Yrityskierrot ne vain vierivät

Huutakaa 'hep' jos yrityskiertoja on kertynyt enemmän kuin ikävuosia... HEP!
 Tuollainen oivallus minulta kirposi tuoreen kiertopäivä 1:sen kunniaksi.

Ehdin hieman taas ajatella raskauden mahdollisuutta; oireitakin oli jälleen kovasti, mutta jostain syystä pettymys kuukautisten jo eilen ilmoitellen tulostaan ei ollut suurimmillaan. Tänään on taas se päivistä pahin, mutta Buranan pitäessä alavartalon liekit kurissa pääkoppani on tällä kertaa ihmeellisen tyyni! Onko tämä nyt sellaista suloisenkatkeraa hyväksyntää ja ymmärtämistä siitä että me_ei_tulla_onnistumaan omin avuin... Taitaa olla.

Onneksi orastavia plussia on saapunut muutamille Positiivisen odotus -projektilaisille. Kirjoittelen taas viikon kuluttua tarkemmin projekti-kuulumisia.

TTC United -projektissa olen ottanut vähän vaisun startin. Voisin selitellä, jos se olisi tarpeellista, mutta ehkä tyydyn toteamaan että tällä viikolla olen käynyt vain kerran jumpassa. Työmatkakävelystä on toki kertynyt paljon reippaita kilometrejä, mutta en laskenut niitä projektitavoitteisiin lainkaan mukaan... pitäisiköhän lisätä? ;-)

Lähtöruudussa

Kp 1. Vain kroppaan sattuu, sieluun ei kovasti. Eilen kestittelin raskaana olevaa ystävääni, mutta sekään ei sapettanut mitenkään vaikka omat kipuilut alkoivat somasti heti siihen perään. Rinta-aristeluni loppuivat eilen aamusta ja tiesin heti mitä tuleman pitää.
Mulla on muuten sellainen jännä ajatus käynyt mielessä että entäpä jos olenkin ainakin pari kertaa hedelmöittynyt ja raskautunutkin, mutta mun gynekologisissa elimissä on jotain vikaa ja ne alkavat aina alkion kiinnityttyä kramppaamaan vihamielisesti pakottautuen alkion irtaantumaan. Ja aina näin käydessä kuukautiseni ovat kaikista kivuliaimmat, kuten viime yönä jolloin särkylääkkeen otettuanikin haaveilin ambulanssipaareilla makaamisesta...

Nyt aion koittaa soittaa ja varata sen aukiolotutkimuksen!

Päivän lääkitys



Thanks for the night together - I still need you...



Old signs...

Jahas, jomottelu on alkanut ja värimerkkikin saatiin jo...

Huomenna taitaa saada soittaa ja varata ajan kiertokartoitusultraan! Näin ollen ei pöllömpi päivä kp1:seksi tuo huominen; eipähän joulu siirrä kartoitusta tammikuulle. Eikä kuukautiset pilaa jouluakaan - jos vaikka pääsis uimaan! :)

Ihme oireet - kp26 vai kp1??

Johan nyt on markkinat! Kivut alkoivat siis jo eilen iltapäivällä, oikein perinteikkäät sellaiset että sai särkylääkettä ottaa. Tänään aamulla kivut olivat enimmälti hävinneet, mutta palasivat taas päivän mittaan, jolloin sain myös vaatimatonta ruskeaa vuotoa vessapapereihin ja ihan vähän myös pikkuhousunsuojaan. Päivällä kun olin töiden pakottaman aktiivisena liikkeellä, vuotoa tuli vähän, mutta nyt illalla nukkuessani taas pahenevia kipuja pois niin vuotoakaan ei enää ole juuri tullut.
Googlettamalla tämänhetkiset oireeni voisivat viitata kohdun ulkopuoliseen raskauteen, mistä säikähtäneenä alkuillasta pirautin naistentautien päivystykseen. Tyyppi luurin päässä ei kuulostanut järin huolestuneelta minusta, ja totesi että kannattaisi nyt tehdä raskaustesti ja plussan sattuessa ja "outojen kuukautisten" jatkuessa hakeutua terveysasemalääkärille, joka voi kirjoittaa lähetteen eteenpäin. Testi näyttäisi kohdun ulkoisessakin raskaudessa kuulemma plussaa, joten enpä tiedä ilahtuisinko tällä oirekuvalla plussastakaan. Ja p***ele että joka paikkaan on oltava lähete... Murrr!

Oon ollut tosi ahkerana googlaamassa eri sanapareilla oireitani ja ehdin jo iloita pelkistä kuukautisoireita, sillä ilman mitään vuotoa onnistuneita raskauksia on keskustelupalstojen mukaan alkanut jopa kovien kuukautiskipujen kanssa. Pelkkä vuoto ilman kipuja on myös mahdollista raskauden alkaessa, mutta molempien sattuessa kohdalle googlekaan ei oikein anna mitään positiivisuuteen kannustavia osumia. Tosin mun vuoto on ollut niin ihmeellisesn vähäistä ja aivan väärän väristä, että hyvin pieni toivo elää yhä.

Nyt olisi siis raskaustesti paikallaan, mutta mulla ei ole yhtään varastossa, enkä tänään tullut ostaneeksikaan, sillä yritin töiden jälkeenäkkiä ehtiä harrastukseeni mihin en sitten kuitenkaan kipujen vuoksi päässytkään lähtemään. Saa nähdä jaksanko huomenna kammeta itseni aamusta apteekkiin asioille, sillä illaksi taas pitää lähteä töihin.

Kai tää on oikeasti vielä kp26, sillä varsinaiset kuukautiset eivät ole tulleet. Olen erittäin kummissani tästä vieraasta tilanteesta, sillä vuoto ei mulla ikinä ala näin pihtaillen tahi rusehtavana. En millään haluaisi uskoa kohdun ulkoiseen raskauteenkaan, kun ei se hedelmöittyminen on tuntunut olevan niin vaikeaa meidän kohdalla niin miksi se olisi nyt tapahtunut ja mennyt sijoittumaan vatsaonteloon.

Ketuttaa ettei tiedä vastauksia asiohin, jotka tapahtuu omassa sisälmystössä!

Superpiinaa

Kyllä pientä ihmistä kiusataan taas oikein olan takaa! Heti kirjoitettuani eilen tuosta rintojen arkuudesta se tunne hävisi suurimmilta osin. (Sain sen siirrettyä päästä tänne!) Mutta tänään iltapäivällä mulla tuli yhtäkkiä jokin kunnon valumo alushousuihin, joka tsekattuna oli kirkasta nestettä, jossa oli hento punertava sävy. Mun kuukautiseni eivät ikinä ala noin, ja aloin toivomaan ihan hullun lailla että kyseessä raskautumiseen liittyvä kiinnitymisvuoto tms. Sitä en kuitenkaan ehtinyt toivoa hetkeä enempää kun heti perään ihan tyhjästä alkoivat perinteiset menkkakramppaukset. Otin yhden särkylääkkeenkin kun ne olivat niin kovat. Verivuoto ei ole alkanut, vaikka näitä kuukautiskipuja on nyt pidellyt yllä noin 4 tuntia. Eikä mulla ikinä ala pelkät kramppaukset ilman suht' pikaisia verikuulumisia siihen perään, joten oon edelleen ihan hullun toiveikas tällä hetkellä!

Nyt on vasta kp 25, joten en olisi odottanut kuukautisia vielä pariin päivään.

Tää ei tuu loppumaan hyvin taas! Jään odottelemaan kramppituntojeni kanssa...

Viinallako vastahyökkäykseen

On kp 27, ja punaista voidaan odotella jo parin päivän sisällä tulevaksi.
Olen yhtä viisas kuin perheemme edesmennyt koira, joka aina jaksoi kinuta silmillään toisten eväitä, vaikkei oltu annettu aiemminkaan kädestä. Sen toivo eli silti. No, nyt minäkin olen tehnyt positiivisen sävyisen havainnon rintojeni arkuudesta ja yhdistän sen taas toiveikkaana raskauteen, vaikkei sitäkään (raskautta) ole annettu aiemminkaan. Hölmö minä! Oikeasti rinnat tuntuvat aikaisempia kokemuksia aremmilta tai sitten en ole aiemmin havainnut asiaa yhtä hyvin. Tosin tämän kierron erittäin myöhäiset siemenet eivät lisää uskoa raskautumiseen, mutta silti tämä tissihavainto on pitänyt mielenkiintoni vireillä maanantai-illasta lähtien...

Toisaalta olen tällä kertaa konkreettisesti varautunut myös kuukautisiin. Sain työtoverilta vinkin että kuukautiskipuihin tepsii pikkupullollinen Fernet Brancaa(!), kunhan sen ottaa jo heti aistiessaan ensituntemuksia (- kivun ollessa jo päällä ei kuulemma enää toimi). Hän oli kokenut tämän keinon tehoavan. En ole harrastanut kyseistä juomaa, mutta nyt kun katkero löytyy jo kaapistani niin toivottavasti 27 yrtin sekoitelma helpottaa tulevaa kipuilua. Saas nähdä milloin mun on vetäminen tämä iloliemi - kenties perjantaiaamuna ennen töihin lähtöä...? ;)

Projekteista vielä sananen! Ensimmäinen minun osallistumani blogimaailman raskautumisprojekti Halloweeniksi haamu loppuu pian. Kiitos jo etukäteen Junnalle projektin vetämisestä ja muille osallistujille keskusteluista. Minä tykkäsin! Itselleni ei plussaa tullut, ja aion näin ollen ottaa osaa myös tuleviin yritysprojekteihin. Voisiko sanoa että otan osaa kahta kauheammin, sillä jos mahdollista niin osallistun sekä Lunan luotsaamaan Täpinää talveen -projektiin sekä Pihlan pitempään yrittäneiden projektiin, jolta taitaa vielä nimi puuttua. Tuskin mun mahdollisuudet tästä mitenkään tuplaantuu, mutta jotenkin tuntuu siltä että mielelläni repeän kahteenkin projektiin, jos niistä saisi vähän nostetta tälle omalle bloginpitämisellekin, joka muuten on viime aikoina harventunut... Ehdottelinkin jo tuleville projektijohtajille jo jotain mutta vielä tuli yksi idea mieleen: osallistujat voisivat etsiä kaikki jossakin projektin vaiheessa itseä puhuttelevan kuvan tai vaikka runon ja julkaista sen projektin nimen alaisuuteen? Kommentoidahan voisi ken haluaisi, mutta ei mitään pakotteita sen suhteen.

Mittasuhteita lapsettomuuteen

Tänään on kiertopäivä kahdeksan. Mä en oo hetkeen viitsinyt kirjoitella mitään, vaikka oon kyllä käynyt lueskelemassa muiden kuulumisia, mutta mulla ei tunnu olevan asiaa. Ei mitään uutta. Samaa vanhaa jauhantaa vaan... Viikko sitten alkoi kuukautiset. Ja kipeästi  tulivatkin jälleen; sain olla parinakin päivänä laittamassa nappia naamaan. Mutta vuodon kesto oli onneksi lyhyt muutamaa viime kertaa mukaillen. Että jotain hyvää niissäkin.

Sain tällä viikolla uusia mittasuhteita lapsettomuusongelmalleni. Tapasin pitkästä aikaa vanhaa tuttuani, itseni ikäistä nuorta ihmistä. En tunnistanut häntä, sillä hän oli sitten viime näkemisemme sairastunut ja muuttunut sen myötä ulkoisesti. Kerroin hänelle vaivatta minun ja mieheni kuulumisista sen että lasta ei meinaa lainkaan tulla, vaikka en ollut aiemmin puhunut hänelle että edes yritämme. Meidän murheemme tuntui silti pienehköltä verrattuna hänen sairauteensa, jota olen viime päivät miettinyt... Elämä voi olla niin monella tapaa epäreilua!

Kertokaapa kommenttikenttään yksi tämänhetkinen positiivinen asia elämässänne. Minä voin aloittaa: terveys.

Kp 1

Mulla ehti jo olla jännittävät ajat ilmoilla; tänään alkoi 29. kiertopäivä, kunnes heti aamulla kävi selväksi mitä on luvassa. Nimittäin verta. Ja kun virtaukset varsinaisesti alkoivat, niin mun piti tuskan loiventamiseksi ottaa taas kemiallisia avusteita... Eli kroppaa on kolottanut ja kolottaa edelleen, mutta pääkoppaa ei tällä kertaa silti niin pahasti (kuin esimerkiksi viimeksi).

Pitäs varmaan lopettaa nää vauvantekopuuhat, sillä tää taitaa olla vähän niinkuin lottoamista, johon en usko yhtään.

Mutta onneks muutama koulunsa taas aloittanut, uuden tuttavuuden tavannut teinityttö varmasti tänäkin viikonloppuna vetää perseet, tulee vahingossa raskaaksi ja itkee tapahtunutta muutaman viikon päästä.

Life is a cruel bitch and then you fucking die. En muista kuka totesi näin filosofisesti.

Veren vanki

Juu oikein hyvää lomaa vaan mulle: kuukautiset alkoivat eilen. :'(

Nyt tuli uusi kierron pituusennätys, sillä eilen ehti olla jo kp30 meneillään, eikä vielä keskipäivällä mitään viitteitä alkavasta vuodosta. Juuri kun olin hymy huulilla poistumassa töistä, sain saaliiksi pari rusehtavaa täplää vessapaperiin ja vatsa alkoi krampata kevyesti ja valitettavan tutun tuntuisesti. Meni lomanaloitusfiilikset totaalisesti pieleen - on se jännä miten parissa päivässä ehtikin kasvattaa kaikenlaisia kuvitelmia vauvasta... Olin jo tsekannut netin raskauskiekosta että tämä vauva syntyisi oivallisesti synttärilahjakseni ensi vuonna, mutta bullshit! Mutta eipä tuu sellaista lahjaa ensi vuonna.

En herkästi vaivaa poikakaveria näillä spekulaatioilla, koska hän ei ole innokas asioiden vatvova, mutta torstai-iltana tunnustin että nyt on saatu kierron ennätyspituus jo rikki ja että jännittää kovasti. Tuntui silloin että hänkin jo vähän innostui ja jännittyi asiasta, emmekä kumpikaan saaneet aivan heti unta mahdollisen raskauden pyöriessä mielessä.

Eilen kp30 muuttui kp1:seksi ja fiilis aivan järistyttävän vihaiseksi v*tutukseksi (näin suoraan sanottuna). Tää jos mikä on rumaa: mutta mun ois eilen töistä lähdettyäni tehny mieli potkia ohimeneviä lastenrattaita ihan vain elämän epäoikeudenmukaisuuden takia. Suututti ja masensi ihan tajuttomasti. Eihän se muiden vika silti ole, enkä siksi tietysti potkinut.

Viime yönä tuli kaiken kruunuksi ihan kamalat vatsakivut, en muista sellaisia olleen vuosiin - jos ikinä. En tiedä pahensiko kipuja aiemmin illalla kylässä otetut viinilasilliset, mutta ihan tuntui aamuyöstä kun ois munasarjat olleet tulessa. Sattui niin. Nyt tänään pitkälle päivään nukuttuani fyysinen tilanne jo helpottaa ja ensimmäisen lomapäivän kunniaksi näyttääkin satavan vettä.

Tänään on kp2.