PP 9

Tein eilen, PP 8, testin joka oli negatiivinen. Tiedän että tein testin kovin aikaisessa vaiheessa (ja vain alle 4 tunnin pissasta) mutta testasin kuitenkin hyvästä syystä: raskautta osoittavan viivan puuttumisen konkreettinen näkeminen alkaa jo pehmeästi petailemaan pettymystä - vaikka tottakai jos taikauskoa riittää, niin saisihan tässä vielä kuvitella voineensa onnistua. Tänään en testannut, koska kävin aamulla vessassa niin puoliunessa etten edes tajunnut koko asiaa.

Mulla ei ole ollut mitään erityisiä oireita, mutta oloni on ollut silti keskimäärin seesteisempi kuin taannoisen tuoresiirron jälkeen. Alavatsalla on toki ollut jos jonkinlaista pientä nippausta ja nappausta, mutta uskon että Lutinuskin aiheuttelee niitä. Lutinuksesta luin muuten nettikeskusteluista että sitä olisi aikoinaan valmistaja markkinoinut lääkäreille muun muassa sillä että se ei vuoda. Voin kumota tuon väitteen: kyllä vuotaa! Asettamisen jälkeen kuluu vaihteleva määrä (3-7) tunteja tunti ilman vuotoja, mutta sitten sitä valkoista tahmaa kyllä valahtelee erittäin häiritsevästi pikkuhousuihin. Lisäksi olen googletellut sitä pitäisikö piinapäivien lopulla tulla vähemmän valumia pikkuhousuihin - ajatuksella että lääkkeen progesteroni imeytyy paremmin jos alkio on kiinnittynyt...? Siihen en ole saanut mitään järkevää vastausta. Jos vuotojen suuri määrä korreloi epäonnistumiseen, niin sitten se asia on meille taattu.

Palatakseni vielä Lutinukseen, en tiedä miten hyödyllinen se edes on minulla; lääkäri ainakin totesi alkionsiirron jälkeen että koska kyseessä on muuten lääkkeetön hoitokierto niin minulla ajaisi omakin keltarauhashormoni saman asian mutta että laitetaan nyt tällainen tukihoito. Tottakai laitetaan kaikki vaarattomat lääkkeet ja tukihoidot vaikka turhankin päiten jos tohtoreilta kysytään, mutta siksipä olisikin todella mukava tietää onko sillä minunkin tapauksessani oikeasti jotain hyötyarvoa minulle?

PP 5

Lienee tyhjänaikaista jupinaa kirjoitella tänne tässä vaiheessa mitään, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Minun on pakko vain googletella nyt ihan tyhjänpäiväisiä hakuja plussaoireista - siitäkin huolimatta että tiedän kyllä että oireet tai niiden puuttuminen eivät tässä vaiheessa anna vastausta tähän piinaavaan epätietoisuuteen. Raastavinta on se että ei voi tietää onko kyytiläinen yhä matkassa vai ei. Sitä niin toivoisi sen antavan jotain merkkejä olemassaolostaan...

Viikonloppuna tunsin hetkittäin hyvin, hyvin kevyttä alavatsajomotusta. Muistan kyllä että aivan samoilla piinapäivillä oli vastaavat tuntemukset myös lokakuun lopussa, jolloinhan tuoresiirron jälkeen ei käynyt hyvin... Eilen oli myös hyvin lyhytaikaisia ohimeneviä rintavihlaisuja, joita en osaa sen tarkemmin kuvailla mutta eivät kestäneet kauan, eikä ollut montaa. Muuten ei rinnoissa tunnu esimerkiksi tänään yhtikäs mitään, tavallisen pehmeät, eikä mitään nännialueen tummumisia... Tästä onkin muodostunut tämänpäivän internet-hakusanani; voiko plussaa saada ilman rintakipua?!

Muistan kuinka lokakuisen tuoresiirron jälkeen minulta puuttui "Se tunne" joka monilla raskautujilla tuntuu olevan jo ennen positiivista raskaustestiä vihjailemassa heille että nyt onnistuttiin. Olen miettinyt ahkerasti miten on tuon kyseisen "raskautumis-tunteen" kanssa omalla kohdallani nyt. Mielestäni tuo tunne ei tällä kerralla yhtä selkeästi huuda poissaoloaan kuin syksyllä, mikä on sinänsä positiivista. Mutta toisaalta en voi väittää että tunne olisi kuitenkaan läsnäkään... :/ Ainut tunne, joka tässä on läsnä, on kirkuva epätietoisuus!

Latasin taas typeräksi huvikseni raskaus-sovelluksen kännykkääni, joka näyttää tänään viikkoja 3+0. Tällä kertaa myös mies innostui tästä mielikuvitusleikistä ja latasi myös itselleen sovelluksen! Koitamme valmistautua myös viikon päästä poistamaan nuo hapatukset.

PP11

Tein tänään jo toisen negatestin odotellessani huomista varsinaista verikoetestipäivää. Tekisi mieleni jättää huominen labrareissu (ennustetussa vesisateessa!) välistä, koska en näe sitä lainkaan tarpeellisena tyhjän toteamiseen. Mutta ehkä se on vain hoidettava alta pois, jotta sitten saa luvan kanssa lopettaa nuo Lutinus-tabletit. Itsehän harvensin niiden ottoväliä jo eilisen negatestauksen jälkeen 2 nappiin per vuorokausi. Se on niin selvä että eihän ne tässä vaiheessa enää mitään muuta tee kuin korkeintaan estävät kuukautisia alkamasta!

PP10, nega

Pieniä alavatsan tuntemuksia on tällä viikolla riittänyt, mutta onneksi tämä viikko on mennyt töiden takia huomattavasti nopeammin kuin edellinen viikko. Eli turhanpäiväiselle neuroottisuudelle ei ole ollut kovin paljon aikaa.

Viime yönä heräsin vessahätään ja samalla tunsin vanhan perinteisen kuukautisroviopoltteen alavatsan alueella. Arvelin veren jo valuvankin mutta se oli sittenkin vielä vain Lutinus...
Tein aamulla suunnitellusti raskaustestin, joka oli negatiivinen kuten arvata saattoi. Kuukautiset alkavat varmasti viimeistään huomenna, mutta mies oli sitä mieltä että vielä kannattaa laittaa Lutinuksia.

Laadin mielessäni jo listaa kysymyksistä pakkasalkioihin liittyen, kun en jaksaisi ajatella tätä epäonnistumista. Eipä tainnut tulla heinävauvaa meille...

Se Tunne

Ei ole harvinaista että keskustelupalstojen raskautumistarinat kertovat siitä kuinka tärppiä ennen heillä on ollut se tunne että nyt onnisti. Kyseistä vahvaksikin kuvattua Tunnetta ovat päässet potemaan niin "perusraskautujat" kuin myös lapsettomuushoitojen kautta onnistuneet. Tekstejä lukiessa alkaa uskomaan että ilman tuota Tunnetta ei tule plussaa raskaustestiin.

Joudun ikäväkseni toteamaan että mulla ei ole ollut kyseistä Tunnetta. Ei minusta ole tuntunut vahvasti siltä että nyt me onnistuimme. Tänään oikein erityisesti heräsin huomaamaan Tunteen puuttumisen, ja menetin pikkuisen toivoani... Nyt on piinapäivä 6, ja jos meidän alkiomme olisi vielä matkassa niin sen implantaatio olisi juuri hyvässä vauhdissa. Eli kiinnittyminen kohdun limakalvoon olisi jo tapahtunut pari vuorokautta sitten ja nyt se sitten "porautuisi" syvemmälle kohdun seinämään kiinni. Mulla ei vain ole mitään tuntemuksia! Punktion jälkeinen alavatsan jomottelukin jäi viime viikolle, ja tänään rintojen aikaisempi arkuus on mielestäni lieventynyt selkeästi. :/

Piinapäivä 4

Huooohh, miten voin olla näin jännittynyt?! Alkionsiirron jälkeisten päivien kiinnostavimmaksi hakusanakseni internetissä on muodostunut "raskaaksi stressistä huolimatta" ja onnekseni olen löytänyt rohkaiseviakin tarinoita, vaikka se yleisin näkemys tuntuukin puoltavan sitä että stressi vaikuttaa negatiivisesti raskautumiseen. Kaikki suuret toiveeni ja yritysvuosien ajan pettymykset tuntuvat nyt lataavan ihan liikaa odotuksia juuri tähän hetkeen. Me on jopa miehen kanssa puhuttu pariin otteeseen huviksemme minusta raskaana olevana, siitäkin huolimatta että vähintään yhtä todennäköisesti en edelleenkään ole raskaana. Tiedän kyllä. Ja tunnustan ladanneeni kännykkääni myös raskaus-sovelluksen, jossa olen tällä hetkellä raskaana kuvitellulla 2+6 viikolla. Voi hulluutta!

Käyn päivittäin lukaisemassa Maija Dahlian blogissaan vastikään listaamat (toisaalta lainatut) hedelmöittyneen alkion kehitysvaiheet. Ne ovat mielenkiintoisia! Me olisimme tuon listan perusteella tulossa juuri kiinnittymisvaiheeseen. Ilahtuisin niin niin kovasti jos kokisin nyt jotain vihlaisuja, repäisyjä tai muita vastaavia merkkejä, joista voisin edes vähän päätellä että kiinnittyminen saattaisi tapahtua. Ajattelen koko ajan ihan liikaa sitä mahtaako pikkualkio enää olla matkassa ja tuntuu että jännitän kohtuani alitajuisesti ettei se vain tipahtaisi ulos... Vaikka eihän kohtua voi jännittää, eihän se ole tahdonalainen lihas.

Onneksi työviikko sujuu huomisesta alkaen taas ehkä vähän nopeammin kuin nämä vapaapäivät. Mä en kestä tätä piinaa!

Kp 27 spekulointeja

Kp 27.

Kierto, jota nyt elän, kului ilman yritystä otolliseksi luulemallani ajankohdalla. Ovulaatiotestaamista taikka sen puoleen -tuntemuksia ei ollut. Meillä oli harrastetoimintaa peiton alla peiton alla vasta kp17, minkä arvelin olevan ehdottomasti liian myöhäinen ajankohta meikäläiselle.
Kuukautiseni ovat usein jo alkaneet ennen ehtimistä tällaiseen kiertopäivään 27, joten jos tässä nyt vielä pari päivää vierähtää odotellen niin alkaapa tuo myöhäinenkin yritysajankohta kuulostaa jopa hyödylliseltä! Voisikohan Clomifen-kierron jälkeinen kierto olla jotenkin vähän tveltompi ja hitaampi kuin edellinen hormonitehostettu? (Noh, eihän tämä vielä toistaiseksi mikään kovin pitkä ole...)

Seuraavassa kierrossa meillä on ajatuksena taas toteuttaa Clomifen-tehosteinen inseminaatio. Minä olen jo aikapäiviä sitten asettanut kyseiselle hoidolle tiukat ehdot: Jos kuukautiset alkavat tiistaina tai keskiviikkona niin hoitoa ei ehdottomasti aloiteta! Viime kertaisen perusteella ovulaatio sattuisi tuolloin taas viikonlopulle - oletan että se on jälleen kp 11-12, ja näin ollen inseminaatioon pääsy menisi taas ohi. Tämän takia olin vähän toivonutkin että vuoto olisi alkanut nyt viikonloppuna, mutta harvoinpa minun toiveita on huomioitu näissä asioissa... Too late now.


p.s. Mun 100. postaus blogiini! :)

Kp 26 - kohti inssikiertoa

Kaikkeehan voi toivoa... Olisi jännää nyt tehdä yksi raskaustesti (- kun niitä nyt on, eivätkä ne maksaneet paljon mitään), mutta ja mutta... Maltanpa taas pari päivää niin vältyn siltäkin vaivalta. Olen viime ajat valmistautunut henkisesti meidän ensimmäiseen hoitoomme, joka alkaa seuraavassa kierrossa, ja kuljenkin näinä päivinä Clomifen -resepti laukussa valmiina hyökkäämään apteekkiin heti kun vuoto taas alkaa. Tästä inseminaatioon valmistautumisesta huolimatta joku pieni urpo minussa hetkittäin toivoo että hoitoihin ei tarvitsisi enää mennäkään, vaan ... Hah haha! Naurattaa ihan kirjoittaa mitään kokop toiveesta sillä niin kaukaiselta sen toteutuminen tuntuu.

Rinnoissa on tuntunut pientä kipristelyä viime päivinä sekä alavatsalla toisinaan jotain pikku juiluja, ja nämä ovat tietysti taas nostaneet toiveita. Toissapäivänä oikaistessani tuntui juuri sellainen viiltotyylinen kipuviiva oikealla alavatsalla, ei mikään raaka tai raju, vaan hyvin hento tuntemus kuitenkin. Lisäksi eilinen juoksulenkki tuntu huomattavasti rasittavammalta sykkeelle kuin viikontakainen samanlainen (harvoin kai ne ihan identtisiltä tuntuukaan)... Väsyttää kovasti (selittäiskö huonot yöunet...) Joo: oonhan mä varmaan yli 10 kertaa kirjoitellut näitä samoja fiiliksiä tänne. Ja lopputuloshan on legendaa - nada.

Toivon että kuukautiset alkaisivat pian koska niin sattuessa seuraava ovisajankohta sattuisi varmemmin keskelle viikkoa ja inseminaatio tehtäisiin siten niinkuin se asiallisessa hoitokierrossa kuuluukin: sperma pestään klinikalla ja ruiskutetaan kohdunkaulan ohi suoraan kohtuun. Jos käy niin typerästi että joudumme ovisajankohdan takia koti-inseminaatiohommiin niin siinä tapauksessa olen turhaan kyllästänyt itseni alkukierrosta Clomeilla. Eihän minun munarakkuloissani muutenkaan ollut mitään vikaa. :(
No nämä jää nähtäviksi.

Pikaista punasta toivoen ja hyvää Helatorstaita toivotellen!

Testit tilattu

Tilaan harvoin netistä mitään ja ikinä aiemmin en ollut tilannut mitään ulkomailta, mutta nyt on sekin tehty! Liuta ovulaatio- ja raskaustestejä on pyydetty luokseni Briteistä. Vielä kerran haluan kiittää kaikkia, jotka antoivat mielipiteillään ja kokemuksillaan vinkkejä siitä mitä testejä tilata ja mistä - kiitos! Tsekkasin sekä Homehealth-uk:n sekä Amazonin sivuja ja koska eri testipaketteja oli niin paljon niin en loppujen lopuksi alkanut tekemään mitään sen kummempaa hintavertailua sivujen kanssa, mutta päädyin ensiksi mainittuun. Tilasin sellaisen 'You choose' -liuskatestinpaketin, jonka liuskamääräksi valitsin 30 (viidellä jaollisia lukuja valittavissa) ja tästä lukumäärästä halusin 5 raskaustestiä ja 25 ovulaatiotestiä. Luulisi tuolla määrällä pärjäävän muutamankin inseminaation ovulaatiokartoituksen! Liuskojen lisäksi otin tätä suositeltua Clearblueta 7-packin ovulaatiotestejä ja 2-packin raskaustestejä. Kaikkiaan tilasin 42€ edestä tavaraa, jonka päälle voin pissiä! (Tuosta summasta 4€ on toimitusmaksuja.) Niitä odotellessa nyt sitten!

Niin vähän kuin mä enää haluaisin jatkaa tätä yrittämistä ja väkisin vääntämistä, niin jostain syystä tän tilauksen tekeminen teki mulle hyvän olon. Vaikka ne symboloikin nimenomaan sitä että yritys jatkuu ja sitä tehdään vakavissaan. En ole ikinä elämässäni testannut itselläni ovista ja raskaustestejäkin olen tehnyt vain pari hassua kappaletta (ja nekin olisi voinut olla tekemättä jos olisi malttanut pari päivää odottaa). Nyt tämä tilauspaketti antaa tavallaanensi kertaa tietynlaista numeerista aikarajaa yrittämiselle. Vaikka eihän ole mitenkään sanottu että näiden testien aikana meillä tärppää. Ehkä vain toivon vähän että nämä riittäisivät toiveiden toteutumiselle...

Nyt on alkamassa kp22. Miten mukavaa olisikaan paketin saavuttua tehdä ensi töikseen raskaustesti... Ensi viikon puolivälissä on taas totuuden paikka, jolloin siis kaiken järkiajattelun mukaan alkaa taas vain kipu kuukautiset. Mutta jos haihattelupuoltani kuunnellaan niin olen lahjakkaasti taas kuvitellut tuntevani hassuja nipistelyjä sekä alavatsalla että myös rinnoissa hennosti... Miten sitä aina sortuukin!

later edition // 2 viikon jälkeen kuvalisäys kaikesta tilatusta:

Kukkakaalia ja sen sellaista

Rinnat ovat yhä ihmetyttävän aristelevat, nyt on kp 23. Hetkittäin tunnen asianlaidan paremmin, hetkittäin huonommin. Olen jopa tällä viikolla töissä vessareissuillakin tunnustellut jännittyneenä tilannetta, mikä osaltaan kertoo että jaksan aiemmista kokemuksista huolimatta pitää rintojen arkuutta positiivisena merkkinä. Typerä minä.

Raskauyumisen puolesta puhuvat myös viime päivien kova haukottelu ja yletön himo syödä jotain. Ja tänään yhtiökokouksessa mun teki hetkellisesti kovasti mieli kukkakaalia! Se meni kyllä ohi, mutta en voinut olla miettimättä miksi mieleni kehitteli tuollaisenkin ajatuksen... Samaisessa yhtiökokouksessa oli puhetta taloyhtiömme tontilla tyhjillään nököttävästä hiekkalaatikosta. Yksi miltei tuntematon naapuri sitten nokkelana totesi kun puhuttiin hiekkalaatikon purkamisesta että "ja jos kohta tulee tarvetta uudelle, niin voihan sellaisen pienemmän ja siistimmän aina laittaa!" Ja kun vilkaisin häneen päin niin kyllä: mies katsoi vihjailevasti hymyillen meitä kohti! Että voihan vittu.
No, enhän minä pahasti mieltäni pahoittanut kuitenkaan.

Toivon vaan kovasti että kuukautiset ei tällä kertaa alkaisikaan.

Kantavana kesän korvalla -projekti

Tänään käynnistyi jälleen blogimaailmassa uusi projekti vauvahaaveilijoiden keskuudessa. Projekteissahan matelevia ajanjaksoja pääsee kuluttamaan vertaisessaan seurassa  muiden osallistujien kanssa ja projektin toiveena on tietysti osallistujien runsaslukuinen raskautuminen. Helmi ryhtyi nyt ystävällisesti luotsaamaan Kantavana kesän korvalla -projektia, joka onkin nyt meikäläiselle kolmas lajissaan. Mites se sanonta kolmannesta kerrasta menikään...?

Ensimmäisenä projektihaasteena oli tuoda esille kaksi sanaa, jotka ovat tärkeitä juuri nyt:

Rakkaus - tätä sanaa kaikessa mahtavuudessaan ei mielestäni saa kuluttaa liiallisella hokemisella joka asian yhteydessä, mutta asianahan rakkaus on erittäin tärkeä, jonka ilolla tunnistan elämästäni!! Parisuhderintamalla on mennyt viime aikoina suotuisan lempeästi ja olemme olleet pitkästä aikaa enemmän kiinni tässä yhdistävässä tunteessa kuin lapsettomuuspiinailuissa. Lempi on siis leiskunut. Lisäksi pari huipputärkeää tyyppiä on avioitumassa tässä "kesän korvalla" ja olen itsekin jotenkin aivan hääfiiliksissä ja tunnelmoinut jo etukäteenkin tuota rakkauden juhlaa... Rakkaus antaa merkitystä elämälle ja on toki siinä mielessä ajaton suosikkisana, mutta tietyt piirteet tekevät siitä minulle lisäksi erittäin ajankohtaisenkin. :)

Kevät - tää on vähän apaattinen yritys pusertaa toinenkin sana tuon äskeisen jälkeen, mutta jos nyt jotain yritetään, niin kevät ilahduttaa tällä hetkellä satunnaisilla aurinkoisilla päivillään, lumen sulamisella ja sillä tiedolla että ollaan askeltamassa hyvää vauhtia kohti kesää!


+ Status update: Kp 20, ja kuvittelen vahvasti alavatsalla painon tunnetta ja rintajuilimista (jostain syystä painottuen vasemmalle).

Mistä sitä toivoa aina tulee?

On kp 18 eli piinapäivät lähestyvät - vai ovatko ne jo käsillä? Ihmettelen taas mistä kummasta sitä aina toisinaan saa uutta toivoa ja jaksaa kuvitella onnistuvansa? Ehkä ainakin oikeaan aikaan osuneet petipuuhat ruokkivat tätä toivoa, mutta muita päteviä syitä en itselläni näe. Tuntuu että kaikki "valeraskausoireetkin" on vain hallusinaatioita, jotka johtuvat liian kovasta toivomisesta.

Kuukautisten alkamiseen on vielä viikko. Olen ollut tuntevinani alavatsalla ja rinnoissa kipristelyjä harvakseltaan mutta selkeästi. Here we go again!

Kp 28, mietintöjä

Tänään on nyt sitten jo 28 päivän mittainen kierto... Vaikka viime postauksissa olin kovin toiveikas raskautumisen suhteen, niin nyt tein stopin moiselle haihattelulle! On totta että olen nyt tuntenut alavatsalla paineen tunnetta ja nippauksia. Toisaalta olen viime päivinä sallinut itselleni lukea luvattoman paljon vauvablogeja ja lisäksi blogistaniassa on ollut paljon toivoa herätteleviä plussauutisiakin. Näin ollen minun pääkoppani on virittynyt taas hyvin vahvasti oireiden kuvitteluun, mikä on ihan tarpeetonta.

Olen ihmetellyt rintojen aristusta suhteessa kuukautisiin tai raskautumiseen. Omalla kohdallani tuota tuntemusta on esiintynyt muutamien viimeisimpien kuukautisten kohdalla tavan takaa. Marraskuussa oiretta kesti jopa viikon verran. Nyt ei kuitenkaan ole minkäänlaista aristusta. Mistä ihmeestä se johtuu, kun se noin epäsäännöllisesti esiintyy ja miksi joillakin sitä ei esiinny ollenkaan? Google laulamaan taas vaan... :)

Köllöttelyä ja polttaripähkäilyä

Maailmanlaajuinen kalenteri osoittaa helmikuun 1. päivää ja minun henkilökohtainen kalenterini kiertopäivää numero 24.

Odotan kuukautisten alkavan vasta ensi viikolla sillä vuodoista ja limoista päätellen ovulaatio oli vasta kp 16 tienoilla. Mä oon taas kerran kehitellyt toiveita alkaneesta raskaudesta. Olen kuvitellut tuntevani alavatsalla nippailuja ja lisäksi on turvottanut. Turvotus voi johtua liiallisesta leivän puputuksesta, sillä vietän tylsää lomaviikkoani kotona ja on kyllä tullut syötyä leipää turhan paljon... Näinpä muuten toissayönä unen jossa meillä oli pieni vauva, joka näytti itseltäni vauvana. Imetin sitä ja mies ihmetteli toimitusta vieressä. Imetyksen jälkeen käytössä ollut rintani oli silmin nähden pienempi kuin toinen. :)

Asiasta aivan toisaalle. Minulla on osittainen vetovastuu polttareiden järjestämisestä, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Lisäksi olen vain kerran osallistunut polttareihin. Kysyisinkin teiltä oletteko olleet minkä verran polttareissa ja mitä olette tehneet? Kaikki ohjelmanumerot kiinnostavat mutta erityisesti pienimuotoisemmat numerot, "emäntätestit" ja sellaiset henkilökohtaisemmat jutut, miten polttarisankaria on muistettu päivän mittaan, muisteltu lapsuusjuttuja tai askarreltu jotakin polttariosallistujien toimesta...?

Kp 23

Kevyt jomotus jatkuu, ja pettymystä ennen on jännitys.

Toiveikas, kp 22

Toiveikkaina jälleen! Tänään alkoi rintojen aristus (tää alkaa olla mulla jo vakiohavainto näillä päivillä), ja aiemmin kuluvalla viikolla kuvittelin tuntevani pientä vihlaisuntapaista toisessa rinnassa. Lisäksi alavatsalla tuntuu kevyttä painon tunnetta.

Ehkä olen siksi niin toiveikas, koska jouluna puuhailimme ahkerasti tietämättä edes että ovulaatio tapahtui jo tuolloin. Heti joulun jälkeen ultrassahan ei enää näkynyt mitään munarakkulaa, ja hykertelin onnessani että sattuipas somasti! Yrityksen puutteesta meitä ei voi syyttää tässä kierrossa, vaikka se suunnittelematonta olikin.
Nyt jos ei tärppää, niin ei koskaan!

Nyt on kiertopäivä 22, ja kuukautisten pitäisi alkaa viimeistään ensi tiistaina aikaisesta oviksesta johtuen.
Miten voin ilmaista itseäni DPO-määritelmällä? En mitenkään, jos en tiedä tarkkaa ovisajankohtaa..? Days past ovulation... vai mikä se on?

Pähkäilyjä - kp 14

Hitsi, kun sitä ei osaa lääkärin luona kysyä mitään; kysymyksiä ei yksinkertaisesti silloin tule mieleen. Sitä vain mielissään kuuntelee kaiken mitä kerrotaan. Kotona jälkeenpäin kuitenkin kysymykset pörräävät päässä.

Nyt pähkäilen toiveikkaana, että entä jos tässä kierrossa olisikin tärpännyt. Ja koitan sijoitella tuon tehdyn ultraäänitutkimuksenkin tukemaan tätä toivetta. Googlettamalla olen nyt päätellyt, että alkio ei kai näkyisi tässä vaiheessa ultrassa vielä lainkaan, vaan siellä on näkynyt minun tapauksessa vain surkastunut keltarauhanen ovulaation jäljiltä. Lisäksi uskon että koska kypsyviä munarakkuloita ei enää näkynyt, tutkimus oli sen takia hyvin pikainen, jotta mahdollista kiinnittymistä ei ultra-anturilla ainakaan enempää häiritä.

Ja se lääkärin "onko sulla ollut vatsakipuja" -kysymys hänen hetkellisen hämmentyneisyytensä jälkeen... oliko hän vain yllättynyt että ovulaatio olikin jo tapahtunut vai saattoiko hän kuitenkin jotain muuta?

Nyt on kp14 ja ovulaatiosta on todennäköisesti kulunut jopa 3 vuorokautta. Ei ole tällä hetkellä luonnollisesti mitään oireita mistään (paitsi yhä "jouluporsasolo"). Mutta miten tämä yritystunnelma tuntuukin pitkästä aikaa taas näin jännittävältä?!

Old signs...

Jahas, jomottelu on alkanut ja värimerkkikin saatiin jo...

Huomenna taitaa saada soittaa ja varata ajan kiertokartoitusultraan! Näin ollen ei pöllömpi päivä kp1:seksi tuo huominen; eipähän joulu siirrä kartoitusta tammikuulle. Eikä kuukautiset pilaa jouluakaan - jos vaikka pääsis uimaan! :)

Rinta-arkuutta ja muuta toiveikkuutta

Kp 22 (näillä laskelmilla).

Nyt taas, kuten viime kierrossakin, tunnen tällä hetkellä pientä rintojen arkuutta. Viime kierrosta viisastuneena se ei luultavimmin merkitse alkanutta raskautta, vaan todennäköisemmin enteilee outoja kuukautisia. (Vaikka toivon että ne olisivat tällä kertaa taas normaalit eli ainakin viimekertaista runsaammat.) Silti ihan pienesti toivon että olisikin tapahtunut hedelmöittyminen ja kiinnittyminen ja etuvarustuksen herkkyys johtuisikin siitä...

Lisäksi minulle on putkahtanut mieleen vielä yksi juttu viimeksi kirjoittamastani lääkärikäynnistä. Lääkäripäivänähän oli (noin) kiertopäivä 18, eli ovulaatio oli oletettavasti takanapäin jo tuolloin. Kysyin lääkärin ultratessa sisälmyksiäni että onko kyseisellä laitteella helposti nähtävissä munarakkula joko munasarjoissa tai -johtimessa. En tarkoittanut itseäni vaan ylipäänsä, mutta lääkäri vastasi minulle että "kyllä täällä näkyisi joku/follikkeli(?) olevan, vaikka eikös se ovulaatio ole jo takanapäin..."

Mua alkoi sittemmin askarruttamaan tämä keskustelu, josta ei tämän enempää kuitenkaan neuvoteltu. Mikä siellä oikein oli, ja missä kohtaa? Oliko ovulaationi sittenkin vasta vähän myöhemmin tällä kertaa; siinä tapauksessa kuukautisia ei kai kannata odottaa ennen kp 32 eli jouluviikon keskiviikkoa... Viime kuukautisten ollessa erikoiset ei olisi suurikaan ihme jos tämä kiertokin menisi sekavaksi ja venyisi pitemmäksi. Mutta sitten idiootti minussa rupesi spekuloimaan mahdollisuudella että ovulaatio olisi tapahtunut olettamaani aikaan ja se, mitä lääkäri näki ultralla tutkiessaan olikin jotain astetta parempaa... Sitä en oikeastaan uskalla edes toivoa, koska sellainen ei yksinkertaisesti olisi minun tuuriani. Minun tuuriani on vain ja ainoastaan oikuttelevat kuukautiset ja sekoilevat kierrot.

Ei saa toivoa liikoja, mutta tällaista on ollut nyt mielen päällä!

Ihme oireet - kp26 vai kp1??

Johan nyt on markkinat! Kivut alkoivat siis jo eilen iltapäivällä, oikein perinteikkäät sellaiset että sai särkylääkettä ottaa. Tänään aamulla kivut olivat enimmälti hävinneet, mutta palasivat taas päivän mittaan, jolloin sain myös vaatimatonta ruskeaa vuotoa vessapapereihin ja ihan vähän myös pikkuhousunsuojaan. Päivällä kun olin töiden pakottaman aktiivisena liikkeellä, vuotoa tuli vähän, mutta nyt illalla nukkuessani taas pahenevia kipuja pois niin vuotoakaan ei enää ole juuri tullut.
Googlettamalla tämänhetkiset oireeni voisivat viitata kohdun ulkopuoliseen raskauteen, mistä säikähtäneenä alkuillasta pirautin naistentautien päivystykseen. Tyyppi luurin päässä ei kuulostanut järin huolestuneelta minusta, ja totesi että kannattaisi nyt tehdä raskaustesti ja plussan sattuessa ja "outojen kuukautisten" jatkuessa hakeutua terveysasemalääkärille, joka voi kirjoittaa lähetteen eteenpäin. Testi näyttäisi kohdun ulkoisessakin raskaudessa kuulemma plussaa, joten enpä tiedä ilahtuisinko tällä oirekuvalla plussastakaan. Ja p***ele että joka paikkaan on oltava lähete... Murrr!

Oon ollut tosi ahkerana googlaamassa eri sanapareilla oireitani ja ehdin jo iloita pelkistä kuukautisoireita, sillä ilman mitään vuotoa onnistuneita raskauksia on keskustelupalstojen mukaan alkanut jopa kovien kuukautiskipujen kanssa. Pelkkä vuoto ilman kipuja on myös mahdollista raskauden alkaessa, mutta molempien sattuessa kohdalle googlekaan ei oikein anna mitään positiivisuuteen kannustavia osumia. Tosin mun vuoto on ollut niin ihmeellisesn vähäistä ja aivan väärän väristä, että hyvin pieni toivo elää yhä.

Nyt olisi siis raskaustesti paikallaan, mutta mulla ei ole yhtään varastossa, enkä tänään tullut ostaneeksikaan, sillä yritin töiden jälkeenäkkiä ehtiä harrastukseeni mihin en sitten kuitenkaan kipujen vuoksi päässytkään lähtemään. Saa nähdä jaksanko huomenna kammeta itseni aamusta apteekkiin asioille, sillä illaksi taas pitää lähteä töihin.

Kai tää on oikeasti vielä kp26, sillä varsinaiset kuukautiset eivät ole tulleet. Olen erittäin kummissani tästä vieraasta tilanteesta, sillä vuoto ei mulla ikinä ala näin pihtaillen tahi rusehtavana. En millään haluaisi uskoa kohdun ulkoiseen raskauteenkaan, kun ei se hedelmöittyminen on tuntunut olevan niin vaikeaa meidän kohdalla niin miksi se olisi nyt tapahtunut ja mennyt sijoittumaan vatsaonteloon.

Ketuttaa ettei tiedä vastauksia asiohin, jotka tapahtuu omassa sisälmystössä!