Vauvaonni kiinnostaa, itkublogit eivät.

Jotkut lasta pitkään yrittäneet eivät pysty tai halua seurata plussanneiden ja lapsellisten elämää. Se on ymmärrettävää. Vaikka kuulun samaan porukkaan niin minulla ei ole ikinä ollut sitä taipumusta, vaan seuraan oikein mielelläni vauva- ja raskausblogejakin - noin yleisesti ottaen.

Havahduin kuitenkin nyt tajuamaan että olenpas sittenkin myös itse "rajoittunut sisällön vastaanottaja". Luen mielelläni yleisvireeltään onnellisia blogeja, mutta jatkuvia valitusvirsiä äitiydestä en lue. Tajusin tämän törmätessäni eräässä blogissa kuvattomaan tekstinpätkään otsikolla "Lapsen itkuisuus," jolloin välittömän sisältömielikuvani saattelemana jätin tekstin lukematta. Ei kiinnostanut; en halunnut lukea moisesta. Not for me. Aloin heti perään miettiä miksi en lukenut juttua. Valikoinko itselleni nettimaailmasta vain sellaista materiaalia, joka ruokkii mielikuvaani siitä että vauva talossa saa onnen kukoistamaan? Tiedän kyllä ettei se sitä tule olemaan. Oikeassa elämässä olen kuullut vauva-arjen vaikeuksista, ja joskus aikoinaan ennen raskautumisyrityksiä olin paljon vastaanottavaisempi oppimaan sellaisistakin asioista. Mutta nyt ei todellakaan kiinnosta.

Pidän jatkossakin oikeutenani olla lukematta pahimpia ruikutuksia äitiydestä. Onhan minullakin oikeus valita jotain tässä elämässä, jossa en vauvan saapumiseen voi vaikuttaa mitenkään.

Minulle raskaus ja äitiys ovat saavuttamattomia onnen kulminoitumisia. Haluan helliä tätä mielikuvaa. Piste.

Uusi blogi-ilme

Perehdyin vähän lisää bloggailun saloihin ja sen myötä uusin blogini ulkoasua. Mitäs pidätte?! Itseäni tämä 'template' miellyttää, mutta voi olla että noissa sivupalkkien sisällöissä mulla riittää vielä tuunailtavaa myöhemminkin... Oli ihan hauska ulkoasupakettiin sisältyvä ominaisuus että saa listauksen bloginsa useimmin luetuista teksteistä. :)
 Blogin ulkonäköä hinkatessani pähkäilin samalla että jos/kun meille ikinä suodaan plussaa raskaustestiin, niin taidan perustaa raskausajalle oman blogin. Olin itse asiassa niin hilpeällä tuulella että loin jo kyseisen blogin pohjineen päivineen, joten heti kun raskaus ilmoittaa itsestään niin aloitan sen. Kohtalaisen luottavaista menoa siis! :)

On kp14 ja ovulaatio lienee jo takana. Nyt illalla töistä palatessani sattui ihmeellisesti kohdun suunnalle... Tein pikaisen analyysin tuntemuksesta ja arvioin että se on tulehduskipua, sellaista painavan ja kokonaisvaltaisesen tuntuista. Nyt se sentään on helpottanut. Jos olisin kokemattomattomampi arvailija niin voisin kuvitella kaikenlaista, mutta nyt voin todeta että typerää, turhaa kipuilua. Ja eikös se toivoa herättävä kipuilutyyppi ole jotain nippailuksi tai viiltäväksi nimettävää ja tämä ei ollut sellaista.

Halloweeniksi haamu -keskustelunavaus: Bloggaaminen

Minä sain oman haamuni Halloweeniksi viime viikolla! Ehkä joku huomasikin? Tunnustettakoon että luonnostelin kirjoitustani jo viikko sitten ja menin vahingossa painamaan Julkaise teksti -painiketta. Äkkiähän sen sai pois, mutta huomasin silti myöhemmin muiden blogeissa että tuorein julkaisuni oli jäänyt päivitettyjen blogien listalle haamuilemaan!!
Sitten asiaan. Mietin useita aiheita keskustelunavaukselleni jo ensimmäisten projektiviikkojen aikana. Yhtenä vaihtoehtona pähkäilin sitä että pitäisikö lapsihaaveesta jossain tietyssä vaiheessa luopua totaalisesti. Voisiko ylipäänsä keksiä "jotain muuta"? Toiveissa -blogin keskustelunavaus esitti kuitenkin stressihallinta-aiheiden ohella tämänkin kysymyksen, ja tuntui että sekin asia sai tarpeeksi käsittelyä.

Viime hetkellä valitsin aiheeksi yksinkertaisesti bloggaamisen eli harppaan hieman poispäin lapsettomuusaiheista (vaikka siitähän meistä monen blogi koostuu). Milloin ja miksi perustit blogin? Kenelle kirjoitat? Sitooko blogi tai vaaditko siltä jotain? Mikä on ollut antoisinta blogitaipaleellasi? Oletko ajatellut lopettavasi jossain vaiheessa? Myös kysymysten ulkopuoliset mieleentulevat ajatukset ovat tervetulleita.

Itse aloitin tämän blogin pitämisen kuluvan vuoden kesäkuussa. Olin harkinnut asiaa ehkä parin viikon ajan luettuani jo jonkin aikaa melko kiihkeästi löytämiäni muiden blogeja. Mielestäni en kirjoita pelkästään itselleni, vaan juuri tämän aihepiirin parissa on ollut tärkeää saada vertaistukea. Lukea ja tulla luetuksi. Pyrin omassa blogissani olemaan selkeä kirjoituksissani ja luenkin usein tekstit ne läpi ennen julkaisua. Blogiulkoasun haluan miellyttävän omaa silmääni ja on mukava että sitä on mahdollista aina vaihdellakin. Bloggauksessa mua on ilahduttaneet eniten havainto siitä että olen ikäänkuin tullut osaksi pientä yhteisöä, mistä esimerkiksi Halloweeniksi haamu -projekti nyt oli mainio esimerkki. Mukavaa että uudet projektit ovat jo vireillä. Tylsintä on ehkä ollut se että olen huomannut toistavani itseäni. Aina ne ikuiset kiertopäiväykköset ja vatsakrampit... Viime aikoina olen tietoisesti vähentänyt kirjoittelua, sillä ei ole tuntunut että olisi paljoa annettavaa, eikä varmaan muita kiinnosta pelkkä kiertopäiväkuuluminen. Tietysti voisin sen sijaan koittaakin alkaa laatia jotain syvällisempiäkin postauksia... Nähtäväksi jää. :)

Toiveikas stressierkki

Tein pikaisen laskelman kuukautisistani ehkäisyn jättämisen jälkeen, ja täten voin todeta eläväni tällä hetkellä yrityskierrossa numero 16! Onhan tuossa määrässä jo kerennyt toivoa ja pettyä jonkin aikaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Aion nyt laittaa nämä "YK:t" blogini tunnisteiksi.
Luin just äsken erään juuri raskautuneen tytön blogista hänen tärppäyskierron oireita ja jäi mieleeni nännikipu. Kokeilin oitis omia, ja tuntuu että itselläkin olisi vähän arat...? Mies on sanonu mulle parina iltana nukkumaan käydessämme että oon aika kuuma. Ei mitenkään leffatyyliin "you're so hot, baby", vaan että olen ihan ruumiinlämmöltäni jotenkin erityisen lämmin. Perustelin ääneen hänelle että nainen  on aina ennen kuukautisia "kuumempi" kuin heti niiden jälkeen, mutta mielessäni ajattelin että tulisikohan huomattava kuumotus hedelmöittymisestä... Voisiko näin olla?

Nyt on miekäläisellä tässä kuussa ollu niin järjettömät vauvakuvittelut, että pudotus maan pinnalle noin viikon päästä sattuessaan tulee varmasti kirpaisemaan. Jäänkin siinä kohdin töistä kesälomalle, ja mietin että pieni nettailutauko loman aikoihin vois tehdä terää. Niin naamakirjan kuin näiden bloggailujenkin osalta. Sais otettua vähän rennommin sitten :)


Kuva täältä.



Kiertopäiviä & blogitunnisteita

Tänään torstaina on kiertopäivä 17.
Hassua miten lapsentekoa harjoitellessa elämään on tullut yksi seurattava aikasykli lisää, nimittäin kuukautiskierto! Enää ei vuodenajat, viikonpäivät ja kalenteripäivämäärät tunnu missään, vaan kierron päivämäärä on se kovin juttu. Se on kuitenkin sen verran intiimi ajanlaskun määre, että esimerkiksi työkaverin kysyessä mitä kuuluu ei hänelle voi todeta että "no, tällanen perus kiertopäivä yksi, vähän masentunut fiilis". Sitä ei vaan voi jakaa, vaikka haluaisikin purkaa tuntojaan aiheesta. Paitsi nyt toki täällä voi jakaa kiertopäivänsä, mikä on erittäin mukavaa, kun sitä tulee kuitenkin itse tykönään seurattua erittäin tarkasti. :)

Ajattelin käyttää vastaisuudessa tässä blogissa tekstieni tunnisteina vain muutamia kiertopäiviä, jottei sivun reunan tunnistepilvi täyttyisi pelkästään niistä. Valitsen tunnisteiksi sopivat kiertopäivät siten että niissä on kaikissa meneillään selkeästi eri kierron vaihe. Tässä ne ovat:

Kp 1:  se traaginen pettymyspäivä, kun veri alkaa taas vuotaa!
Kp 7:  vuoto loppunut & pettymyksestä ehkä toivuttu sekä keskimääräisen kiertoni (27 pvää) ensimmäinen hedelmällinen päivä  (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)
Kp 12: keskimääräisen kiertoni viimeinen hedelmällinen päivä
Kp 18: kaikki yritys on tehty (tai jätetty tekemättä!) ja toiveet lienevät sen mukaiset? (poistettu tämä 28-8-2011, kun mietitytti että tarviiko näitä kaikkia nyt kuitenkaan tunnisteina olla...)
Kp 25-29: käytän kaikkia loppupään kiertopäiviä omina tunnisteinaan, sillä ne ovat (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)raskautumistoiveeni stressihuippuja, jolloin toivoo, tuskailee ja odottaa ja on herkkä tunnistamaan kuviteltuja oireitaan (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)

Ensiesittäytyminen

Aloitan blogini pitämisen ihmetellen itsekin mitä oikein teen. Onko nettiin kirjoittelu omista vauvahaaveista todella ihan tarpeellista? En ole varma. Tästä nyt kuitenkin alkakoon yksinpuheluni raskauden yrittämisen kulusta!

Olen 28-vuotias nainen, ja tiesin jo teini-iässä haluavani joskus äidiksi. Nykyisen seurustelusuhteeni alettua toiveet jälkikasvusta ovat vähitellen kasvaneet tosi isoiksi. Mieheni ei ollut ajatellut ennen tapaamistamme haluavansa joskus isäksi, mutta on kuulemma kanssani 3 ja puolen vuoden aikana vähitellen lämmennyt lapsiajatukselle. Liekö sitten vahingossa tapahtunut minun suunnaltani poikaystävään kohdistuen pienimuotoista aivopesua vauvahaaveissa - en kuitenkaan missään nimessä halua pakottaa häntä isäksi ja sen olen hänelle tehnyt selväksi.
Lopetimme ehkäisyn käytön vuosi sitten. Omalta osaltani se oli kannanotto sille etten tykännyt ehkäisypillereistä, enkä halunnut ehkäistä enää kehoni kustannuksella, sillä itse olin valmis vaikka vauvantuloon. Miehelle annoin toki luvan käyttää omavalintaista ehkäisyä niin halutessaan. Hän sulatteli ajatusta, eikä huomioni mukaan tehnyt elettäkään ehkäistäkseen yhtään mitään. Siitä se vauvanteko sitten ikäänkuin lähti. Emme silti alkaneet varsinaisesti yrittämään lasta, mutta petipuuhien aina silloin tällöin kutsuessa mahdollisuuksia raskaudelle toki aina kertyi.

Vuosi sitten en vielä tarkalleen tiennyt miten ovulaatio ajoittuu kuukautiskierrossani, eli milloin raskautta kannattaisi varmimmin yrittää. Kuukautisteni alkaessa aina kerta toisensa jälkeen aloin loppuvuodesta kiinnostumaan netin ovulaatiolaskureista. Tämän vuoden puolella olenkin sitten jo tiennyt hedelmällisten päivieni ajankohdan melko tarkasti ja raskauden yrittäminen on käynyt entistä harkitummaksi. Kuukautiskiertoni pituus on keskimäärin 27 päivää, joten ovulaationi sijoittuisi tuolloin 13 kiertopäivän paikkeille. Siinä kohti on koitettu puuhastella enempi vähempi, mutta tähän mennessä tuloksetta. Kuukautiset ovat aina tulleet antamatta edes odotella itseään.

Nykyään miehenikin tuntuu olevan aiempaa enemmän tosissaan lapsen hankkimisen suhteen. Hän jopa väläytti minulle ajatuksen että pitäisikö meidän lähteä tutkimuksiin, jos ei loppuvuodestakaan ala mitään tapahtua... Yllätyin että hän ehdotti sitä, vaikka olinkin toki jo itse mielessäni ajatellut asiaa. En tiedä silti onko tänä vuonna tutkimuksiin hakeutuminen hieman liian pikaista meidän kohdallamme - josko vielä yrittäisi ja toivoisi jonkin aikaa...