Täällä ollaan edelleen, samassa jamassa kuin aina ennenkin. Blogiin olen tullut ottaneeksi suunnittelematta taukoa; en ole edes käynyt lueskelemassa mitään, vaikka välillä on käynyt kyllä mielessä.
Hoitoihin on siunaantunut ehkä myös tarvittu lepotauko - sekin vähän puolivahingossa. Alkuvuoden surkeasti päättyneen PAS:in jälkeen olimme alunperin aikeissa mennä 3. eli viimeiseen ICSI:in jo kevään aikana, mutta sitten tuli reissua ja kaikenlaista muuta, mihin emme halunneet hoitoa lisukkeeksi. Kesäkään ei tullut kysymykseenkään. Viime vuoden kesälomahan meni suoraan sanottuna piloille ensin munarakkulapunktion ja sen perään sen tähden ettei mitään siirrettävää saatu, joten nämä asiat vielä hyvässä muistissa emme todellakaan edes ajatelleet ottaa hoitoa kesälle. Nyt näyttää syksyllekin olevan sen verran suunnitelmia, matkustelua ja sen sellaista että emme taida ottaa hoitoa vielä silloinkaan. Eli ehkäpä sitten ensi vuonna taas uusin voimin hoitoyritykseen!
Yhtäkkinen huili kertoo siitä että luottomme hoidoissa onnistumiseen ei ole enää kova. Ja ehkä haluamme jättää viimeisen hoitokerran vielä vähän kauemmas tulevaisuuteen häämöttämään, jottei tuomio ihan vielä tuntuisi niin lopulliselta ja murskaavalta. Ehdimme nyt vielä pureskella aikamme asiaa ennenkuin menetämme toivomme lopullisesti.
Lapsettomuus ei viime aikoina ole ehkä tuntunut yhtä kipeältä kuin vuosi tai kaksi sitten. Hetkittäin se kyllä yhä tuntuu siltä, mutta keskimäärin aiempaa vähemmän. Taidan vain alistua osaani...
Olen lakannut ajattelemasta että "jos nyt tässä kierrossa sattuisimmekin vahingossa onnistumaan niin olisin sillä ja sillä kuulla raskaana, kun sitä ja tätä tapahtuu" - jaksoinhan minä sentään pari vuotta pyöritellä tuota ajatuskaaviota mielessäni. Edelleen kyllä noteeraan kuukautiskierrossani niin sanotut hedelmälliset päivät - siitäkin huolimatta etteivät koskaan ole hedelmällisiksi oikeasti osoittaununeet. Mutta silti olen jostain syystä yhä mielissäni aina kun kuvittelen meidän yrittäneen oikeaan aikaan - siitäkin huolimatta ettemme oikein kunnolla enää edes yritä.
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
9 kommenttia:
Samoissa aatoksissa meilläkin mennään...en tiedä milloin, jos koskaan hoitoon lähdetään. Miksi lähteä, ku tulokset on yhtä paskaa, mukavampi lähteä kohti uusia haasteita elämässä ja opetella elämään tätä elämää nyt, eikä joskus. Kyllä itsekin vielä vähän ihmettä toivon, mutta tosi ihme se olisikin kun en yhtään tiedä missä kierto pyörii.
Kiva oli kuulla, mitä teille kuuluu ♥
Näin on, Feeniks! Vaikka osamme onkin ollut jäädä vaille, niin jotenkin vähän lohdullista että löytyy toinenkin samankaltaisessa tilanteessa. Kiva kun kommentoit! <3
Täällä sama juttu! Taukoa on tullut jo kesäsulun vuoksikin ja siksi, kun ei vaan jaksa pilata kesää ja muuta.. Meillähän kolmas hoito jo meni ja ei päästy edes passiin, kun viimeiset alkiot ei selviytyneet.. :( Ylilääkäri lupasi meille vielä yhden hoidon, jota ennen oikeasti mietittäisiin,missä menee vikaan ja mitä voitaisiin tehdä toisin. Se tuntui hyvältä ja oli juuri sitä mitä halusin! Kerrankin joku kuunteli ja otti tosissaan. :) Lopuksi vielä sanoi, kun se teidän vauva on niiiin nurkan takana! <3 Toisaalta omat ajatukset on jo ajassa, kun hoitoja ei enää tarvitse ja toivoa ei enää ole.. Mutta nyt nautitaan vielä kesästä, jotta syksyllä jaksaisi vielä yhden ponnistuksen ja jos huonosti käy, niin pahimman mahdollisimman tuloksen hoitojen loppuessa... :( Sitä ei vielä pysty edes ajattelemaan! Ihanaa kesän jatkoa!
-Kerttuli-
Samassa veneessä siis kellutaan, Kerttuli - kovin samankaltaisilla aalloilla ainakin! Jospa sitä jaksaisi joskus vielä vähän yrittääkin, ja toivoa että elämä yllättää myönteisesti... Tsemppiä sinulle ja rentouttavaa loppukesää!<3
Ihana, kun kirjoitit!
Olen ajatellut sinua ja käynyt välillä katsomassa, jos olisit laittanut kuulumisia.
Hyvää loppukesää ja tulevaa syksyä teille!
Kiitos, anonyymi!<3 Mukavaa syksynalusaikaa sinnekin.
Hei Belly,
mitä sinulle kuuluu? Toivottavasti lepo on tehnyt sinulle hyvää. Olisi mukavaa kuulla, mitä elämääsi kuuluu nyt.
Toivottavasti sinusta vielä kuulen,
Laura Toiveikas
Hei!
Kovasti mietin miten teillä menee? Olen lukenut blogiasi alusta asti ja on harmi, jos olet päättänyt bloggaamisen lopettaa. Toki se on ymmärrettävää jos toivoa ei ole.
Jaksamista tulevaisuuteen
Heippa Laura ja anonyymi, kiitokset kommenteistanne, olipa mukava huomata sisäänkirjautuessani että minua on vähän jopa "kaivattu". Uskon itse asiassa vielä palaavani jossain vaiheessa tämän blogini pariin, koska lapsettomuus-asia ei ole totaalisen loppuunkäsitelty meidän osaltamme. Nyt ei vielä ole se hetki. Olemme edelleen pitäneet taukoa lapsettomuushoidoista, joten se "viimeinen kierros" kunnallisissa hoidoissamme on yhä käyttämättä. Kotoisia raskautumismahdollisuuksia on luotu ja käytetty "hedelmälliset päivät" hyödyksemme miltei joka kierrossa, vaikka tuo termi on kokenut osaltamme täydellisen inflaation, eikä onnistumisia ole ajan saatossa tullut.
Blogi on harvakseltaan käväissyt mielessäni, mutta osaltaan blogista pois pysyminen on liittynyt siihen että en kerrassaan jaksa velloa tässä surullisessa teemassa. Meillä kun ei ole ollut yrityshistoriamme aikana pienintäkään viitettä edes hedelmöittyneen alkion kiinnittymisen tapahtumisesta. En usko että niin on koskaan käynytkään. Nyt tuli tarve palata kurkkaamaan tänne blogin puolelle, koska nyt lähiaikoina minua on jotenkin ärsyttänyt epätavallisen paljon monet eteen tulleet raskaus-jutut..
Blogi herännee vielä joskus. Olen nyt vain pitkällä tauolla. :)
Lähetä kommentti