Ensiesittäytyminen

Aloitan blogini pitämisen ihmetellen itsekin mitä oikein teen. Onko nettiin kirjoittelu omista vauvahaaveista todella ihan tarpeellista? En ole varma. Tästä nyt kuitenkin alkakoon yksinpuheluni raskauden yrittämisen kulusta!

Olen 28-vuotias nainen, ja tiesin jo teini-iässä haluavani joskus äidiksi. Nykyisen seurustelusuhteeni alettua toiveet jälkikasvusta ovat vähitellen kasvaneet tosi isoiksi. Mieheni ei ollut ajatellut ennen tapaamistamme haluavansa joskus isäksi, mutta on kuulemma kanssani 3 ja puolen vuoden aikana vähitellen lämmennyt lapsiajatukselle. Liekö sitten vahingossa tapahtunut minun suunnaltani poikaystävään kohdistuen pienimuotoista aivopesua vauvahaaveissa - en kuitenkaan missään nimessä halua pakottaa häntä isäksi ja sen olen hänelle tehnyt selväksi.
Lopetimme ehkäisyn käytön vuosi sitten. Omalta osaltani se oli kannanotto sille etten tykännyt ehkäisypillereistä, enkä halunnut ehkäistä enää kehoni kustannuksella, sillä itse olin valmis vaikka vauvantuloon. Miehelle annoin toki luvan käyttää omavalintaista ehkäisyä niin halutessaan. Hän sulatteli ajatusta, eikä huomioni mukaan tehnyt elettäkään ehkäistäkseen yhtään mitään. Siitä se vauvanteko sitten ikäänkuin lähti. Emme silti alkaneet varsinaisesti yrittämään lasta, mutta petipuuhien aina silloin tällöin kutsuessa mahdollisuuksia raskaudelle toki aina kertyi.

Vuosi sitten en vielä tarkalleen tiennyt miten ovulaatio ajoittuu kuukautiskierrossani, eli milloin raskautta kannattaisi varmimmin yrittää. Kuukautisteni alkaessa aina kerta toisensa jälkeen aloin loppuvuodesta kiinnostumaan netin ovulaatiolaskureista. Tämän vuoden puolella olenkin sitten jo tiennyt hedelmällisten päivieni ajankohdan melko tarkasti ja raskauden yrittäminen on käynyt entistä harkitummaksi. Kuukautiskiertoni pituus on keskimäärin 27 päivää, joten ovulaationi sijoittuisi tuolloin 13 kiertopäivän paikkeille. Siinä kohti on koitettu puuhastella enempi vähempi, mutta tähän mennessä tuloksetta. Kuukautiset ovat aina tulleet antamatta edes odotella itseään.

Nykyään miehenikin tuntuu olevan aiempaa enemmän tosissaan lapsen hankkimisen suhteen. Hän jopa väläytti minulle ajatuksen että pitäisikö meidän lähteä tutkimuksiin, jos ei loppuvuodestakaan ala mitään tapahtua... Yllätyin että hän ehdotti sitä, vaikka olinkin toki jo itse mielessäni ajatellut asiaa. En tiedä silti onko tänä vuonna tutkimuksiin hakeutuminen hieman liian pikaista meidän kohdallamme - josko vielä yrittäisi ja toivoisi jonkin aikaa...