Toiveikas, kp 22

Toiveikkaina jälleen! Tänään alkoi rintojen aristus (tää alkaa olla mulla jo vakiohavainto näillä päivillä), ja aiemmin kuluvalla viikolla kuvittelin tuntevani pientä vihlaisuntapaista toisessa rinnassa. Lisäksi alavatsalla tuntuu kevyttä painon tunnetta.

Ehkä olen siksi niin toiveikas, koska jouluna puuhailimme ahkerasti tietämättä edes että ovulaatio tapahtui jo tuolloin. Heti joulun jälkeen ultrassahan ei enää näkynyt mitään munarakkulaa, ja hykertelin onnessani että sattuipas somasti! Yrityksen puutteesta meitä ei voi syyttää tässä kierrossa, vaikka se suunnittelematonta olikin.
Nyt jos ei tärppää, niin ei koskaan!

Nyt on kiertopäivä 22, ja kuukautisten pitäisi alkaa viimeistään ensi tiistaina aikaisesta oviksesta johtuen.
Miten voin ilmaista itseäni DPO-määritelmällä? En mitenkään, jos en tiedä tarkkaa ovisajankohtaa..? Days past ovulation... vai mikä se on?

Hyvää uutta vuotta

Teki mieli tulla kirjottamaan ihan vain ensimmäinen merkintä tälle vuodelle. :)
Vuoden ensimmäinen päivä on lapsettomuuskalenteristani katsottuna kiertopäivä 17.

Vuodenvaihdeviikonloppu oli oikein mukava. Eilen pidettiin rennot kotikekkerit pelaillen, syöden, juoden ja ulkona käytiin puolen yön aikoihin ampumassa yksi paukkupaketti. Ja mulle tuli iloinen mieli että kenelläkään ollut poltetta baariin, eikä sellaisiin tarvinnut lähteä, koska ne oli varmasti eilen vain turhan täynnä porukkaa ja rahanmeno olisi ollut varmaa ilman takeita tunnelman kohoamisesta.

Vauvayrityksistä huolimatta nappailin viiniä jokusia lasillisia, mutten kuitenkaan överisti. Nautin niin paljon erityisesti punaviineistä, että en näe aiheelliseksi pidättäytyä niistä ennenkuin raskaus oikeasti alkaa (jos niin ikinä käy). Tiedän että pienikin juominen voi vaikuttaa negatiivisesti myös kiinnittymisvaiheeseen, mutta joskus kuten esimerkiksi eilen tämä ei huolettanut minua lainkaan. En usko että syy lapsettomuuteemme löytyy Cabernetista...

Pähkäilyjä - kp 14

Hitsi, kun sitä ei osaa lääkärin luona kysyä mitään; kysymyksiä ei yksinkertaisesti silloin tule mieleen. Sitä vain mielissään kuuntelee kaiken mitä kerrotaan. Kotona jälkeenpäin kuitenkin kysymykset pörräävät päässä.

Nyt pähkäilen toiveikkaana, että entä jos tässä kierrossa olisikin tärpännyt. Ja koitan sijoitella tuon tehdyn ultraäänitutkimuksenkin tukemaan tätä toivetta. Googlettamalla olen nyt päätellyt, että alkio ei kai näkyisi tässä vaiheessa ultrassa vielä lainkaan, vaan siellä on näkynyt minun tapauksessa vain surkastunut keltarauhanen ovulaation jäljiltä. Lisäksi uskon että koska kypsyviä munarakkuloita ei enää näkynyt, tutkimus oli sen takia hyvin pikainen, jotta mahdollista kiinnittymistä ei ultra-anturilla ainakaan enempää häiritä.

Ja se lääkärin "onko sulla ollut vatsakipuja" -kysymys hänen hetkellisen hämmentyneisyytensä jälkeen... oliko hän vain yllättynyt että ovulaatio olikin jo tapahtunut vai saattoiko hän kuitenkin jotain muuta?

Nyt on kp14 ja ovulaatiosta on todennäköisesti kulunut jopa 3 vuorokautta. Ei ole tällä hetkellä luonnollisesti mitään oireita mistään (paitsi yhä "jouluporsasolo"). Mutta miten tämä yritystunnelma tuntuukin pitkästä aikaa taas näin jännittävältä?!

Ultraylläri

Joulu on takana, ja tänään menin vatsa vielä kinkusta ja muista herkuista pinkeänä kiertokartoitusultraääneen. Ultraääni tulli tehdä minun kiertojen pituuksilla kierron 10-12- päivinä jotta tuolloin pääsisi sopivasti ihmettelemään kypsyvää munarakkulaa. Joulun sulkiessa muut vaihtoehdot pois, minulle tehtiin tutkimus kiertopäivänä 12. Hoitaja ja lääkäri olivat eri kuin viime kerralla, mutta miellyttäviä ja pätevän oloisia olivat myös nämä naisihmiset. Aloitettuaan ultrailun lääkäri kysyi kummissaan onko ollut vatsakipuja, mitä vähän kummastelin, mutta vastasin että ei ole mitään perinteistä ähkyä ja turvottelua kummempaa ollut. Lopulta hän totesi että "täällä näyttää siltä että ovulaatio on jo tapahtunut"!! Uskomatonta. Tämän havainnon tehtyään totesimme molemmat että kuukautisia voi odottaa täten alkavaksi jo noin kp 25. Olipahan kumma juttu!

Hyvä puoli tässä on se että jouluna siemenlahjoja jaettiin kaikkina jouluun laskettavina päivinä. Ja oletettavasti tuolloin ovulaatio on jossain kohdassa mennyt tapahtumaan. Eli ainakin tuli hyödynnetyksi. Huono puoli on se että käsittääkseni alati lyhenevä kierto voi kieliä jopa hedelmällisyyden alenemisesta, mutta lääkäri ei sanonut asian toistaiseksi huolettavan kuitenkaan. Enkä minäkään oikeastaan vielä huolestunut.

Spermanäytteestä kysyin että oliko se riittävä, sillä sitä oli tosiaan kerrytetty naurettava puoli vuorokautta ja se olikin ollut riittämätön. Miehen pitää näin ollen antaa uusi näyte.

Ja loppukevennyksenä vielä: lähetin miehelle heti tekstarin että hänen tulee väsätä uusi näyte ja onpa hyvä että hän oli jo todennutkin minulle antavansa sellaisen tarvittaessa mielellään. No... viestin lähettämistä kului pari minuuttia. Köröttelin bussissa ja kuulin että sain viestin. Viestissä luki "Hauska kuulla," ja lähettäjänä oli äitini! Mutisin säikähtäneenä ehkä pikku kirosanan, sillä äiti eikä muukaan perheeni itse asiassa tiedä että edes yritämme lasta (-olemme kyllä muuten läheisissä väleissä!). Hädissäni selasin vanhat viestitiedot ja olin niiden mukaan kuitenkin lähettänyt viestin ihan oikein ja hetken päästä sainkin myös mieheltä vastauksen viestiin. Äitini oli oletettavasti laittanut vain keski-ikäisen viiveellä vastauksen hänelle illalla lähettämääni viestiin saamaani joululahjaan liittyen. Mutta laittoipa sellaiseen ajankohtaan vastauksen että huh huh! ;)

Ja koska kerran ovis on jo takana, niin nämä on sitten jo piinapäiviä nyt tällä kohdalla kp12!

Siemeniä ja labrasekoiluja

Terveisiä kiertopäivältä 6!

Meidän tutkimukset ovat edenneet pikkuisen. Mies toimitti viime viikon lopulla siemennestenäytteen poliklinikalle. Tarkoitus oli ennen näytteenantoa pantata siemeniä 2-5 päivää. Toimitukselle piti varata etukäteen aika ja mies varasi pari päivää etukäteen ajan sillä tavalla että näitä "panttauspäiviä" näyttikin kertyvän 6. Päivää aikaisemminkin olisi ollut vapaita aikoja mutta myöhäisempi päivä oli miehestä "kivempi"! Kutonenhan ei oikeastaan kuulu tuohon 2-5 numerohaarukkaan, joten minä ihmettelin että miksi sitä ei voinut noudattaa, kun ei olisi ollut mitään esteitä varata yhtä päivää aikaisempaa aikaa. No mutta - eipä tässä vielä kaikki...
Viidennen panttauspäivän iltana kävikin köpelösti, sillä mies oli aiemmin samana päivänä huomannut että siinähän nyt voi tehdä vaikka mitä ja pitäytyä silti päästämästä vielä ulos ruumiinlämmöstä tätä pian annettavaa näytettä. Hänpä sitten hedonistisesti yritteli onneaan illemmalla toistamiseen, mutta ei enää yhtä hyvällä menestyksellä. :-/ Joten loppujen lopuksi näytteenantopäivänä hän sai purkitettua alle vuorokauden(!) kertymän ja vietyä sentään määräajassa klinikalle. Mutta en yhtään ihmettele, jos miehelle tulee aiheelliseksi antaa uusi näyte. Eli varsinainen komedia tämä tutkimusvaihe!

Itse sain kuukautiskierron kartoituksen käyntiin jo tässä kierrossa, kun joulu ei estä tarvittuina päivinä tehtyjä tutkimuksia. Eilen kävinkin jo labrassa antamassa vähän verta. Siellä oli pientä sekaannusta lähetteen kanssa, sillä se oli jostain syystä ohjelmoitu ensi helmikuulle ja toiseksi siinä oli pyydetty muun muassa hepatiitti- ja HIV-näytteitä, jotka totesin käsittääkseni olleen jo marraskuisen käyntini pyyntöaiheita. Sekä minä että labrahoitaja haeskelimme prolaktatiini -sanaa, joka molempien muistikuvien mukaan olisi kuukautiskierron vaiheeseen liittyvä labra-arvo. HIV:illä ja hepatiitillä kun ei kai ole oleellista tekemistä nimenomaan kiertokartoituksen kanssa, jota tässä tapauksessa oltiin nyt tekemässä. Labrahoitaja soitti ystävällisesti Naistenklinikalle ja ihmetteli lähetepyyntöä, ja sieltä selvitettiin että se oli ensinnäkin tarkoitettu heti käytettäväksi vaikka olikin sijoitettu helmikuulle. Ja kuulemma prolaktatiiniarvo olikin otettu jo marraskuussa, mutta HIV:iä ja hepatiittia ei, joten ne piti ottaa nyt. (TK-lekurini tuolloin mainitsi kyllä tilaavansa ainakin HIV:in, mutta kuten jo silloinkin kirjoituksessani totesin niin hän ei tehnyt minuun vaikutuelmaa ammattinsa asiantuntijuudesta...) No mutta, ainakin nyt otettiin kiertokartoitukseen liittyen jotkut ihme lyhenteet, TSH/THS- ja LH(?)-arvot, joten kai tästä käynnistä oli jotakin hyötyä...

En kirjoittele enää ennen joulua, joten toivotan kaikille

oikein rentouttavaa joulua !!


Tässä vielä lopuksi löytämäni kaunis kuva, joka sopinee hyvin vauvatoiveblogiin. Pariskunta katselee taivaalle toivoo pukin reen nähdessään erästä tiettyä lahjaa...

Kuva löytyy muun muassa täältä.

Old signs...

Jahas, jomottelu on alkanut ja värimerkkikin saatiin jo...

Huomenna taitaa saada soittaa ja varata ajan kiertokartoitusultraan! Näin ollen ei pöllömpi päivä kp1:seksi tuo huominen; eipähän joulu siirrä kartoitusta tammikuulle. Eikä kuukautiset pilaa jouluakaan - jos vaikka pääsis uimaan! :)

Rinta-arkuutta ja muuta toiveikkuutta

Kp 22 (näillä laskelmilla).

Nyt taas, kuten viime kierrossakin, tunnen tällä hetkellä pientä rintojen arkuutta. Viime kierrosta viisastuneena se ei luultavimmin merkitse alkanutta raskautta, vaan todennäköisemmin enteilee outoja kuukautisia. (Vaikka toivon että ne olisivat tällä kertaa taas normaalit eli ainakin viimekertaista runsaammat.) Silti ihan pienesti toivon että olisikin tapahtunut hedelmöittyminen ja kiinnittyminen ja etuvarustuksen herkkyys johtuisikin siitä...

Lisäksi minulle on putkahtanut mieleen vielä yksi juttu viimeksi kirjoittamastani lääkärikäynnistä. Lääkäripäivänähän oli (noin) kiertopäivä 18, eli ovulaatio oli oletettavasti takanapäin jo tuolloin. Kysyin lääkärin ultratessa sisälmyksiäni että onko kyseisellä laitteella helposti nähtävissä munarakkula joko munasarjoissa tai -johtimessa. En tarkoittanut itseäni vaan ylipäänsä, mutta lääkäri vastasi minulle että "kyllä täällä näkyisi joku/follikkeli(?) olevan, vaikka eikös se ovulaatio ole jo takanapäin..."

Mua alkoi sittemmin askarruttamaan tämä keskustelu, josta ei tämän enempää kuitenkaan neuvoteltu. Mikä siellä oikein oli, ja missä kohtaa? Oliko ovulaationi sittenkin vasta vähän myöhemmin tällä kertaa; siinä tapauksessa kuukautisia ei kai kannata odottaa ennen kp 32 eli jouluviikon keskiviikkoa... Viime kuukautisten ollessa erikoiset ei olisi suurikaan ihme jos tämä kiertokin menisi sekavaksi ja venyisi pitemmäksi. Mutta sitten idiootti minussa rupesi spekuloimaan mahdollisuudella että ovulaatio olisi tapahtunut olettamaani aikaan ja se, mitä lääkäri näki ultralla tutkiessaan olikin jotain astetta parempaa... Sitä en oikeastaan uskalla edes toivoa, koska sellainen ei yksinkertaisesti olisi minun tuuriani. Minun tuuriani on vain ja ainoastaan oikuttelevat kuukautiset ja sekoilevat kierrot.

Ei saa toivoa liikoja, mutta tällaista on ollut nyt mielen päällä!

Ensikäynti tutkimuksissa, jee

Tutkimukset korkattiin pari päivää sitten Naistenklinikalla. Olimme saaneet miehen kanssa omat peräkkäiset puolen tunnin vastaanottoajat, mutta käytännössä meille oli varattu siis yhteinen tunnin aika. Hoitaja ja lääkäri olivat mukavia, naisia molemmat. Lääkäri haastatteli täyttämiemme esitietolomakkeiden perusteella ensin minua ja sitten miestäni. Kun minun haastattelu oli tehty niin ei muuta kuin housut pois ja laverille makuulle kintut levällään - näin karusti ilmaistuna. Karusta ilmaisusta huolimatta osalleni langenneet konkreettiset tutkimukset eivät tuntuneet pahoilta. Lääkärin miellyttävyydellä oli positiivinen vaikutus, ja ehkä minäkin alan vähitellen rentoutua näihin alapäätutkimuksiin nyt kun niissä on alati enemmän tullut käytyä... Lääkäri tunnusteli ensin sormin alapään painellen samalla alavatsaa. Sen jälkeen hän tunnusteli myös peräaukon perustelematta miksi niin, mutta arvelin mielessäni että sitäkin kautta kokeiltuna tunnusteltiin varmaan silti gynekologisia elimiä noin "ulkopäin" eli siitä läheltä, koska peräaukon rakenteella tuskin on mitään merkitystä lisääntymisongelmissa... Tunnustelun jälkeen kohtu ja munasarjat tsekattiin myös ultraäänellä ja näillä menetelmillä vaikutin normaalilta so far. Jee!

Mies sai istua rennosti vieressä, kun minua tutkittiin ja häntä haastateltiin vielä. Mutta hän sai suureksi riemukseni sperma-analyysia varten näytepaketin, jonka saa nyt jatkossa toimittaa haluamanaan ajankohtana Naistenklinikalle. Siihenkin pitää tosin varata aika eli toimitusta ei voi tehdä täysin spontaanisti. On se varmasti mukavampi hoitaa kotona ja toimittaa tunnin sisällä poliklinikalle kuin asioida siellä sairaalan vessassa. Jos nyt tässä omien kärsimystensä keskellä voi jostain repiä huumoria, niin mä oon kyllä iloinnut ihan kympillä tästä spermajutusta. En edes kykene kirjoittamaan kaikkea tähän blogiin mitä kaikkea riemua siemenneste on tuonut mieliimme, mutta olemme yhdessä nauraneet muun muassa jo sille että jos poliisi pysäyttäisi mieheni liikenteessä kesken kiireellisen kuljetustoimituksen, niin sitten hän voi vedota näytteen kiireellisyyteen ja näyttää pelkääjän paikalla turvavöihin sijoitettua näytepurkkiaa ja yrittää josko poliisi heltyisi nähdessään pieniä siittiötä purkissa...! :D

Mulle puolestaan tehdään seuraavaksi kuukautiskierron kartoitus. Sain siis tulevaksi missiokseni seuraavan kierron ensimmäisenä päivänä varata ultraääniajan, jonka pitää sijoittua kiertopäiville 10-12 sekä minun tulee myös käydä labrassa kierron 3-5 päivinä. Joulu saattaa ehkä siirtää nämä hommat alkavaksi vasta tammikuussa - riippuu nyt milloin kuukautiset sattuvat alkamaan. Mutta yksi kuukausi sinne tänne ei tässä kohtaa hetkauta mitenkään! Kiertokartoituksen jälkeen tehdään sitten kuulemma joskus myös munatorvien aukiolotutkimus, mutta en piittaa vielä siitä vaan keskityn nyt vielä tähän lähimpään tutkimukseen.
Todella ihanaa että tutkimukset alkoivat. Mieleni on kevyt ja jouluisa! Tuntuu että emme ole yksin tämän asian kanssa ja että tämä on ehkä ratkaistavissa. Kivaa, että tutkitaan. :)

Kiertoajankohtakummastelua

Viimeisimmät "kuukautiset" olivat niin arvoitukselliset että en tiedä miten laskisin menneillä olevaa kiertoani!
Jos lasken ensimmäiset pikkutuhrut 1. kiertopäiväksi niin siinä tapauksessa tänään olisi kp16. En osaa sanoa ovatko lähiaikojen puuhastelut sattuneet lainkaan otollisille päiville. Viime torstain (eli kp11?) jälkeen onnekas toimitus on toteutunut vielä eilen ja tänään eli ainakin yrityksen tapaista on ollut. :) Ovulaatio on luultavasti jo takanapäin ainakin - pari päivää sitten oli ainakin jotakin limoja liikkeellä, mutta nyt ei enää ole. Sunnuntaina kuvittelin hetken hentoja kipuja oikealla puolella, mutta en voi väittää ihan oikeasti ja kunnolla tunteneeni ovulaatiota. Jotain pientä vain... ehkä.

Olen viime aikoina lukenut paljon muiden blogeja ja poukkoillut tuntemattomiin blogeihin, ja tuntuu että plussia ja raskautumisia on suorastaan vilissyt niissä. Yksikin juuri kirjoitti poikaystävän havainneen mahan turvonneen (noin rv4) ja ehdottanut testausta. Testi ilmoitti tytön olevan raskaana! Jotenkin tuntuu niin simppeliltä tuo vauvanteko välillä muita lukiessani, että no tottakai - noinhan se menee... Siksi onkin kiva lukea raskautumisista jottei totuus unohtuisi. Mutta sitten aina muistan taas että eipä meillä, ei sittenkään. Ei se ihan niin helppoa olekaan. Jos muuten tuohon mahaturvotukseen olisi luottamista (mikä siis lukemassani blogissa oli selkeä raskausoire!), niin mulla on ollut ihan hirveä turvotus viime aikoina. Ykkösenä syyttäisin kuitenkin viime aikojen vaihtelevia työvuorojani (teen kolmivuoroista työtä). Raskaus tuskin on kyseessä...

Pikkuisen jännittää loppuviikon ensikäynti tutkimuksissa. Vähän vain. Siitähän se sitten selviää mitä siellä tapahtuu ja miten hommat etenee...

Murrrrrrrrrr

Soitin tänään terveysasemalle kysäistäkseni tämän kuun alun labra- ja PAPA-tuloksiani. Ne olivat ok. Samalla kysyin että näkeekö langan päässä oleva hoitaja koneelta myös sen että onko lääkärini jo tehnyt lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Hän lupasi tehdä se heti labravastausten näkyessä ja onhan käynnistäni kulunut jo 3 ja puoli viikkoa. No kas kummaa - eipä ollut! Ystävällinen hoitaja aikoi lähettää lekurille sisäpostitiedotteen mutta **ttu että minua v**utti. Pitääkö kaikki tehdä ihan itse?! Herra tohtori oikein sanoi silloin että "labravastaukset näkyvät varmaan jo heti alkuviikosta niin laitan sen lähetteen sitten." Varmaan taas valelääkäri tämäkin unhomieli!

To test or not to test

Se vähä mitä oli ja meni, saattoi nyt loppua. En tiedä mistä oli kyse ja mikä kiertopäivä tai yrityskierto tänään ja tällä hetkellä on! Voiko tuollaisia ihme pikku rykäisyjä sanoa kuukautisiksi? Ja jos voi niin miksi ne oli tuollaiset? Onko tämä jo vaihdevuosien alkusoittoa vai taannunko lapseksi?

Sunnuntaina siis alkoivat kovat kivut ja vuorokausi sen jälkeen alkoi säälittävän vähäinen, ruskea vuoto, joka kesti 3 päivää. Tänään tuli enää sellanen "haamutäplä". Kipuilut laantuivat jo tiistaina. Eilen jumpassa tunsin pientä toispuoleista painon tunnetta lantiossa, ja ajattelin että se on varmaan se kohdunulkoinen raskaus nyt sitten, joka siellä painaa... En tiedä jos vain kuvittelin. Kaiken tämän lisäksi mua on pari päivää vaivannut aivan järkyttävä ilmaturvotus, muun muassa työmatkat on mennyt rehellisesti sanottuna röyhtäillen ja pierren. Viime viikolla raportoimani selkeä rintojen arkuus hävisi viime lauantain jälkeen eli juuri päivää ennen kramppivääntöjä.

Raskaustesti on kaapissa, mutta onko sen tekeminen vähän sama asia kuin pissaisi setelin päälle?