Kukkakaalia ja sen sellaista

Rinnat ovat yhä ihmetyttävän aristelevat, nyt on kp 23. Hetkittäin tunnen asianlaidan paremmin, hetkittäin huonommin. Olen jopa tällä viikolla töissä vessareissuillakin tunnustellut jännittyneenä tilannetta, mikä osaltaan kertoo että jaksan aiemmista kokemuksista huolimatta pitää rintojen arkuutta positiivisena merkkinä. Typerä minä.

Raskauyumisen puolesta puhuvat myös viime päivien kova haukottelu ja yletön himo syödä jotain. Ja tänään yhtiökokouksessa mun teki hetkellisesti kovasti mieli kukkakaalia! Se meni kyllä ohi, mutta en voinut olla miettimättä miksi mieleni kehitteli tuollaisenkin ajatuksen... Samaisessa yhtiökokouksessa oli puhetta taloyhtiömme tontilla tyhjillään nököttävästä hiekkalaatikosta. Yksi miltei tuntematon naapuri sitten nokkelana totesi kun puhuttiin hiekkalaatikon purkamisesta että "ja jos kohta tulee tarvetta uudelle, niin voihan sellaisen pienemmän ja siistimmän aina laittaa!" Ja kun vilkaisin häneen päin niin kyllä: mies katsoi vihjailevasti hymyillen meitä kohti! Että voihan vittu.
No, enhän minä pahasti mieltäni pahoittanut kuitenkaan.

Toivon vaan kovasti että kuukautiset ei tällä kertaa alkaisikaan.

Kantavana kesän korvalla -projekti

Tänään käynnistyi jälleen blogimaailmassa uusi projekti vauvahaaveilijoiden keskuudessa. Projekteissahan matelevia ajanjaksoja pääsee kuluttamaan vertaisessaan seurassa  muiden osallistujien kanssa ja projektin toiveena on tietysti osallistujien runsaslukuinen raskautuminen. Helmi ryhtyi nyt ystävällisesti luotsaamaan Kantavana kesän korvalla -projektia, joka onkin nyt meikäläiselle kolmas lajissaan. Mites se sanonta kolmannesta kerrasta menikään...?

Ensimmäisenä projektihaasteena oli tuoda esille kaksi sanaa, jotka ovat tärkeitä juuri nyt:

Rakkaus - tätä sanaa kaikessa mahtavuudessaan ei mielestäni saa kuluttaa liiallisella hokemisella joka asian yhteydessä, mutta asianahan rakkaus on erittäin tärkeä, jonka ilolla tunnistan elämästäni!! Parisuhderintamalla on mennyt viime aikoina suotuisan lempeästi ja olemme olleet pitkästä aikaa enemmän kiinni tässä yhdistävässä tunteessa kuin lapsettomuuspiinailuissa. Lempi on siis leiskunut. Lisäksi pari huipputärkeää tyyppiä on avioitumassa tässä "kesän korvalla" ja olen itsekin jotenkin aivan hääfiiliksissä ja tunnelmoinut jo etukäteenkin tuota rakkauden juhlaa... Rakkaus antaa merkitystä elämälle ja on toki siinä mielessä ajaton suosikkisana, mutta tietyt piirteet tekevät siitä minulle lisäksi erittäin ajankohtaisenkin. :)

Kevät - tää on vähän apaattinen yritys pusertaa toinenkin sana tuon äskeisen jälkeen, mutta jos nyt jotain yritetään, niin kevät ilahduttaa tällä hetkellä satunnaisilla aurinkoisilla päivillään, lumen sulamisella ja sillä tiedolla että ollaan askeltamassa hyvää vauhtia kohti kesää!


+ Status update: Kp 20, ja kuvittelen vahvasti alavatsalla painon tunnetta ja rintajuilimista (jostain syystä painottuen vasemmalle).

Mistä sitä toivoa aina tulee?

On kp 18 eli piinapäivät lähestyvät - vai ovatko ne jo käsillä? Ihmettelen taas mistä kummasta sitä aina toisinaan saa uutta toivoa ja jaksaa kuvitella onnistuvansa? Ehkä ainakin oikeaan aikaan osuneet petipuuhat ruokkivat tätä toivoa, mutta muita päteviä syitä en itselläni näe. Tuntuu että kaikki "valeraskausoireetkin" on vain hallusinaatioita, jotka johtuvat liian kovasta toivomisesta.

Kuukautisten alkamiseen on vielä viikko. Olen ollut tuntevinani alavatsalla ja rinnoissa kipristelyjä harvakseltaan mutta selkeästi. Here we go again!

Naisten(päivä)juttu

Kp 10 vissiin alkamassa, ja tänään mulla tuli yhtäkkiä kaupungilla sellainen "vuotohulahdustunne" kuin joskus kuukautisten alkaessa. Kyseessä oli tällä kertaa kuitenkin väritön materiaali. Ja jos oikein pinnistelin niin saatoin tavanomaisen turpeavatsaisuuden lisäksi tuntea ehkä pientä vatsakipuilua... Tunsinko ovulaation?! Viimeksikin se taisi olla näillä main kiertoa, joten miksi ei nytkin. Ehtiiköhän enää hyödyntämään, sillä tällä viikolla ei ole vielä ennätetty...