun tavoitteeksi voisinkin ottaa vaikka 8 kupposta per päivä.

Kp 1

Mulla ehti jo olla jännittävät ajat ilmoilla; tänään alkoi 29. kiertopäivä, kunnes heti aamulla kävi selväksi mitä on luvassa. Nimittäin verta. Ja kun virtaukset varsinaisesti alkoivat, niin mun piti tuskan loiventamiseksi ottaa taas kemiallisia avusteita... Eli kroppaa on kolottanut ja kolottaa edelleen, mutta pääkoppaa ei tällä kertaa silti niin pahasti (kuin esimerkiksi viimeksi).

Pitäs varmaan lopettaa nää vauvantekopuuhat, sillä tää taitaa olla vähän niinkuin lottoamista, johon en usko yhtään.

Mutta onneks muutama koulunsa taas aloittanut, uuden tuttavuuden tavannut teinityttö varmasti tänäkin viikonloppuna vetää perseet, tulee vahingossa raskaaksi ja itkee tapahtunutta muutaman viikon päästä.

Life is a cruel bitch and then you fucking die. En muista kuka totesi näin filosofisesti.