Ultraylläri

Joulu on takana, ja tänään menin vatsa vielä kinkusta ja muista herkuista pinkeänä kiertokartoitusultraääneen. Ultraääni tulli tehdä minun kiertojen pituuksilla kierron 10-12- päivinä jotta tuolloin pääsisi sopivasti ihmettelemään kypsyvää munarakkulaa. Joulun sulkiessa muut vaihtoehdot pois, minulle tehtiin tutkimus kiertopäivänä 12. Hoitaja ja lääkäri olivat eri kuin viime kerralla, mutta miellyttäviä ja pätevän oloisia olivat myös nämä naisihmiset. Aloitettuaan ultrailun lääkäri kysyi kummissaan onko ollut vatsakipuja, mitä vähän kummastelin, mutta vastasin että ei ole mitään perinteistä ähkyä ja turvottelua kummempaa ollut. Lopulta hän totesi että "täällä näyttää siltä että ovulaatio on jo tapahtunut"!! Uskomatonta. Tämän havainnon tehtyään totesimme molemmat että kuukautisia voi odottaa täten alkavaksi jo noin kp 25. Olipahan kumma juttu!

Hyvä puoli tässä on se että jouluna siemenlahjoja jaettiin kaikkina jouluun laskettavina päivinä. Ja oletettavasti tuolloin ovulaatio on jossain kohdassa mennyt tapahtumaan. Eli ainakin tuli hyödynnetyksi. Huono puoli on se että käsittääkseni alati lyhenevä kierto voi kieliä jopa hedelmällisyyden alenemisesta, mutta lääkäri ei sanonut asian toistaiseksi huolettavan kuitenkaan. Enkä minäkään oikeastaan vielä huolestunut.

Spermanäytteestä kysyin että oliko se riittävä, sillä sitä oli tosiaan kerrytetty naurettava puoli vuorokautta ja se olikin ollut riittämätön. Miehen pitää näin ollen antaa uusi näyte.

Ja loppukevennyksenä vielä: lähetin miehelle heti tekstarin että hänen tulee väsätä uusi näyte ja onpa hyvä että hän oli jo todennutkin minulle antavansa sellaisen tarvittaessa mielellään. No... viestin lähettämistä kului pari minuuttia. Köröttelin bussissa ja kuulin että sain viestin. Viestissä luki "Hauska kuulla," ja lähettäjänä oli äitini! Mutisin säikähtäneenä ehkä pikku kirosanan, sillä äiti eikä muukaan perheeni itse asiassa tiedä että edes yritämme lasta (-olemme kyllä muuten läheisissä väleissä!). Hädissäni selasin vanhat viestitiedot ja olin niiden mukaan kuitenkin lähettänyt viestin ihan oikein ja hetken päästä sainkin myös mieheltä vastauksen viestiin. Äitini oli oletettavasti laittanut vain keski-ikäisen viiveellä vastauksen hänelle illalla lähettämääni viestiin saamaani joululahjaan liittyen. Mutta laittoipa sellaiseen ajankohtaan vastauksen että huh huh! ;)

Ja koska kerran ovis on jo takana, niin nämä on sitten jo piinapäiviä nyt tällä kohdalla kp12!

Lääkäriaikaa odotellessa

Lääkärini soitti ja siirsi tapaamistamme vedoten johonkin yllättäen ilmaantuneeseen koulutukseen. Eli operaatio 'tutkimuksiin pääsy' käynnistyy vasta marraskuun puolella... Odottavan aika on pitkä. Ois tehnyt mieli tiuskaista että eikö sitä voi siirtää aikaisempaan ajankohtaan mutta puhelun lopputulema oli yli viikon siirro eteenpäin, osittain myös minun töistäni johtuen. No, ehtiipä vetäistä yhdet riemukkaat kuukautiset vielä ennen sitä! Hip hei. Periaatteessa ehtisin saada vielä haamuni Halloweeniksi (liittyen vastaavannimiseen projektiin), mutta moiselle toiveelle voi melkeinpä nauraa päin näköä. Taisin täälläkin aiemmin heittää ilmoille pessimistisen arvioni siitä että tässä kierrossa emme tule edes yrittämään tunnelmien puuttuessa, mutta jos kohdallani kp 17 enää lasketaan yritykseksi niin siinä tapauksessa yritimme vähän. Sitä paitsi mun kierron laskutapani on vähän epänormaali: oon aina laskenut jo aloitustuhrut ekaksi kiertopäiväksi, mitä ei kai kuuluisi tehdä oikeaoppisesti, mutta en viitsi pilata muuten toimivia laskelmiani muuttamalla tyyliä kesken kaiken, mutta tämän huomioiden yritimme tavallaan jo kp16. Ja näin ajatellen voin taas sortua toivomaan turhuuksia viikon päästä - toivottavasti kuitenkaan en.

Ajattelin tänään lounasravintolassa että ketkähän kaikki ympärillä olevista ihmisistä ovat äitejä ja isejä, ja onko se ollut heille siunaus vai kirous (näin radikaalisti sanottuna). Silmät vettyivät taas tyhjänpäiväisestä ajattelusta ja olen huomannut viime aikoina niin käyvän usein. Mä oon ehkä oikeasti kategorisoinu itseni virallisesti lapsettomaksi. Todennäköisyyslaskentataitoni sanovat että luomuvauvatodennäköisyydet kohdallamme lienevät jo aika minimaaliset! Kaiken lisäksi tuntuu että mun ylenpalttinen surullisuus tästä asiasta on jotenkin jäytänyt jo parisuhdettakin. Analysoimatta kaikkea sen tarkemmin voin todeta että miehen suhtautumiset mun tuntemuksiin eivät ole aina parhaimmasta päästä ja vaikka hänkin nyt tutkimuksiin haluaa, niin silti mietityttää joskus että menisikö meillä paremmin jos ei olisi ikinä aloitettu yrittämäänkään... :-(

Mutta ainakin nyt paistaa aurinko eilisen myrskyämisen jälkeen.

FertilityFriend

Mä eilen hukkuessani taas kerran lapsentekolaskemiini löysin FertilityFriendin. Siellä voi syöttää kalenteriin kuukautiskiertonsa tietoja, tuntemuksia, ärsytyksiä, yhdyntöjä, limoja ja lääkityksiä... Laitoin jotain omia tietojani ylös, mutta takautuvasti en kyennyt syöttämään kuin kuukautisten ajankohdat. Enkä ainakaan vielä havainnut että ohjelma olisi tehnyt mun tiedoistani tosi hienoa statistiikkaa tai johtopäätöksiä - sepä  vasta olisikin hienoa!! Kyllä se kuukautiskiertojen pituuksista loihti palkit, mutta se ei ollu musta erityisen hienoa. Onko muille tuttu tuo Fertility friend?

Ja nyt tosielämään ja suoraan kehonnesteisiin... Mun olis kai eilen töistä lähtiessäni kannattanut hypätä bussiin eikä urheilla... Valitsin kävellä ja astelin aika reippaasti, mikä taisi provosoida jotkin limavuodot housuihin - ja on varmaan helppo arvata että siinä tilanteessa ilman mitään suojia on valtavan kiva liikuskella julkisesti. No ei! Mutta tuli mieleeni että sen täytyi olla ovulaatio! Olen aika varma asiasta. Mutta näin ollen sitä ei, harmi vaan, enää eilen illalla kotona hyödynnetty... :-/

Ovis?! Kp 13.

Mun pari viimeisintä kiertoa ovat olleet pituudeltaan 30 ja 29 päivää, mitkä ovat mulle pitkähköjä aikoja. Näiden viimeisimpien mukaan laskien ovulaatiolaskuri ounastelee mulle seuraavaa ovulaatiota tämän viikon lauantaille, mutta mutta: tunsin sen ehkä jo nyt?! En ole lainkaan varma asiasta, sillä en ole ikinä aikaisemmin tuntenut ovulaatiota, ainakaan osaten yhdistää tuntoja ovikseen. Mutta nyt maanantaina tuli vähän hentoa, kirkasta vuotoa ja eilen tunsin ihan pientä jomotusta oikean munasarjan puolella. Ajattelin molemmista johtuen ovulaatiota tapahtuvan, joten tuli suorastaan hätä hypätä petiin ja saada mies mukaan. Nyt oli halutun lopputuloksen saamisessa hieman pakotuksen makua, mistä en pitänyt, mutta lopputulema jätti kuitenkin tyytyväiseksi. On ainakin taas yritetty! Toisaalta on ollut helpompi kun ovulaatiota ei ole tajunnut bongaavansa aikaisemmin ja on yritellyt vähän useampana päivänä, niin paineet eivät ole kohdistuneet yhteen kertaan...

Jos oireeni oviksesta osuivat oikeaan niin tapahtuisikohan se siis tänään vai jo eilen...? Tänään olis kp 13, joten normikierrolla se olisi tänään ja siinä tapauksessa tän kierron pituus pitäisi lyhetä jälleen normaaliin 27 päivään. Ovulaation ajankohtahan on 2 viikkoa ennen kuukautisten alkamisajankohtaa, näin olen lukenut. We'll see about that.

Kuva: We heart it.

 Mä oon viime aikoina harkinnut paljon tutkimusklinikalle soittamista. Olen jo sanonut miehellekin parina iltana että huomenna soitan ja teen tutkimusvarauksen ensi kuulle. Mutta en ole soittanut. Jotenkin se tuntuu niin suurelta harppaukselta eteenpäin; jokin viaton vaihe tuntuu jäävän taakse, kun sille tielle lähtee. Luulen että tieto lisää tuskaa, enkä usko että lapsettomuustutkimuksiemme todennäköisin seuraus olisi pikainen raskautuminen. Pikemminkin rahanmeno, mielipaha ja odottelu tuntuvat olevan varmimmin edessä. :-(  Mutta pitää sitä jossain vaiheessa jotakin tehdä - se on selvä. Epätietoisuuskin raastaa. Toiveena on saada mieli taas lepäämään tästä ikuisesta raskauden yrittämisen ikeestä. Ja jos se ei tapahdu raskautumalla, niin edes sen tiedon avulla että missä vika piilee.

Kiertopäiviä & blogitunnisteita

Tänään torstaina on kiertopäivä 17.
Hassua miten lapsentekoa harjoitellessa elämään on tullut yksi seurattava aikasykli lisää, nimittäin kuukautiskierto! Enää ei vuodenajat, viikonpäivät ja kalenteripäivämäärät tunnu missään, vaan kierron päivämäärä on se kovin juttu. Se on kuitenkin sen verran intiimi ajanlaskun määre, että esimerkiksi työkaverin kysyessä mitä kuuluu ei hänelle voi todeta että "no, tällanen perus kiertopäivä yksi, vähän masentunut fiilis". Sitä ei vaan voi jakaa, vaikka haluaisikin purkaa tuntojaan aiheesta. Paitsi nyt toki täällä voi jakaa kiertopäivänsä, mikä on erittäin mukavaa, kun sitä tulee kuitenkin itse tykönään seurattua erittäin tarkasti. :)

Ajattelin käyttää vastaisuudessa tässä blogissa tekstieni tunnisteina vain muutamia kiertopäiviä, jottei sivun reunan tunnistepilvi täyttyisi pelkästään niistä. Valitsen tunnisteiksi sopivat kiertopäivät siten että niissä on kaikissa meneillään selkeästi eri kierron vaihe. Tässä ne ovat:

Kp 1:  se traaginen pettymyspäivä, kun veri alkaa taas vuotaa!
Kp 7:  vuoto loppunut & pettymyksestä ehkä toivuttu sekä keskimääräisen kiertoni (27 pvää) ensimmäinen hedelmällinen päivä  (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)
Kp 12: keskimääräisen kiertoni viimeinen hedelmällinen päivä
Kp 18: kaikki yritys on tehty (tai jätetty tekemättä!) ja toiveet lienevät sen mukaiset? (poistettu tämä 28-8-2011, kun mietitytti että tarviiko näitä kaikkia nyt kuitenkaan tunnisteina olla...)
Kp 25-29: käytän kaikkia loppupään kiertopäiviä omina tunnisteinaan, sillä ne ovat (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)raskautumistoiveeni stressihuippuja, jolloin toivoo, tuskailee ja odottaa ja on herkkä tunnistamaan kuviteltuja oireitaan (poistettu 31-8-11 tarpeettomana)

Ensiesittäytyminen

Aloitan blogini pitämisen ihmetellen itsekin mitä oikein teen. Onko nettiin kirjoittelu omista vauvahaaveista todella ihan tarpeellista? En ole varma. Tästä nyt kuitenkin alkakoon yksinpuheluni raskauden yrittämisen kulusta!

Olen 28-vuotias nainen, ja tiesin jo teini-iässä haluavani joskus äidiksi. Nykyisen seurustelusuhteeni alettua toiveet jälkikasvusta ovat vähitellen kasvaneet tosi isoiksi. Mieheni ei ollut ajatellut ennen tapaamistamme haluavansa joskus isäksi, mutta on kuulemma kanssani 3 ja puolen vuoden aikana vähitellen lämmennyt lapsiajatukselle. Liekö sitten vahingossa tapahtunut minun suunnaltani poikaystävään kohdistuen pienimuotoista aivopesua vauvahaaveissa - en kuitenkaan missään nimessä halua pakottaa häntä isäksi ja sen olen hänelle tehnyt selväksi.
Lopetimme ehkäisyn käytön vuosi sitten. Omalta osaltani se oli kannanotto sille etten tykännyt ehkäisypillereistä, enkä halunnut ehkäistä enää kehoni kustannuksella, sillä itse olin valmis vaikka vauvantuloon. Miehelle annoin toki luvan käyttää omavalintaista ehkäisyä niin halutessaan. Hän sulatteli ajatusta, eikä huomioni mukaan tehnyt elettäkään ehkäistäkseen yhtään mitään. Siitä se vauvanteko sitten ikäänkuin lähti. Emme silti alkaneet varsinaisesti yrittämään lasta, mutta petipuuhien aina silloin tällöin kutsuessa mahdollisuuksia raskaudelle toki aina kertyi.

Vuosi sitten en vielä tarkalleen tiennyt miten ovulaatio ajoittuu kuukautiskierrossani, eli milloin raskautta kannattaisi varmimmin yrittää. Kuukautisteni alkaessa aina kerta toisensa jälkeen aloin loppuvuodesta kiinnostumaan netin ovulaatiolaskureista. Tämän vuoden puolella olenkin sitten jo tiennyt hedelmällisten päivieni ajankohdan melko tarkasti ja raskauden yrittäminen on käynyt entistä harkitummaksi. Kuukautiskiertoni pituus on keskimäärin 27 päivää, joten ovulaationi sijoittuisi tuolloin 13 kiertopäivän paikkeille. Siinä kohti on koitettu puuhastella enempi vähempi, mutta tähän mennessä tuloksetta. Kuukautiset ovat aina tulleet antamatta edes odotella itseään.

Nykyään miehenikin tuntuu olevan aiempaa enemmän tosissaan lapsen hankkimisen suhteen. Hän jopa väläytti minulle ajatuksen että pitäisikö meidän lähteä tutkimuksiin, jos ei loppuvuodestakaan ala mitään tapahtua... Yllätyin että hän ehdotti sitä, vaikka olinkin toki jo itse mielessäni ajatellut asiaa. En tiedä silti onko tänä vuonna tutkimuksiin hakeutuminen hieman liian pikaista meidän kohdallamme - josko vielä yrittäisi ja toivoisi jonkin aikaa...