Mistä sitä toivoa aina tulee?

On kp 18 eli piinapäivät lähestyvät - vai ovatko ne jo käsillä? Ihmettelen taas mistä kummasta sitä aina toisinaan saa uutta toivoa ja jaksaa kuvitella onnistuvansa? Ehkä ainakin oikeaan aikaan osuneet petipuuhat ruokkivat tätä toivoa, mutta muita päteviä syitä en itselläni näe. Tuntuu että kaikki "valeraskausoireetkin" on vain hallusinaatioita, jotka johtuvat liian kovasta toivomisesta.

Kuukautisten alkamiseen on vielä viikko. Olen ollut tuntevinani alavatsalla ja rinnoissa kipristelyjä harvakseltaan mutta selkeästi. Here we go again!