Kukkakaalia ja sen sellaista

Rinnat ovat yhä ihmetyttävän aristelevat, nyt on kp 23. Hetkittäin tunnen asianlaidan paremmin, hetkittäin huonommin. Olen jopa tällä viikolla töissä vessareissuillakin tunnustellut jännittyneenä tilannetta, mikä osaltaan kertoo että jaksan aiemmista kokemuksista huolimatta pitää rintojen arkuutta positiivisena merkkinä. Typerä minä.

Raskauyumisen puolesta puhuvat myös viime päivien kova haukottelu ja yletön himo syödä jotain. Ja tänään yhtiökokouksessa mun teki hetkellisesti kovasti mieli kukkakaalia! Se meni kyllä ohi, mutta en voinut olla miettimättä miksi mieleni kehitteli tuollaisenkin ajatuksen... Samaisessa yhtiökokouksessa oli puhetta taloyhtiömme tontilla tyhjillään nököttävästä hiekkalaatikosta. Yksi miltei tuntematon naapuri sitten nokkelana totesi kun puhuttiin hiekkalaatikon purkamisesta että "ja jos kohta tulee tarvetta uudelle, niin voihan sellaisen pienemmän ja siistimmän aina laittaa!" Ja kun vilkaisin häneen päin niin kyllä: mies katsoi vihjailevasti hymyillen meitä kohti! Että voihan vittu.
No, enhän minä pahasti mieltäni pahoittanut kuitenkaan.

Toivon vaan kovasti että kuukautiset ei tällä kertaa alkaisikaan.

Kantavana kesän korvalla -projekti

Tänään käynnistyi jälleen blogimaailmassa uusi projekti vauvahaaveilijoiden keskuudessa. Projekteissahan matelevia ajanjaksoja pääsee kuluttamaan vertaisessaan seurassa  muiden osallistujien kanssa ja projektin toiveena on tietysti osallistujien runsaslukuinen raskautuminen. Helmi ryhtyi nyt ystävällisesti luotsaamaan Kantavana kesän korvalla -projektia, joka onkin nyt meikäläiselle kolmas lajissaan. Mites se sanonta kolmannesta kerrasta menikään...?

Ensimmäisenä projektihaasteena oli tuoda esille kaksi sanaa, jotka ovat tärkeitä juuri nyt:

Rakkaus - tätä sanaa kaikessa mahtavuudessaan ei mielestäni saa kuluttaa liiallisella hokemisella joka asian yhteydessä, mutta asianahan rakkaus on erittäin tärkeä, jonka ilolla tunnistan elämästäni!! Parisuhderintamalla on mennyt viime aikoina suotuisan lempeästi ja olemme olleet pitkästä aikaa enemmän kiinni tässä yhdistävässä tunteessa kuin lapsettomuuspiinailuissa. Lempi on siis leiskunut. Lisäksi pari huipputärkeää tyyppiä on avioitumassa tässä "kesän korvalla" ja olen itsekin jotenkin aivan hääfiiliksissä ja tunnelmoinut jo etukäteenkin tuota rakkauden juhlaa... Rakkaus antaa merkitystä elämälle ja on toki siinä mielessä ajaton suosikkisana, mutta tietyt piirteet tekevät siitä minulle lisäksi erittäin ajankohtaisenkin. :)

Kevät - tää on vähän apaattinen yritys pusertaa toinenkin sana tuon äskeisen jälkeen, mutta jos nyt jotain yritetään, niin kevät ilahduttaa tällä hetkellä satunnaisilla aurinkoisilla päivillään, lumen sulamisella ja sillä tiedolla että ollaan askeltamassa hyvää vauhtia kohti kesää!


+ Status update: Kp 20, ja kuvittelen vahvasti alavatsalla painon tunnetta ja rintajuilimista (jostain syystä painottuen vasemmalle).

Kp 28, mietintöjä

Tänään on nyt sitten jo 28 päivän mittainen kierto... Vaikka viime postauksissa olin kovin toiveikas raskautumisen suhteen, niin nyt tein stopin moiselle haihattelulle! On totta että olen nyt tuntenut alavatsalla paineen tunnetta ja nippauksia. Toisaalta olen viime päivinä sallinut itselleni lukea luvattoman paljon vauvablogeja ja lisäksi blogistaniassa on ollut paljon toivoa herätteleviä plussauutisiakin. Näin ollen minun pääkoppani on virittynyt taas hyvin vahvasti oireiden kuvitteluun, mikä on ihan tarpeetonta.

Olen ihmetellyt rintojen aristusta suhteessa kuukautisiin tai raskautumiseen. Omalla kohdallani tuota tuntemusta on esiintynyt muutamien viimeisimpien kuukautisten kohdalla tavan takaa. Marraskuussa oiretta kesti jopa viikon verran. Nyt ei kuitenkaan ole minkäänlaista aristusta. Mistä ihmeestä se johtuu, kun se noin epäsäännöllisesti esiintyy ja miksi joillakin sitä ei esiinny ollenkaan? Google laulamaan taas vaan... :)

Toiveikas, kp 22

Toiveikkaina jälleen! Tänään alkoi rintojen aristus (tää alkaa olla mulla jo vakiohavainto näillä päivillä), ja aiemmin kuluvalla viikolla kuvittelin tuntevani pientä vihlaisuntapaista toisessa rinnassa. Lisäksi alavatsalla tuntuu kevyttä painon tunnetta.

Ehkä olen siksi niin toiveikas, koska jouluna puuhailimme ahkerasti tietämättä edes että ovulaatio tapahtui jo tuolloin. Heti joulun jälkeen ultrassahan ei enää näkynyt mitään munarakkulaa, ja hykertelin onnessani että sattuipas somasti! Yrityksen puutteesta meitä ei voi syyttää tässä kierrossa, vaikka se suunnittelematonta olikin.
Nyt jos ei tärppää, niin ei koskaan!

Nyt on kiertopäivä 22, ja kuukautisten pitäisi alkaa viimeistään ensi tiistaina aikaisesta oviksesta johtuen.
Miten voin ilmaista itseäni DPO-määritelmällä? En mitenkään, jos en tiedä tarkkaa ovisajankohtaa..? Days past ovulation... vai mikä se on?

Rinta-arkuutta ja muuta toiveikkuutta

Kp 22 (näillä laskelmilla).

Nyt taas, kuten viime kierrossakin, tunnen tällä hetkellä pientä rintojen arkuutta. Viime kierrosta viisastuneena se ei luultavimmin merkitse alkanutta raskautta, vaan todennäköisemmin enteilee outoja kuukautisia. (Vaikka toivon että ne olisivat tällä kertaa taas normaalit eli ainakin viimekertaista runsaammat.) Silti ihan pienesti toivon että olisikin tapahtunut hedelmöittyminen ja kiinnittyminen ja etuvarustuksen herkkyys johtuisikin siitä...

Lisäksi minulle on putkahtanut mieleen vielä yksi juttu viimeksi kirjoittamastani lääkärikäynnistä. Lääkäripäivänähän oli (noin) kiertopäivä 18, eli ovulaatio oli oletettavasti takanapäin jo tuolloin. Kysyin lääkärin ultratessa sisälmyksiäni että onko kyseisellä laitteella helposti nähtävissä munarakkula joko munasarjoissa tai -johtimessa. En tarkoittanut itseäni vaan ylipäänsä, mutta lääkäri vastasi minulle että "kyllä täällä näkyisi joku/follikkeli(?) olevan, vaikka eikös se ovulaatio ole jo takanapäin..."

Mua alkoi sittemmin askarruttamaan tämä keskustelu, josta ei tämän enempää kuitenkaan neuvoteltu. Mikä siellä oikein oli, ja missä kohtaa? Oliko ovulaationi sittenkin vasta vähän myöhemmin tällä kertaa; siinä tapauksessa kuukautisia ei kai kannata odottaa ennen kp 32 eli jouluviikon keskiviikkoa... Viime kuukautisten ollessa erikoiset ei olisi suurikaan ihme jos tämä kiertokin menisi sekavaksi ja venyisi pitemmäksi. Mutta sitten idiootti minussa rupesi spekuloimaan mahdollisuudella että ovulaatio olisi tapahtunut olettamaani aikaan ja se, mitä lääkäri näki ultralla tutkiessaan olikin jotain astetta parempaa... Sitä en oikeastaan uskalla edes toivoa, koska sellainen ei yksinkertaisesti olisi minun tuuriani. Minun tuuriani on vain ja ainoastaan oikuttelevat kuukautiset ja sekoilevat kierrot.

Ei saa toivoa liikoja, mutta tällaista on ollut nyt mielen päällä!

Rintamalla toiveikasta

On kp 24.
Toivo raskaudesta on tällä hetkellä erittäin elossa ja elämänsä voimassa! Olen nyt jo 6 vuorokauden ajan tunnustelut toistuvasti kipeitä rintojani, ja toistan itseäni edellisestä postauksesta todetessani että ei ne aikaisemmin ole olleet näin arat! (Vai enkö ole aikaisemmin keksinyt havaita tätä oiretta?) Vaaleanpunaisessa illuusiokuplassani olen lisäksi luullut tuntevani toisinaan alavatsalla nippailuja ja sellaisia hassuja tuntoja, jotka voi myös liittää vihdoin tapahtuneeseen onnistumiseen. Tämänkertaisen toivevauvani laskettu aika olisi raskauslaskurin mukaan 2.8.2011...
Mutta niinhän se skitsofrenian taudinkuvakin voi edetä että ihminen ensin terveenä havainnoi vain tosiasioita, vähän myöhemmin jotain pieniä harhoja, ja myöhemmin ehkä vielä isoja hallusinaatioaistimuksia... :)