Ultra- ja ovistestausjännityksiä

Nyt on ensimmäisen hoitokiertomme kp 11. Otin viimeisen Clomifenini viime perjantaina ja nyt odottelen seurantaultraani. Mitäs siellä sisuksissani onkaan tapahtunut - kiinnostaa kyllä! Clomifen-oireita minulle ei tullut sen enempää kuin aiemmin mainitsemani turvotus, joka jatkuu edelleen. Vatsan pöhötyksestä päätellen lääkekuurini on varmaan suurentanut kaikkia lisääntymisosiani... :-/ Tämä ei ollut se mun original bellywish, johon blogin nimi viittaa.

Luin juuri liuskaovistestieni ohjeita, mikä oli viisasta sillä sieltähän selvisi että ovista ei kannata testata aamupissasta (kuten raskaustestit) vaan päivällä. En tiedä pärjäilisinkö tulevat ovisbongauspäivät pelkillä liuskatesteillä vai tekisikö LH-kohouman ilmaannuttua lisäksi myös digitestin...?

Tänään illalla tunsin pienen nipsauksen vatsalla oikealla alhaalla. Mun tuurilla tietysti ovis siellä jo tapahtui (- Pharmaca Fennican Clomi-informaatiosta huolimatta), ja sittenhän se ei olis ensimmäinen kerta kun mun kasvavaa munarakkulaa ultrattaisiin ja todettaisiin siellä olevan enää surkastunut keltarauhanen! Yritin kyllä sanoa niille Naistenklinikalla että se ovulaatio voi minulla tulla nopeastikin, mutta mulle vastattiin vain että "no muttaku se Clomifen blabla..." No, selvä homma - uskotaan kun ammattilaiset sanovat. Huomisen ultraäänen jälkeen saan varmaan ainakin heti ohjeet alkaa testailemaan.

Tässä on nyt sellaista pientä, hilpeää jännitystä ilmassa näiden tapahtumien suhteen. Saas nähdä kuinka meidän käy!

4. Clomipäivä

Epäilen Clomifeniä syyksi alavatsan hervottomaan turvotukseen. Se alkoi ehkä jo eilen, mutta tuntuu tänään entistä pahempana. Hyi olkoon - en tykkää tästä olosta yhtään! Tyypillisesti kuukautisten jälkeen tulee sellainen miellyttävän "hoikka olo", mutta nyt olen kuin ilmapallo, ja lisäksi kohtu ja munasarjat kipuilevat aika ajoin. Lisäksi mulla on ilmavaivoja johon en keksi ruokavaliosyytä, joten nekin lienee Clomeista. Kuumia aaltoja tai muitakaan hikoilua ole ollut havaittavissa - ei edes siinä mielessä että olisin harrastanut hikiliikuntaa. Viikonloppuna olisi edessä yksi urheilupyristys, johon olisi tietysti voinut valmistautua mutta olen valinnut päiväunilinjan... Voiko jaksamattomuudenkin laittaa Clomien syyksi?

Google välitti minulle Pharmaca Fennican tietoa että Clomien jälkeinen ovulaatio tapahtuu yleensä kuurin lopettamisesta 7 -12 päivää eteenpäin. Jos pääsen tälle kultaisen keskihajonnan alueelle, niin minun ovulaationi tapahtuisi laskelmieni mukaan pe 1.6. - ke 6.6.

Jos mulla tulisi testaten ovisplussat esim. pe ja la, niin se tietänee kotiyhdyntähommia. Mutta jos ensimmäinen ovisplussa tulisikin vaikka vasta sunnuntaina niin onkohan mahdollista päästä heti maanantaina inseminaatioon? Annetaankohan julkisella puolella hoitoaikoja noin äkkiä, että soitosta samalle päivälle? Tällaisessä tilanteessa en näkisi paljon muitakaan mahdollisuuksia...

Toivoisin niiiin paljon että pääsisimme klinikkainseminaatioon. Please, anna ovulaation tulla arkipäivänä!!

Uusi blogi-ilme

Perehdyin vähän lisää bloggailun saloihin ja sen myötä uusin blogini ulkoasua. Mitäs pidätte?! Itseäni tämä 'template' miellyttää, mutta voi olla että noissa sivupalkkien sisällöissä mulla riittää vielä tuunailtavaa myöhemminkin... Oli ihan hauska ulkoasupakettiin sisältyvä ominaisuus että saa listauksen bloginsa useimmin luetuista teksteistä. :)
 Blogin ulkonäköä hinkatessani pähkäilin samalla että jos/kun meille ikinä suodaan plussaa raskaustestiin, niin taidan perustaa raskausajalle oman blogin. Olin itse asiassa niin hilpeällä tuulella että loin jo kyseisen blogin pohjineen päivineen, joten heti kun raskaus ilmoittaa itsestään niin aloitan sen. Kohtalaisen luottavaista menoa siis! :)

On kp14 ja ovulaatio lienee jo takana. Nyt illalla töistä palatessani sattui ihmeellisesti kohdun suunnalle... Tein pikaisen analyysin tuntemuksesta ja arvioin että se on tulehduskipua, sellaista painavan ja kokonaisvaltaisesen tuntuista. Nyt se sentään on helpottanut. Jos olisin kokemattomattomampi arvailija niin voisin kuvitella kaikenlaista, mutta nyt voin todeta että typerää, turhaa kipuilua. Ja eikös se toivoa herättävä kipuilutyyppi ole jotain nippailuksi tai viiltäväksi nimettävää ja tämä ei ollut sellaista.

Rintamalla toiveikasta

On kp 24.
Toivo raskaudesta on tällä hetkellä erittäin elossa ja elämänsä voimassa! Olen nyt jo 6 vuorokauden ajan tunnustelut toistuvasti kipeitä rintojani, ja toistan itseäni edellisestä postauksesta todetessani että ei ne aikaisemmin ole olleet näin arat! (Vai enkö ole aikaisemmin keksinyt havaita tätä oiretta?) Vaaleanpunaisessa illuusiokuplassani olen lisäksi luullut tuntevani toisinaan alavatsalla nippailuja ja sellaisia hassuja tuntoja, jotka voi myös liittää vihdoin tapahtuneeseen onnistumiseen. Tämänkertaisen toivevauvani laskettu aika olisi raskauslaskurin mukaan 2.8.2011...
Mutta niinhän se skitsofrenian taudinkuvakin voi edetä että ihminen ensin terveenä havainnoi vain tosiasioita, vähän myöhemmin jotain pieniä harhoja, ja myöhemmin ehkä vielä isoja hallusinaatioaistimuksia... :)

Pää tyhjä

Viime aikoina on ollut vähän tyhjä olo tän vauva-asian kanssa... Ei pettymystä, ei toivoa, ei surua tai mitään muutakaan suuria tunteita asian tiimoilta. Mulle on tullut nyt vain erittäin vahva tunne siitä että minä ja mieheni ei ikinä tulla raskaaksi, sillä luonnollisimmalla tavalla ainakaan. Saa nähdä pitääkö tässä lähteä ammattiauttajien pariin, vaikka sekin tuntuu aika raskaalta tieltä valita.

Kahvia mulla on mennyt 3 kuppia päivässä, joskus ehkä neljäskin... Eli ei oo ihan parhaiten menny mun yritys tässä kuussa vähentää kofeiinisatsieni määriä. Eipä sillä kuitenkaan liene suurta merkitystä, joten ehkä loppukuun tavoitteeksi voisinkin ottaa vaikka 8 kupposta per päivä.

Piinaa

Eilisestä karusta testituloksesta huolimatta elän yhä epätietoisuuden vallassa. Tänään on jo kp28, eikä kuukautiset ole tehneet vieläkään tuloaan! (Mulla on viime vuoden kesäkuun jälkeen ollut vain yksi kierto 29 päivää ja yksi 28, muut sitten 27 tai vähemmän.) Raskausoireistoa olen valitettavasti tuntenut ja mieleni on laukannut aika villinä sen tähden. En silti usko onnistumiseen.

Säät on toki viilentyneet vähän, illat ja yöt etenkin, mutta eilisiltana mulla oli tosi kylmä, tuntui että kuume nousee. Suljin ikkunat ja menin pitkiksissä peiton alle nukkumaan, vaikka vielä viikonlopun helteillä nukuin vielä ihan vaatteetta! Eli pientä viluilua on ollut havaittavissa. Alavatsalle on tullut tuntoja välillä, mutta ei tyypillisiä menkkakipuja, vaan jotain vähän hellempiä. Ja tänään töissä tunsin suht' varmaksi että nyt taisi alkaa vuoto, mutta kun kävin todentamassa asiaa vessassa, niin vuoto oli ihan kirkasta/valkoista. Mitä se sen värinen vuoto on tässä vaiheessa?

Joka tapauksessa huomenna varmaan alkaa kuukautiset.

Veikkaan ensi tiistaita

Tulin toteamaan että mulla ei ole mitään oireita. Mistään. Ei minkäänlaisia uudenlaisia olotiloja, mikä viittaa siihen että kaikki on taas aivan niinkuin ennenkin - "aaaa... aivan niinkuin aina," jos Apulannalla halutaan jatkaa. Eli uskon seuraavien kuukautisten antavan ensi merkkejään jo alkuviikosta. Harmillista, sillä samanaikaisesti kuitenkin olen ajatellut raskautumisen mahdollisuutta ruhtinaallisen paljon ja kuvittelen salaa mieleni perukoilla että ehkä se on voinut tapahtuakin, kun sitä vauva-ainestakin oli niin runsaasti jakosessa... Ehkä.

Enpä muista että oisin ikinä aikaisemmin ajatellut raskautumisen mahdollisuuksiani näin intensiivisesti ovulaation ja kuukautisten välisenä aikana. Olen kai seonnut sillä mä jostain syystä tunnen tahtomattani kiristäväni alapään aluetta niin, että jos vain ikinä siellä nyt jotain elävää sattuisi olemaan niin se ei vain pääsisi tipahtamaan ulos. Koitan kyllä kehottaa itseäni rentoutumaan, koska moinen kiristäminen lienee ihan hyödytöntä, mutta enn voi mitään! Ehkä se on sellaista jännitysspastisuutta. Tämän kierron hermoheikkouteni on varmasti irrottanut kohdun seinämästä kaikki kiinnittyjät.
Oon ihan loman tarpeessa!

Toiveikas stressierkki

Tein pikaisen laskelman kuukautisistani ehkäisyn jättämisen jälkeen, ja täten voin todeta eläväni tällä hetkellä yrityskierrossa numero 16! Onhan tuossa määrässä jo kerennyt toivoa ja pettyä jonkin aikaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Aion nyt laittaa nämä "YK:t" blogini tunnisteiksi.
Luin just äsken erään juuri raskautuneen tytön blogista hänen tärppäyskierron oireita ja jäi mieleeni nännikipu. Kokeilin oitis omia, ja tuntuu että itselläkin olisi vähän arat...? Mies on sanonu mulle parina iltana nukkumaan käydessämme että oon aika kuuma. Ei mitenkään leffatyyliin "you're so hot, baby", vaan että olen ihan ruumiinlämmöltäni jotenkin erityisen lämmin. Perustelin ääneen hänelle että nainen  on aina ennen kuukautisia "kuumempi" kuin heti niiden jälkeen, mutta mielessäni ajattelin että tulisikohan huomattava kuumotus hedelmöittymisestä... Voisiko näin olla?

Nyt on miekäläisellä tässä kuussa ollu niin järjettömät vauvakuvittelut, että pudotus maan pinnalle noin viikon päästä sattuessaan tulee varmasti kirpaisemaan. Jäänkin siinä kohdin töistä kesälomalle, ja mietin että pieni nettailutauko loman aikoihin vois tehdä terää. Niin naamakirjan kuin näiden bloggailujenkin osalta. Sais otettua vähän rennommin sitten :)


Kuva täältä.



Nytkö se kiinnittyy??

Apua, mun mieli jyllää vauva-ajatuksissa hyvin levottomasti! En saa nukutuksi! Luin tunnin verran sängyssä ja sitten toisen tunnin yritin nukahtaa, mutta olo kävi lopulta niin hervottomaksi että mun oli pakko avata kone ja tulla tänne avautumaan. Olen toki mitä varmimmin nukkunut viikonlopun kunniaksi hyvin runsaasti, mutta lisäksi mietin myös nyt ihan liikaa omaa kehoani ja kuvittelen sen viestittävän minulle tapahtumiaan...

Tänään (sunnuntaina siis, yöunet vasta vaihtavat päivän!) pähkäilin aika paljon vauvajuttuja ja luin erinäisiä blogeja netissä illalla. Intouduin tsekkaamaan omasta kalenteristani viimeisen vuoden ajalta kaikkien kuukautiskiertojen kestot, ja parin pisimmän kierron kohdalla tein laskelmia siitä olisiko minun ollut mahdollista jopa hedelmöittyä ja mennä pikaisesti kesken. Päätelmäksi tuli että se on ollut mahdollista!, mutta koska pisimmät kiertoni ovat vain 28 (1-2011) ja 29 (4-2011) päivää, niin ei ole varmaa että niissä olisi mitään merkittävää ehtinyt edes tapahtua.

Äsken sängyssä koin tuntemuksia alavatsalla. Sanoisin niitä vihlaisuiksi, ellei vihlaisu kuulostaisi joltakin hyvin terävältä. Nämä eivät olleet teräviä tuntemuksia vaan lempeitä, nopeita ja muutama vain. Lisäksi tunsin syykkeeni kovin nopeana, vaikka olen juonut vettä hyvin, ei ole krapulaa, eikä muutakaan syytä miksi sykkeen pitäisi tykittää noin kovaa... Ehkä olen vain ajanut itseni "raskausajattelumaniaan" ja kuvittelen siksi kaikenlaista. Mutta lisäksi tänään päiväälä alaselkä tuntui jotenkin lämpimältä, enkä kokenut sen johtuvan siivouspuuhista, joita siinä kyllä harrastin.

Vietin viikonlopun yksin ja ukkelini on vielä tämän yön toisaalla reissussa, joten en voi hänellekään sanoa mitään - joskaan en usko näiden jahkailujen ja tuskailujen häntä kiinnostavan suuresti muutenkaan... Toivoisi kai tälläkin hetkellä, jos olisi täällä, saavansa mieluummin nukkua. :/

ps. Laitan tagiksi kp 18, vaikka automaattinen päivämääräys näyttääkin jo maanantaita (joka oikeasti onkin), mutta koska ollaan vielä niin sunnuntaissa, kello ja minäkin... ja mitä sillä on oikeastaan väliä. Kp 18 tai 19, melkein sama asia! :)