Kp12/yk30

Tänään on kp 12. Eilen tunsin nipistelyä vasemmalla, joten ovis kai tapahtui eilen tai tänään... (Olen oppinut tänä vuonna tuntemaan joskus tällaisia ovulaationipsauksia!) Minulla ja miehellä menee taas vaihtelun vuoksi paremmin, ja eilen jopa pääsimme taas kotiyrittelyn makuun. Se lievitti taas onnetonta mieltäni ja nyt on ihan hyvä olo.

Nykyään tuntuu melkoisen turhalta postata enää mitään omasta kierrosta tai yrityksestä. Vaikka kotiyrittäminen tuntuu pakolliselta toiminnalta yrityksen ajatuksen ylläpitämisen takia, niin on se kokemuksen kautta sanottuna aivan hedelmätöntä hommaa. Uskoni luomuonnistumiseen on tyystin kadonnut! Omat ajatuksetkin kiertää vain samaa rataa kuukaudesta toiseen. Tuntuu paremmalta olla kirjoittamatta päivittäin kierron kyttäämisestä; ehkä se vähän rentouttaa omia ajatuksia, vaikka raskautumistoive kyteekin koko ajan pinnan alla.

Iloinen ovulaationmetsästäjä

Ovisplussaa ei ole vielä toistaiseksi pukannut, joten tämän viikon vaihtoehdoista huonoimmat päivät on nyt onnellisesti ohitettu. Kirjoitinkin kai saaneeni miehestä vaikutelman että jos plussa tulee alkuviikosta niin häntä ei paljon kiinnosta. Sunnuntai-iltana bongasin kuitenkin kotonamme eräältä sijainnilta, johon mies asettelee mukaanotettavat ja muistettavat asiat, spermapurkin. Hellyin kovasti huomattuani asian (mies oli jo mennyt nukkumaan), vaikka en ymmärräkään miksi pitää vain kitistä eikä voi suoraan sanoa että "voidaanhan me yrittää organisoida jotenkin." Hän oli kuitenkin omassa päässään kai ajatellut että pakon edessä tekee toimituksen jopa töistä käsin. Ihana hän!

Olen testannut ovulaatiota nyt kolmena päivänä liuskatestillä ja tänään, kp 12, viiva ehkä hivenen vahveni, vai kuvittelinko vain..? Olen toistaiseksi nuukaillut digitestien kanssa mutta ehkä sellaisenkin voisi päräyttää tässä noiden paperitikkujen ohessa, kun niitä nyt muutamia tuolla kaapin perukoilla löytyy.

Nyt mä vasta uskon ekaa kertaa että inseminaatioon päästään tässä kierrossa, mikä ilahduttaa isosti. JES. :)

Ultra- ja ovistestausjännityksiä

Nyt on ensimmäisen hoitokiertomme kp 11. Otin viimeisen Clomifenini viime perjantaina ja nyt odottelen seurantaultraani. Mitäs siellä sisuksissani onkaan tapahtunut - kiinnostaa kyllä! Clomifen-oireita minulle ei tullut sen enempää kuin aiemmin mainitsemani turvotus, joka jatkuu edelleen. Vatsan pöhötyksestä päätellen lääkekuurini on varmaan suurentanut kaikkia lisääntymisosiani... :-/ Tämä ei ollut se mun original bellywish, johon blogin nimi viittaa.

Luin juuri liuskaovistestieni ohjeita, mikä oli viisasta sillä sieltähän selvisi että ovista ei kannata testata aamupissasta (kuten raskaustestit) vaan päivällä. En tiedä pärjäilisinkö tulevat ovisbongauspäivät pelkillä liuskatesteillä vai tekisikö LH-kohouman ilmaannuttua lisäksi myös digitestin...?

Tänään illalla tunsin pienen nipsauksen vatsalla oikealla alhaalla. Mun tuurilla tietysti ovis siellä jo tapahtui (- Pharmaca Fennican Clomi-informaatiosta huolimatta), ja sittenhän se ei olis ensimmäinen kerta kun mun kasvavaa munarakkulaa ultrattaisiin ja todettaisiin siellä olevan enää surkastunut keltarauhanen! Yritin kyllä sanoa niille Naistenklinikalla että se ovulaatio voi minulla tulla nopeastikin, mutta mulle vastattiin vain että "no muttaku se Clomifen blabla..." No, selvä homma - uskotaan kun ammattilaiset sanovat. Huomisen ultraäänen jälkeen saan varmaan ainakin heti ohjeet alkaa testailemaan.

Tässä on nyt sellaista pientä, hilpeää jännitystä ilmassa näiden tapahtumien suhteen. Saas nähdä kuinka meidän käy!

Uusi blogi-ilme

Perehdyin vähän lisää bloggailun saloihin ja sen myötä uusin blogini ulkoasua. Mitäs pidätte?! Itseäni tämä 'template' miellyttää, mutta voi olla että noissa sivupalkkien sisällöissä mulla riittää vielä tuunailtavaa myöhemminkin... Oli ihan hauska ulkoasupakettiin sisältyvä ominaisuus että saa listauksen bloginsa useimmin luetuista teksteistä. :)
 Blogin ulkonäköä hinkatessani pähkäilin samalla että jos/kun meille ikinä suodaan plussaa raskaustestiin, niin taidan perustaa raskausajalle oman blogin. Olin itse asiassa niin hilpeällä tuulella että loin jo kyseisen blogin pohjineen päivineen, joten heti kun raskaus ilmoittaa itsestään niin aloitan sen. Kohtalaisen luottavaista menoa siis! :)

On kp14 ja ovulaatio lienee jo takana. Nyt illalla töistä palatessani sattui ihmeellisesti kohdun suunnalle... Tein pikaisen analyysin tuntemuksesta ja arvioin että se on tulehduskipua, sellaista painavan ja kokonaisvaltaisesen tuntuista. Nyt se sentään on helpottanut. Jos olisin kokemattomattomampi arvailija niin voisin kuvitella kaikenlaista, mutta nyt voin todeta että typerää, turhaa kipuilua. Ja eikös se toivoa herättävä kipuilutyyppi ole jotain nippailuksi tai viiltäväksi nimettävää ja tämä ei ollut sellaista.

Kohti 1. inseminaatiota!!!

Kävimme juuri allekirjoittamassa hoitosuostumukset ja juttelemassa hoitosuunnitelmasta, ja lähdemme inseminaatioon jo seuraavassa kierrossa.  :)

Talk about miracles... Vasta toissapäivänähän itkeä nillitin täällä blogissa kuinka vauvantekohomma tökki pahasti minun ja mieheni välillä, emmekä saaneet aikaiseksi edes luontaisia kotiyrityksiä. Olin sillä hetkellä tosi vihainen ja pettynyt siihen mitä elämä minulle tarjoilee - tai pikemminkin jättää tarjoamatta. Kyseisen kirjoitukseni jälkeen saimme kuitenkin aukaistua erinäisiä solmuja kotosalla, ja tänään menimme yhdessä hyvillä mielin Naistenklinikalle allekirjoittamaan hoitosuostumuksia. Kotona jutellessamme mies tuli minua vastaan sanoen että ei kai meidän tarvitse mitään omia taukoja pitää, vaan mennään heti kun jonosta päästään. Inseminaatioihin ei kuulemma tarvitse tässä tilanteessa jonottaa ja yhtäkkiä olimme yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa sopineet ryhtyvämme "inssiin" jo heti seuraavassa kierrossa!

Ehkä joku ihmettelee miten kummassa mieheni suostui sittenkin hoitoihin näin pikaisesti, sillä kirjoittelinhan aikaisemmin hänen panikoinnistaan ja siitä että pidämme ehkä kompromissiratkaisuna kesätaukoa. Ihmettelen kyllä vähän itsekin. En tiedä oliko hänen tyylinsä hyvittää kaikkea kokemaani mielipahaa. Hän oli varmasti miettinyt asiaa päässään ja minun surkea Vappuillan avatumiseni pakotti hänet pukemaan ajatuksiaan sanoiksi ja tekemään päätöksiä. Ja ehkäpä mies ymmärsi kaiken lisäksi sen tosiasian että inseminaatioon ryhtyminen ei tarkoita automaattisesti vauvaa 9 kuukauden päästä. Yhden yrityskerran onnistumisprosentti on lääkärimme mukaan noin 15% eli ei lainkaan mikään mahtava luku. Mutta mulla on silti tosi hyvä mieli sillä meidän tilanne liikahti nyt selkeästi positiivisempaan suuntaan - eteenpäin.
Ihan kuin joku kiristävä lanka mun sydämen ympärillä olisi hellittänyt otettaan ja toivo nostaa taas päätään. :)

Ja pikkumaininta vielä tämänkertaisesta hoitohenkilökunnasta: olimme nyt allekirjoittamassa hoitossuostumuksia tasan samassa huoneessa, missä minulle tehtiin viime kuussa aukiolotutkimus mutta nyt oli paikalla eri hoitaja ja lääkäri. Ja tällä kertaa lääkäri oli aivan ihana ja sympaattinen, ja kohtaan hänet mieluusti myös jatkossa jos onni suo.

Lisää ovisspekulointia

Eritevaroitus. Viikonlopun kuivuus taittui, ja toissapäivänä ja varsinkin eilen oli sen verran limaista vuotoa että voisi kuvitella oviksen sattuneen eiliselle eli kp 16. Myös leukaan tuli hormonipiikkiä symboloiva finni, joka tukee teoriaani. Onneksi maanantaina heiluteltiin peittoa niin sanotusti, joten jälleen on tässäkin kierrossa sijaa raskautumistoiveille. Kunnes kp1 koittaa taas noin helmikuun 7. päivänä...
Ensi viikolla mies pääsee lääkäriin ja ehkä saamaan tyroksiinikuuria lievään hypotyreoosiinsa. Sitä odotellessa yriteltiin vielä "huonommalla mällillä." (En oo ehkä yhdestäkään blogista lukenut mälli-sanaa, joten päätin rohkaistua ja kokeilla.)

Kuivaa - kp 13

Tänne ei kuulu mitään ihmeitä, mutta ajattelin kirjoitella että olen elossa ja käyn kyllä lueskelemassa muiden blogeja. Mulla on nyt ehkä viikon verran ollut ongelmaa joidenkin blogien kommentoinnin kanssa. Kommentointia klikkaamalla tulee jumiin jäävä sivu, jolta en pysty lukemaan edes muiden kommentteja... Tämä esiintyy jostain syystä vain muutamassa blogissa, mutta ei kaikissa.
Mulla on viime päivinä ollut olo tosi "saharamainen" kuiva olo - noin fyysisesti siis. Tämä kielii mielestäni osaltaan siitä että tässä kierrossa ovulaatio ei olisi yhtä aikainen kuin viimeksi, jolloin se oli tässä vaiheessa jo tapahtunut. Nyt on kiertopäivä 13 (tai 12 laskutavasta riippuen). Eilen ja toissapäivänä meillä oli yritystä, vaikka siemenet saivatkin riittämättömyystuomion hoitopoliklinikalta. Siittiöiden määrän olisi pitänyt olla 15 miljoonaa mutta muistaakseni oli vain 3,5 miljoonaa... Onhan sitä siinäkin määrässä kuitenkin muutama, joten kai sitä yhä voi toivoa...

Tässä nyt seurailen vähän lähipäivinä että lisääntyykö valkovuoto/limat, ja että voisinko tunnistaa oviksen sillä tavoin... Mutta kuitenkin aika kevein mielin, sillä en oikeastaan usko tärppiin näillä eväillä enää. Mies on nyt varannut ajan lääkärilleen ja ehkä seuraavan kiertoni aikana hänen kilpirauhasarvojaan aletaan hoitaa lääkkein, luulisin.


Kuva National Geographic.



Ultraylläri

Joulu on takana, ja tänään menin vatsa vielä kinkusta ja muista herkuista pinkeänä kiertokartoitusultraääneen. Ultraääni tulli tehdä minun kiertojen pituuksilla kierron 10-12- päivinä jotta tuolloin pääsisi sopivasti ihmettelemään kypsyvää munarakkulaa. Joulun sulkiessa muut vaihtoehdot pois, minulle tehtiin tutkimus kiertopäivänä 12. Hoitaja ja lääkäri olivat eri kuin viime kerralla, mutta miellyttäviä ja pätevän oloisia olivat myös nämä naisihmiset. Aloitettuaan ultrailun lääkäri kysyi kummissaan onko ollut vatsakipuja, mitä vähän kummastelin, mutta vastasin että ei ole mitään perinteistä ähkyä ja turvottelua kummempaa ollut. Lopulta hän totesi että "täällä näyttää siltä että ovulaatio on jo tapahtunut"!! Uskomatonta. Tämän havainnon tehtyään totesimme molemmat että kuukautisia voi odottaa täten alkavaksi jo noin kp 25. Olipahan kumma juttu!

Hyvä puoli tässä on se että jouluna siemenlahjoja jaettiin kaikkina jouluun laskettavina päivinä. Ja oletettavasti tuolloin ovulaatio on jossain kohdassa mennyt tapahtumaan. Eli ainakin tuli hyödynnetyksi. Huono puoli on se että käsittääkseni alati lyhenevä kierto voi kieliä jopa hedelmällisyyden alenemisesta, mutta lääkäri ei sanonut asian toistaiseksi huolettavan kuitenkaan. Enkä minäkään oikeastaan vielä huolestunut.

Spermanäytteestä kysyin että oliko se riittävä, sillä sitä oli tosiaan kerrytetty naurettava puoli vuorokautta ja se olikin ollut riittämätön. Miehen pitää näin ollen antaa uusi näyte.

Ja loppukevennyksenä vielä: lähetin miehelle heti tekstarin että hänen tulee väsätä uusi näyte ja onpa hyvä että hän oli jo todennutkin minulle antavansa sellaisen tarvittaessa mielellään. No... viestin lähettämistä kului pari minuuttia. Köröttelin bussissa ja kuulin että sain viestin. Viestissä luki "Hauska kuulla," ja lähettäjänä oli äitini! Mutisin säikähtäneenä ehkä pikku kirosanan, sillä äiti eikä muukaan perheeni itse asiassa tiedä että edes yritämme lasta (-olemme kyllä muuten läheisissä väleissä!). Hädissäni selasin vanhat viestitiedot ja olin niiden mukaan kuitenkin lähettänyt viestin ihan oikein ja hetken päästä sainkin myös mieheltä vastauksen viestiin. Äitini oli oletettavasti laittanut vain keski-ikäisen viiveellä vastauksen hänelle illalla lähettämääni viestiin saamaani joululahjaan liittyen. Mutta laittoipa sellaiseen ajankohtaan vastauksen että huh huh! ;)

Ja koska kerran ovis on jo takana, niin nämä on sitten jo piinapäiviä nyt tällä kohdalla kp12!

Kiertoajankohtakummastelua

Viimeisimmät "kuukautiset" olivat niin arvoitukselliset että en tiedä miten laskisin menneillä olevaa kiertoani!
Jos lasken ensimmäiset pikkutuhrut 1. kiertopäiväksi niin siinä tapauksessa tänään olisi kp16. En osaa sanoa ovatko lähiaikojen puuhastelut sattuneet lainkaan otollisille päiville. Viime torstain (eli kp11?) jälkeen onnekas toimitus on toteutunut vielä eilen ja tänään eli ainakin yrityksen tapaista on ollut. :) Ovulaatio on luultavasti jo takanapäin ainakin - pari päivää sitten oli ainakin jotakin limoja liikkeellä, mutta nyt ei enää ole. Sunnuntaina kuvittelin hetken hentoja kipuja oikealla puolella, mutta en voi väittää ihan oikeasti ja kunnolla tunteneeni ovulaatiota. Jotain pientä vain... ehkä.

Olen viime aikoina lukenut paljon muiden blogeja ja poukkoillut tuntemattomiin blogeihin, ja tuntuu että plussia ja raskautumisia on suorastaan vilissyt niissä. Yksikin juuri kirjoitti poikaystävän havainneen mahan turvonneen (noin rv4) ja ehdottanut testausta. Testi ilmoitti tytön olevan raskaana! Jotenkin tuntuu niin simppeliltä tuo vauvanteko välillä muita lukiessani, että no tottakai - noinhan se menee... Siksi onkin kiva lukea raskautumisista jottei totuus unohtuisi. Mutta sitten aina muistan taas että eipä meillä, ei sittenkään. Ei se ihan niin helppoa olekaan. Jos muuten tuohon mahaturvotukseen olisi luottamista (mikä siis lukemassani blogissa oli selkeä raskausoire!), niin mulla on ollut ihan hirveä turvotus viime aikoina. Ykkösenä syyttäisin kuitenkin viime aikojen vaihtelevia työvuorojani (teen kolmivuoroista työtä). Raskaus tuskin on kyseessä...

Pikkuisen jännittää loppuviikon ensikäynti tutkimuksissa. Vähän vain. Siitähän se sitten selviää mitä siellä tapahtuu ja miten hommat etenee...

Ei mitään kivaa

Tänään kp 14 - en oo laskenut, mutta toi "blogi-trickerini" sen onneksi minullekin kertoo. Olo on ihan niinkuin nuo huonoimmat säätkin näinä aikoina eli ei paljon mistään kotoisin. Vain harvoin viime aikoina auringon paistaessa suoraan kasvoilleni ja häikäistessä silmiä olen ollut tyytyväinen hetkeen vähän aikaa, mutta se tunne on kadonnut aina pian.

Lähipäivinä on taas varmasti ovulaation hetki, mutta siitäpä ei liene mitään iloa kenellekään tällä kertaa. Se ei jaksa edes toimia porkkanana puuhastelulle. Voin vaikka käydä asti täällä ilmoittamassa, jos itsestäni löytyy loppuviikosta intoa niihin hommiin niin paljon että on edes joku syy toivoa kuukautisten ilmestymättömyyttä. Näyttää että miestä ei innosta ihan hirveästi ja tuntuu että itseäni vielä vähemmän. Nyt jos vois nukkua jouluun saakka niin tekisin sen, mutta onneks oon niin moraalin ihmisiä että työt pitää hoitaa.

FertilityFriend

Mä eilen hukkuessani taas kerran lapsentekolaskemiini löysin FertilityFriendin. Siellä voi syöttää kalenteriin kuukautiskiertonsa tietoja, tuntemuksia, ärsytyksiä, yhdyntöjä, limoja ja lääkityksiä... Laitoin jotain omia tietojani ylös, mutta takautuvasti en kyennyt syöttämään kuin kuukautisten ajankohdat. Enkä ainakaan vielä havainnut että ohjelma olisi tehnyt mun tiedoistani tosi hienoa statistiikkaa tai johtopäätöksiä - sepä  vasta olisikin hienoa!! Kyllä se kuukautiskiertojen pituuksista loihti palkit, mutta se ei ollu musta erityisen hienoa. Onko muille tuttu tuo Fertility friend?

Ja nyt tosielämään ja suoraan kehonnesteisiin... Mun olis kai eilen töistä lähtiessäni kannattanut hypätä bussiin eikä urheilla... Valitsin kävellä ja astelin aika reippaasti, mikä taisi provosoida jotkin limavuodot housuihin - ja on varmaan helppo arvata että siinä tilanteessa ilman mitään suojia on valtavan kiva liikuskella julkisesti. No ei! Mutta tuli mieleeni että sen täytyi olla ovulaatio! Olen aika varma asiasta. Mutta näin ollen sitä ei, harmi vaan, enää eilen illalla kotona hyödynnetty... :-/

Ovis?! Kp 13.

Mun pari viimeisintä kiertoa ovat olleet pituudeltaan 30 ja 29 päivää, mitkä ovat mulle pitkähköjä aikoja. Näiden viimeisimpien mukaan laskien ovulaatiolaskuri ounastelee mulle seuraavaa ovulaatiota tämän viikon lauantaille, mutta mutta: tunsin sen ehkä jo nyt?! En ole lainkaan varma asiasta, sillä en ole ikinä aikaisemmin tuntenut ovulaatiota, ainakaan osaten yhdistää tuntoja ovikseen. Mutta nyt maanantaina tuli vähän hentoa, kirkasta vuotoa ja eilen tunsin ihan pientä jomotusta oikean munasarjan puolella. Ajattelin molemmista johtuen ovulaatiota tapahtuvan, joten tuli suorastaan hätä hypätä petiin ja saada mies mukaan. Nyt oli halutun lopputuloksen saamisessa hieman pakotuksen makua, mistä en pitänyt, mutta lopputulema jätti kuitenkin tyytyväiseksi. On ainakin taas yritetty! Toisaalta on ollut helpompi kun ovulaatiota ei ole tajunnut bongaavansa aikaisemmin ja on yritellyt vähän useampana päivänä, niin paineet eivät ole kohdistuneet yhteen kertaan...

Jos oireeni oviksesta osuivat oikeaan niin tapahtuisikohan se siis tänään vai jo eilen...? Tänään olis kp 13, joten normikierrolla se olisi tänään ja siinä tapauksessa tän kierron pituus pitäisi lyhetä jälleen normaaliin 27 päivään. Ovulaation ajankohtahan on 2 viikkoa ennen kuukautisten alkamisajankohtaa, näin olen lukenut. We'll see about that.

Kuva: We heart it.

 Mä oon viime aikoina harkinnut paljon tutkimusklinikalle soittamista. Olen jo sanonut miehellekin parina iltana että huomenna soitan ja teen tutkimusvarauksen ensi kuulle. Mutta en ole soittanut. Jotenkin se tuntuu niin suurelta harppaukselta eteenpäin; jokin viaton vaihe tuntuu jäävän taakse, kun sille tielle lähtee. Luulen että tieto lisää tuskaa, enkä usko että lapsettomuustutkimuksiemme todennäköisin seuraus olisi pikainen raskautuminen. Pikemminkin rahanmeno, mielipaha ja odottelu tuntuvat olevan varmimmin edessä. :-(  Mutta pitää sitä jossain vaiheessa jotakin tehdä - se on selvä. Epätietoisuuskin raastaa. Toiveena on saada mieli taas lepäämään tästä ikuisesta raskauden yrittämisen ikeestä. Ja jos se ei tapahdu raskautumalla, niin edes sen tiedon avulla että missä vika piilee.