Ultraääni... onko siellä munarakkuloita?

Olen jo hieman toipunut alkuviikon shokistani, jossa yhdistyivät kertaheitolla ja radikaalisti paha mieli useammasta asiasta. Gonal-f lääkkeen hinta nyt oli jo hetken aikaa ehtinyt kaihertaa taustalla, ja rahameno oli ladannut omat odotuksensa hoidon suhteen. Olin pähkäillyt että jos jokin maksaa niin tavattoman paljon niin pakkohan sillä on jotain saada aikaiseksikin - ja silti samaan aikaan en kuitenkaan yhtään tiennyt miten lääke minussa toimi vai toimiko ollenkaan. Maanantaina sitten yhtäkkiä sainkin tietää että oma kroppa oli pettänyt mut: FSH -hormoni ei ollut noussut odotetusti 250 IU annoksella (5 pistosta takana). Ja minä kun olin aina luullut että vaikka tässä koeputkihedelmöityksessä onkin monta muuttujaa ja vaihetta, joissa voi mennä pieleen, niin en ollut yhtään varautunut että takaisku voisi tulla jo tällaisessa vaiheessa kun multa otetaan yksi vaivainen verinäyte! Minähän olen ollut tutkimuksissa aina ihan kunnossa, eikä yksikään lääkäri ole sanonut että labra-arvoissani olisi ollut mitään poikkeamia. Nyt vasta kerrottiin että pientä miinusta siellä labratussa hormonissa kuulemma oli jo aikasemminkin näkynyt. Että tällä tavalla - ja kolmantena romahdustekijänä oli tuo meidän punktiota hoputtava kesäsulun uhka, josta en ennen maanantaita myöskään tiennyt mitään...

Nyt tämän viikon lopulla  minulla oli sitten ultraääni, johon menin jälleen yksin (mies oli yhä matkalla). Ultrausta edeltävänä yönä en meinannut saada unta. Yrittäessäni nukahtaa päässäni pyöri ihan liikaa kaikenlaista, jopa niinkin villi mielikuva tulevasta päivästä että lääkäri ultratessaan toteaisi minun olevankin jo raskaana, ja jotenkin koin sen mielikuvan niin todellisena ja samalla liian absurdina edes uskottavaksi että aloin hervottomasti itkeä tyynyä vasten. (Voiko tämän surullisemmin kesäänsä viettää..?) Valitettavasti en edes onnistunut itkemään itseäni uneen, vaan ajatukset jatkoivat risteilemistään ja suurimpana pelkona mielessä pyöri se että mitään munarakkuloita ei ole kasvanut kaikesta piikittelystä huolimatta. Hyperstimulaatiota olin ehkä  pelännyt kohdalleni joskus aiemmin, mutta maanantain huonon labravasteen jälkeen se ei kyllä enää kummitellut mielessäni.

Viimeksi jännitin aukiolotutkimusta näin paljon kuin nyt tätä ultraääntä - silloin kylläkin fyysisen kivun pelossa, nyt nimenomaan tuomion takia. Lääkäri ei nähnyt ultratessa vasemmalla puolella munasarjoja ollenkaan, eikä näin ollen rakkuloitakaan sillä puolen. Onkohan moinen tavallista vai onko mun vasen puoli jo lopettanut toimintansa? Oikealla näkyi vaatimattomat 4 kasvavaa munarakkulaa, mutta se oli juuri ja juuri riittävä määrä sen suhteen että me tosiaan pääsemme ensi viikolla punktioon! Jos oikein hyvin käy niin siihen mennessä saattaa kasvaa vielä muutama rakkula lisääkin, mutta kuluneen viikon valossa en ole mitenkään toiveikas sen suhteen. Mutta jospa niissä neljässä olisi kaikissa edes munasolu sisällä... sitä toivon kovasti!

Tällä kertaa vastaaoton henkilökunta jätti minut kylmäksi, he eivät oikein ottaneet kontaktia tai olleet lainkaan kiinnostuneita jaksamisestani. Kerrankin olisin toden teolla kaivannut sitä oltuani viikon yksin, epätietoisena ja jopa ahdistuneena. Kyselin perusteluja sille miksi sperma ei saisi olla enemmän kuin 5 vuorokautta vanhaa aina kun näytettä annetaan, johon minulle vastattiin että "noudatatte ohjetta." Yritin surkeana muotoilla kysymystä eri tavalla ja silti vastaus oli vain että "se on se kaksi viiva viisi päivää." Meinasin jopa alkaa itseä vastaanotolla ja takeltelin puheissani, mutta kokemani empatiavaste oli täysi nolla...

Onneksi mies tuli sittemmin kotiin ja olen saanut puhua näistä asioista hänen sekä lisäksi parin muunkin henkilön kanssa. Jaettuna nämä asiat eivät ole enää tuntuneet niin pahoilta.

Ai niin, tuon Gonal-f:n kanssa tuli lääkekohtainen ostokatto täyteen ja viimeisimmän kynän hakiessani apteekista, KELA oli yllättäen tukenani jo kassalla! Nyt minäkin sitten vasta tajusin miten nämä Kela-korvaus-hommat loppujen lopuksi menevätkään. Tämän helpotuksen jälkeen lakkasin laskemasta montako euroa työnnän kertapiikituksellä vatsanahkaani, sillä jos näitä hoitoja tehdään loppuvuodesta vielä lisää niin kyseistä lääkettä ei siinä kohtaa enää veloiteta suoraan omasta lompakostamme. Tähän asti elämääni oon saanut vain ihmetellä ja selvitellä Kelan kanssa kaiken maailman sotkuja ilman mitään riemun väreitä, mutta kerrankin sain kokea tästäkin tahosta olevan jotain hyötyä itsellenikin :)

Clomit syöty; inseminaatio ??

Sentään täälläkin taas jotain tapahtui: kävin näin kiertopäivän 8 kunniaksi Clomivaste-ultrassa. Limakalvo oli suhteellisen kiva näin varhaiselle ajankohdalle: 7mm ja sen lisäksi oikealla munasarjoissa pullisteli niin sanottu johtofollikkeli, jonka suurempi läpimitta oli 15mm. Sitäpä nyt siis odottelemme liikahtelevaksi ensi viikon alkupuoliskolla!
Mulla on tällä kohtaa muutoin positiivinen mieli inseminaatioon pääsemisen kanssa, mutta miehen osio mua vähän jännittää. Hänellä on alkuviikosta töitä ja jännittää miten "tavarantoimitus" istuu työkuvioihin... Mies ei vaikuta järin halukkaalta sumplimaan asioita mitenkään ja totesi toivovansa että ovulaatioplussa ei ilmesty ennen keskiviikkoa (- silloin homma toimisi kaikilta osin mutkattomasti). Pahin skenaarioni on että mies tekee vain töitä, eikä lopulta toimita mälliä ja homma menee taas pepulleen...

Olen ollut itse vähän vaitonainen ja mietteliäs viime aikoina, mutta olen ilolla lukenut edesottamuksianne alkaneesta Positiivisen odotus -projektista. Itse postailen positiivisemmin joskus toiste -- nyt kun on pientä kisapainetta ilmoilla.

Alan testata ovista jo sunnuntaina, mutta nyt toivon toden teolla että se tulisi vasta kp12 eli keskiviikkona.

Ultraylläri

Joulu on takana, ja tänään menin vatsa vielä kinkusta ja muista herkuista pinkeänä kiertokartoitusultraääneen. Ultraääni tulli tehdä minun kiertojen pituuksilla kierron 10-12- päivinä jotta tuolloin pääsisi sopivasti ihmettelemään kypsyvää munarakkulaa. Joulun sulkiessa muut vaihtoehdot pois, minulle tehtiin tutkimus kiertopäivänä 12. Hoitaja ja lääkäri olivat eri kuin viime kerralla, mutta miellyttäviä ja pätevän oloisia olivat myös nämä naisihmiset. Aloitettuaan ultrailun lääkäri kysyi kummissaan onko ollut vatsakipuja, mitä vähän kummastelin, mutta vastasin että ei ole mitään perinteistä ähkyä ja turvottelua kummempaa ollut. Lopulta hän totesi että "täällä näyttää siltä että ovulaatio on jo tapahtunut"!! Uskomatonta. Tämän havainnon tehtyään totesimme molemmat että kuukautisia voi odottaa täten alkavaksi jo noin kp 25. Olipahan kumma juttu!

Hyvä puoli tässä on se että jouluna siemenlahjoja jaettiin kaikkina jouluun laskettavina päivinä. Ja oletettavasti tuolloin ovulaatio on jossain kohdassa mennyt tapahtumaan. Eli ainakin tuli hyödynnetyksi. Huono puoli on se että käsittääkseni alati lyhenevä kierto voi kieliä jopa hedelmällisyyden alenemisesta, mutta lääkäri ei sanonut asian toistaiseksi huolettavan kuitenkaan. Enkä minäkään oikeastaan vielä huolestunut.

Spermanäytteestä kysyin että oliko se riittävä, sillä sitä oli tosiaan kerrytetty naurettava puoli vuorokautta ja se olikin ollut riittämätön. Miehen pitää näin ollen antaa uusi näyte.

Ja loppukevennyksenä vielä: lähetin miehelle heti tekstarin että hänen tulee väsätä uusi näyte ja onpa hyvä että hän oli jo todennutkin minulle antavansa sellaisen tarvittaessa mielellään. No... viestin lähettämistä kului pari minuuttia. Köröttelin bussissa ja kuulin että sain viestin. Viestissä luki "Hauska kuulla," ja lähettäjänä oli äitini! Mutisin säikähtäneenä ehkä pikku kirosanan, sillä äiti eikä muukaan perheeni itse asiassa tiedä että edes yritämme lasta (-olemme kyllä muuten läheisissä väleissä!). Hädissäni selasin vanhat viestitiedot ja olin niiden mukaan kuitenkin lähettänyt viestin ihan oikein ja hetken päästä sainkin myös mieheltä vastauksen viestiin. Äitini oli oletettavasti laittanut vain keski-ikäisen viiveellä vastauksen hänelle illalla lähettämääni viestiin saamaani joululahjaan liittyen. Mutta laittoipa sellaiseen ajankohtaan vastauksen että huh huh! ;)

Ja koska kerran ovis on jo takana, niin nämä on sitten jo piinapäiviä nyt tällä kohdalla kp12!

Rinta-arkuutta ja muuta toiveikkuutta

Kp 22 (näillä laskelmilla).

Nyt taas, kuten viime kierrossakin, tunnen tällä hetkellä pientä rintojen arkuutta. Viime kierrosta viisastuneena se ei luultavimmin merkitse alkanutta raskautta, vaan todennäköisemmin enteilee outoja kuukautisia. (Vaikka toivon että ne olisivat tällä kertaa taas normaalit eli ainakin viimekertaista runsaammat.) Silti ihan pienesti toivon että olisikin tapahtunut hedelmöittyminen ja kiinnittyminen ja etuvarustuksen herkkyys johtuisikin siitä...

Lisäksi minulle on putkahtanut mieleen vielä yksi juttu viimeksi kirjoittamastani lääkärikäynnistä. Lääkäripäivänähän oli (noin) kiertopäivä 18, eli ovulaatio oli oletettavasti takanapäin jo tuolloin. Kysyin lääkärin ultratessa sisälmyksiäni että onko kyseisellä laitteella helposti nähtävissä munarakkula joko munasarjoissa tai -johtimessa. En tarkoittanut itseäni vaan ylipäänsä, mutta lääkäri vastasi minulle että "kyllä täällä näkyisi joku/follikkeli(?) olevan, vaikka eikös se ovulaatio ole jo takanapäin..."

Mua alkoi sittemmin askarruttamaan tämä keskustelu, josta ei tämän enempää kuitenkaan neuvoteltu. Mikä siellä oikein oli, ja missä kohtaa? Oliko ovulaationi sittenkin vasta vähän myöhemmin tällä kertaa; siinä tapauksessa kuukautisia ei kai kannata odottaa ennen kp 32 eli jouluviikon keskiviikkoa... Viime kuukautisten ollessa erikoiset ei olisi suurikaan ihme jos tämä kiertokin menisi sekavaksi ja venyisi pitemmäksi. Mutta sitten idiootti minussa rupesi spekuloimaan mahdollisuudella että ovulaatio olisi tapahtunut olettamaani aikaan ja se, mitä lääkäri näki ultralla tutkiessaan olikin jotain astetta parempaa... Sitä en oikeastaan uskalla edes toivoa, koska sellainen ei yksinkertaisesti olisi minun tuuriani. Minun tuuriani on vain ja ainoastaan oikuttelevat kuukautiset ja sekoilevat kierrot.

Ei saa toivoa liikoja, mutta tällaista on ollut nyt mielen päällä!

Ensikäynti tutkimuksissa, jee

Tutkimukset korkattiin pari päivää sitten Naistenklinikalla. Olimme saaneet miehen kanssa omat peräkkäiset puolen tunnin vastaanottoajat, mutta käytännössä meille oli varattu siis yhteinen tunnin aika. Hoitaja ja lääkäri olivat mukavia, naisia molemmat. Lääkäri haastatteli täyttämiemme esitietolomakkeiden perusteella ensin minua ja sitten miestäni. Kun minun haastattelu oli tehty niin ei muuta kuin housut pois ja laverille makuulle kintut levällään - näin karusti ilmaistuna. Karusta ilmaisusta huolimatta osalleni langenneet konkreettiset tutkimukset eivät tuntuneet pahoilta. Lääkärin miellyttävyydellä oli positiivinen vaikutus, ja ehkä minäkin alan vähitellen rentoutua näihin alapäätutkimuksiin nyt kun niissä on alati enemmän tullut käytyä... Lääkäri tunnusteli ensin sormin alapään painellen samalla alavatsaa. Sen jälkeen hän tunnusteli myös peräaukon perustelematta miksi niin, mutta arvelin mielessäni että sitäkin kautta kokeiltuna tunnusteltiin varmaan silti gynekologisia elimiä noin "ulkopäin" eli siitä läheltä, koska peräaukon rakenteella tuskin on mitään merkitystä lisääntymisongelmissa... Tunnustelun jälkeen kohtu ja munasarjat tsekattiin myös ultraäänellä ja näillä menetelmillä vaikutin normaalilta so far. Jee!

Mies sai istua rennosti vieressä, kun minua tutkittiin ja häntä haastateltiin vielä. Mutta hän sai suureksi riemukseni sperma-analyysia varten näytepaketin, jonka saa nyt jatkossa toimittaa haluamanaan ajankohtana Naistenklinikalle. Siihenkin pitää tosin varata aika eli toimitusta ei voi tehdä täysin spontaanisti. On se varmasti mukavampi hoitaa kotona ja toimittaa tunnin sisällä poliklinikalle kuin asioida siellä sairaalan vessassa. Jos nyt tässä omien kärsimystensä keskellä voi jostain repiä huumoria, niin mä oon kyllä iloinnut ihan kympillä tästä spermajutusta. En edes kykene kirjoittamaan kaikkea tähän blogiin mitä kaikkea riemua siemenneste on tuonut mieliimme, mutta olemme yhdessä nauraneet muun muassa jo sille että jos poliisi pysäyttäisi mieheni liikenteessä kesken kiireellisen kuljetustoimituksen, niin sitten hän voi vedota näytteen kiireellisyyteen ja näyttää pelkääjän paikalla turvavöihin sijoitettua näytepurkkiaa ja yrittää josko poliisi heltyisi nähdessään pieniä siittiötä purkissa...! :D

Mulle puolestaan tehdään seuraavaksi kuukautiskierron kartoitus. Sain siis tulevaksi missiokseni seuraavan kierron ensimmäisenä päivänä varata ultraääniajan, jonka pitää sijoittua kiertopäiville 10-12 sekä minun tulee myös käydä labrassa kierron 3-5 päivinä. Joulu saattaa ehkä siirtää nämä hommat alkavaksi vasta tammikuussa - riippuu nyt milloin kuukautiset sattuvat alkamaan. Mutta yksi kuukausi sinne tänne ei tässä kohtaa hetkauta mitenkään! Kiertokartoituksen jälkeen tehdään sitten kuulemma joskus myös munatorvien aukiolotutkimus, mutta en piittaa vielä siitä vaan keskityn nyt vielä tähän lähimpään tutkimukseen.
Todella ihanaa että tutkimukset alkoivat. Mieleni on kevyt ja jouluisa! Tuntuu että emme ole yksin tämän asian kanssa ja että tämä on ehkä ratkaistavissa. Kivaa, että tutkitaan. :)