Kahvinvähennys

Iltakahvikupposeni ääreltä kirjoitan seuraavaa:

Seuraavaan kuukautiskiertoon aion vähentää kahvinjuontiani!

En tiedä onko kahvin lipityksellä merkitystä ennen raskautta onnistumismahdollisuuksia ajatellen, mutta kokeillaan. Olen nimittäin huomannut tulleeni vuosien saatossa vaivihkaa aikamoiseksi kahvisiepoksi. Lukioaikanani en vielä juonut lainkaan, mutta sen jälkeen opiskellessa ja työelämässä aamu- ja päiväkahvit santsikuppeineen tulivat tavaksi. Heti herättyäni teen aamiaisen keralle kahvit, pari kuppia menee ainakin. Sen jälkeen töissä jos vain eteen tulee hiljaisempi hetki niin sen koommin edes kahvihammasta kolottamatta saatan ottaa kupin kahvia! Loppujen lopuksi kupillisia saattaa mennä noin 5 päivässä.

Nyt syyskuun ja tulevan yrityskierron tavoitteena voisi olla 2 kuppia per päivä. Jos se menee jo aamulla, niin iltapävästä sitten vaan muita nesteitä. Katsotaan kykenenkö!

Kuva.

Kerroin eilen poikaystävälleni että pidän tällaista niin sanottua lapsettomuusblogia. Sillä aluksi silmät pullistui päästä ja hirveä epäily että nyt minut tai meidät heti joku tunnistaa täältä ja kaikki tututkin suurinpiirtein tietää. (Hän ei ole mikään kova netinkäyttäjä tai tiedä bloggaamisestakaan kovin paljon.)
Sitten kun selvensin asiaa painottaen että täällä ei ole meidän nimiä ja perhealbumeita, niin hän oli sinut asian kanssa. Ja kysyttyäni haluaisiko hän mieluummin että mussuttaisin mieluummin hänelle kuin nettiin raskautumiseen liittyvistä pohdinnoistani, hän suorastaan kannusti minua tämän blogin äärelle. Eli siunaus saatu siltä taholta! ;)

Kp 27/27. Varmaan veret tulee vasta viikonloppuna, jos mitään opin viime kierrosta... Veikkaisinko rohkeasti että jo perjantaina?!


p.s. Muutan vähän taas noita blogitunnisteita. Tuntuu pöljältä pitää eri kiertopäiviä omina tunnisteina, joten muutan ne Piinapäiviksi. Kelpuutettakoon siihen kaikki kiertopäivästä 24 eteenpäin!

Sataa

Niinkuin hieno sää sitten lauantain myös hyvä mieleni on jokseenkin kadonnut. Tänään oma lukunsa ovat olleet yhtäkkiä toimimattomat kodinkoneet, jotka jostain syystä toimivatkin sitten vain poikaystäväni kosketuksesta. Emme ymmärtäneet mistä kiikasti, sillä minäkin osaan kyllä näitä pesulaitteita sen verran pyörittää... Se suututti minua ja lisäksi kehittelin riitaa julistamalla ilmoille kaikki muutkin joskus ärsyttäneet asiat. Lisäksi auringon katoaminen ja paluu töihin ovat olleet kova pala purtavaksi yhtäaikaa, joten myös pääni sisällä sataa vettä! Mutta kyllä tää tästä helpottanee kunhan arki taas tasoittuu uomiinsa.

Mielen rasitusherkkyys voisi kieliä kohta alkavista ...

Fyysisiä menkkojen alkamismerkkejä ei ole ollut havaittavissa, mutta niitäpä ei aina ole ylipäänsä. Olen viime päivinä ihan vähän sporttaillutkin, joten luulisi senkin edesauttavan veren tippumista.

Kp 25.

Hyvä, lämmin, hellä

Tänään oli kohta loppuvan loman laiskin päivä, ehkä kuuminkin sekä kiertopäivä 23. Päivän aktiviteetteina on olleet petijutut ja auringonpalvonta, eikä mitään muuta! Loma on tehnyt tehtävänsä, kun aurinkolaverilla maatessa ihan hymyilytti ajatus ihmisenä olemisen hienoudesta, valitsemisen vapaudesta (jos ei kaikkea, niin ainakin paljon saa ihminen valita osalleen)... Voi määrätä itse missä menee, miten päin ja hymyileekö leveästi tai ei ollenkaan. Tuntui että tulevaisuudessakin voin tehdä mitä vain, lähteä vaikka ulkomaille jos huvituttaa. Ajatukseni tuntuivat sillä hetkellä kovin syvällisiltä, vaikka kyse oli ehkä vain hyvästä kesäfiiliksestä, eikä mistään sen filosofisemmasta. Oli erittäin kevyt olo, ja se oli mukavaa! :)

Kun ei ole muuta tekemistä niin ajoittain ehdin miettiä että kohta pitäis taas kuukautistenkin alkaa, mutta keskiarvomittarin perusteella nekin on oikeasti odotettavissa vasta ensi keskiviikkona. En jaksa odotella tällä kertaa mitään, ovulaation aikaan ei edes oltu harrastepuuhissa niin kamalasti että mahdollisuuksiakaan olisi ollut ylen määrin. Jospa minä tässä töihinpaluun kynnyksellä harrastaisin vähän urheilua, jos se edesauttaisi kuukautisten pikaista tulemista... Toisaalta se töihin meneminen viikkojen tauon jälkeen voi alitajuisesti stressata sen verran että kuukautiset ei sen tähden ala vielä viikkoon. Nähtäväks jää.

Back on track

Palattiin eilen illalla myöhään reissun päältä kotiin ja heti minä oon täällä taas naputtelemassa. :) Kivaa oli, meidän matka sijoittui Suomen vähän eri kolkkiin. Nähtiin uusia ja vanhoja paikkoja sekä tuttuja. Ehtihän siinä myös kuulla parit ei niin harkitut "no joutasittehan tekin jo lapsia tekemään" ja "kyllä kai ne sunkin vanhemmat jo odottaa lastenlapsia," mutta annoin noiden lausahduksien sillä hetkellä sujahtaa toisesta korvasta ulos, hymyilin kainosti ja vastailin kylläjoota...

Halloweeniksi haamu -projekti on näemmä käynnistynyt ensimmäisillä alustuksilla mun poissaollessani ja yksi plussakin on tullut Pompulan blogissa. Onnitteluni!!

Teki ihan hyvää olla hetki poissa ja vauvantekopuuhatkaan ei ollut päällimmäisenä mielessä. Maha pullistelee ihan vaan makkarasta ja oluesta, joista sai taas hetkeksi ihan kyllikseen. Kyllä me pikkuisen silti yritettiin raskautumistakin... Musta oli sympaattista ukolta että kun 14. kiertopäivänä vihjaisin mahdollisesta ovulaatiosta (jota en silti tarkemmin tiedä tai tunne), niin hän innostui heti puuhiin. Siitä voinkin nyt virallisesti päätellä että on meitä kaksi tekemässä ja tahtomassa lasta, enkä minä vain yksin. <3



Lomaotos ;).



Halloweeniksi haamuja...

Kp4 ja viikonlopun tappiomielialani on selkeästi helpottanut.
On se jännä miten kuukautiset joskus vaikuttavat rajusti mielenlaatuun; ihan kuin olisi eri ihminen ollut toissapäivänä. Myöhäisyytensä lisäksi oli muuten poikkeuksellisen kivuliaat ja nopeat kuukautiset; enää eilen ei vuotanu paljon mitään vaikka vasta perjantai-iltapäivällä alkoi! Yleensä jotakin valuu sentään noin 5 päivän ajan... No eipä haittaa: en kaipaa yhtään valumisia nyt tässä lomamatkoille lähtiessäni. Tämän postauksen jälkeen olen tosiaan tovin poissa tietokoneen ääreltä, mutta palaan kyllä jahka reissut on reissattu.

Blogimaailma on ihmeellinen. Vaikka ennakkoon arvelin blogini pitämisen olevan pelkkää surkuttelua ja omassa sääliveressä piehtarointia, niin sen lisäksi olenkin löytänyt mukavia bloggaajaihmisiä, joilla on sama toive kuin minulla eli raskaus ja terve vauva. Se on ollut positiivista! Yhteinen tavoite yhdistää ja vauvanyrittäjien keskuudessa on ilmeisesti ennenkin toteutettu muutamien kuukausien kestoisia projekteja, joista tuoreimpaan otin nyt osaa myös itse. Junna on ottanut rohkeasti vetovastuun Halloweeniksi Haamu -projektista, johon minäkin pääsin mukaan. Kiitos!

Toivon vihernokkana projektilta lähinnä uusia tuttavuuksia ja paljon onnistumisplussia kaikille. :) Nyt jos projektin aikana tärppää, niin alkukesähän on ihanaa aikaa saada vauva! Sais karistaa raskauskilot sitten kesäaikana vaunulenkkejä tehden... Itse ajattelin nuorempana että sitku mä teen lapsia niin ekan vois tehdä kesäkuulle. En tuntenut silloin montaa kesäkuussa syntynyttä ihmistä ja ajattelin että se olisi uniikkia, vaikka koulussa voisi olla rankkaa kun kaverit olisivat lomareissuilla eivätkä välttämättä pääsisi synttärikemuihin...

Veren vanki

Juu oikein hyvää lomaa vaan mulle: kuukautiset alkoivat eilen. :'(

Nyt tuli uusi kierron pituusennätys, sillä eilen ehti olla jo kp30 meneillään, eikä vielä keskipäivällä mitään viitteitä alkavasta vuodosta. Juuri kun olin hymy huulilla poistumassa töistä, sain saaliiksi pari rusehtavaa täplää vessapaperiin ja vatsa alkoi krampata kevyesti ja valitettavan tutun tuntuisesti. Meni lomanaloitusfiilikset totaalisesti pieleen - on se jännä miten parissa päivässä ehtikin kasvattaa kaikenlaisia kuvitelmia vauvasta... Olin jo tsekannut netin raskauskiekosta että tämä vauva syntyisi oivallisesti synttärilahjakseni ensi vuonna, mutta bullshit! Mutta eipä tuu sellaista lahjaa ensi vuonna.

En herkästi vaivaa poikakaveria näillä spekulaatioilla, koska hän ei ole innokas asioiden vatvova, mutta torstai-iltana tunnustin että nyt on saatu kierron ennätyspituus jo rikki ja että jännittää kovasti. Tuntui silloin että hänkin jo vähän innostui ja jännittyi asiasta, emmekä kumpikaan saaneet aivan heti unta mahdollisen raskauden pyöriessä mielessä.

Eilen kp30 muuttui kp1:seksi ja fiilis aivan järistyttävän vihaiseksi v*tutukseksi (näin suoraan sanottuna). Tää jos mikä on rumaa: mutta mun ois eilen töistä lähdettyäni tehny mieli potkia ohimeneviä lastenrattaita ihan vain elämän epäoikeudenmukaisuuden takia. Suututti ja masensi ihan tajuttomasti. Eihän se muiden vika silti ole, enkä siksi tietysti potkinut.

Viime yönä tuli kaiken kruunuksi ihan kamalat vatsakivut, en muista sellaisia olleen vuosiin - jos ikinä. En tiedä pahensiko kipuja aiemmin illalla kylässä otetut viinilasilliset, mutta ihan tuntui aamuyöstä kun ois munasarjat olleet tulessa. Sattui niin. Nyt tänään pitkälle päivään nukuttuani fyysinen tilanne jo helpottaa ja ensimmäisen lomapäivän kunniaksi näyttääkin satavan vettä.

Tänään on kp2.

Piinaa

Eilisestä karusta testituloksesta huolimatta elän yhä epätietoisuuden vallassa. Tänään on jo kp28, eikä kuukautiset ole tehneet vieläkään tuloaan! (Mulla on viime vuoden kesäkuun jälkeen ollut vain yksi kierto 29 päivää ja yksi 28, muut sitten 27 tai vähemmän.) Raskausoireistoa olen valitettavasti tuntenut ja mieleni on laukannut aika villinä sen tähden. En silti usko onnistumiseen.

Säät on toki viilentyneet vähän, illat ja yöt etenkin, mutta eilisiltana mulla oli tosi kylmä, tuntui että kuume nousee. Suljin ikkunat ja menin pitkiksissä peiton alle nukkumaan, vaikka vielä viikonlopun helteillä nukuin vielä ihan vaatteetta! Eli pientä viluilua on ollut havaittavissa. Alavatsalle on tullut tuntoja välillä, mutta ei tyypillisiä menkkakipuja, vaan jotain vähän hellempiä. Ja tänään töissä tunsin suht' varmaksi että nyt taisi alkaa vuoto, mutta kun kävin todentamassa asiaa vessassa, niin vuoto oli ihan kirkasta/valkoista. Mitä se sen värinen vuoto on tässä vaiheessa?

Joka tapauksessa huomenna varmaan alkaa kuukautiset.

Testaaminen korkattu

Tein raskaustestin (ekan ikinä!) ja tulos oli kaikin tavoin negatiivinen. Noh, eipähän tartte toivoa turhia...

Tulkaa jo perhanat, alkakaa... Mikä viivyttää? Alas vaan!

Kp 27.

Kaatuminen

Se on sitten elokuu jo!

Rohkaistuin tekemään tänään pikku juoksulenkin (nyt kun sääkin vähän raikastui viime viikkoisesta). Oli ihan järkevää sivuuttaa höpsöt kuvitelmani olemattoman sikiön varjelusta ja olla lenkkeilemättä ainakaan sen takia. Ja se lenkki teki terää! Sen jälkeen tosin kävi hassusti ihan kotiportaissa, kun satuin keikkumaan jotenkin... Astuin vinottain alemmalle askeleelle täydellä painolla ja astuin ihan harhaan; mulla ei ollut askelmaa edes jalan alla! Siinä ois ollu muutamia porrasaskelia vielä välissä, mutta köpsähdin niiden ohi suoraan maahan oikealle kyljelleni. Kyllä sattu vähän lantion sivulla ja toiseen polveen, mutta kipu on selvä juttu tollasen tällin jälkeen. Tunnustan että tässä kohtaa mulla kävi taas raskauden mahdollisuus mielessä ja se miten tälli vaikuttaisi siihen eli varmasti keskeyttävästi... Heti huomasinkin sen jälkeen vähän valkovuotoa alkavan tulemaan, mitä ei oo nyt hetkeen esiintynytkään.

Jep, että eiköhän se oo kuukautisten odottelu taas käsillä. En veikkaa ihan huomista enää, vaikka toi kaatuminen saattaakin vauhdittaa vuodon alkamista. Mutta ei oo ainakaan vielä ollu mitään ennakkotuntoja verikekkereiden alkamisesta. Luulen, että ehkä keskiviikkona.

Mulla on ollut menneinä päivinä tuntoja, jotka oon liittänyt raskautumiseen. Muun muassa pientä palelua, jonka sanotaan liittyvän alkuraskauden kiihtyneeseen aineenvaihduntaan... Mutta joo, en tiedä, enkä usko enää oikein mitään...