Kp 26 - kohti inssikiertoa

Kaikkeehan voi toivoa... Olisi jännää nyt tehdä yksi raskaustesti (- kun niitä nyt on, eivätkä ne maksaneet paljon mitään), mutta ja mutta... Maltanpa taas pari päivää niin vältyn siltäkin vaivalta. Olen viime ajat valmistautunut henkisesti meidän ensimmäiseen hoitoomme, joka alkaa seuraavassa kierrossa, ja kuljenkin näinä päivinä Clomifen -resepti laukussa valmiina hyökkäämään apteekkiin heti kun vuoto taas alkaa. Tästä inseminaatioon valmistautumisesta huolimatta joku pieni urpo minussa hetkittäin toivoo että hoitoihin ei tarvitsisi enää mennäkään, vaan ... Hah haha! Naurattaa ihan kirjoittaa mitään kokop toiveesta sillä niin kaukaiselta sen toteutuminen tuntuu.

Rinnoissa on tuntunut pientä kipristelyä viime päivinä sekä alavatsalla toisinaan jotain pikku juiluja, ja nämä ovat tietysti taas nostaneet toiveita. Toissapäivänä oikaistessani tuntui juuri sellainen viiltotyylinen kipuviiva oikealla alavatsalla, ei mikään raaka tai raju, vaan hyvin hento tuntemus kuitenkin. Lisäksi eilinen juoksulenkki tuntu huomattavasti rasittavammalta sykkeelle kuin viikontakainen samanlainen (harvoin kai ne ihan identtisiltä tuntuukaan)... Väsyttää kovasti (selittäiskö huonot yöunet...) Joo: oonhan mä varmaan yli 10 kertaa kirjoitellut näitä samoja fiiliksiä tänne. Ja lopputuloshan on legendaa - nada.

Toivon että kuukautiset alkaisivat pian koska niin sattuessa seuraava ovisajankohta sattuisi varmemmin keskelle viikkoa ja inseminaatio tehtäisiin siten niinkuin se asiallisessa hoitokierrossa kuuluukin: sperma pestään klinikalla ja ruiskutetaan kohdunkaulan ohi suoraan kohtuun. Jos käy niin typerästi että joudumme ovisajankohdan takia koti-inseminaatiohommiin niin siinä tapauksessa olen turhaan kyllästänyt itseni alkukierrosta Clomeilla. Eihän minun munarakkuloissani muutenkaan ollut mitään vikaa. :(
No nämä jää nähtäviksi.

Pikaista punasta toivoen ja hyvää Helatorstaita toivotellen!

Testit tilattu

Tilaan harvoin netistä mitään ja ikinä aiemmin en ollut tilannut mitään ulkomailta, mutta nyt on sekin tehty! Liuta ovulaatio- ja raskaustestejä on pyydetty luokseni Briteistä. Vielä kerran haluan kiittää kaikkia, jotka antoivat mielipiteillään ja kokemuksillaan vinkkejä siitä mitä testejä tilata ja mistä - kiitos! Tsekkasin sekä Homehealth-uk:n sekä Amazonin sivuja ja koska eri testipaketteja oli niin paljon niin en loppujen lopuksi alkanut tekemään mitään sen kummempaa hintavertailua sivujen kanssa, mutta päädyin ensiksi mainittuun. Tilasin sellaisen 'You choose' -liuskatestinpaketin, jonka liuskamääräksi valitsin 30 (viidellä jaollisia lukuja valittavissa) ja tästä lukumäärästä halusin 5 raskaustestiä ja 25 ovulaatiotestiä. Luulisi tuolla määrällä pärjäävän muutamankin inseminaation ovulaatiokartoituksen! Liuskojen lisäksi otin tätä suositeltua Clearblueta 7-packin ovulaatiotestejä ja 2-packin raskaustestejä. Kaikkiaan tilasin 42€ edestä tavaraa, jonka päälle voin pissiä! (Tuosta summasta 4€ on toimitusmaksuja.) Niitä odotellessa nyt sitten!

Niin vähän kuin mä enää haluaisin jatkaa tätä yrittämistä ja väkisin vääntämistä, niin jostain syystä tän tilauksen tekeminen teki mulle hyvän olon. Vaikka ne symboloikin nimenomaan sitä että yritys jatkuu ja sitä tehdään vakavissaan. En ole ikinä elämässäni testannut itselläni ovista ja raskaustestejäkin olen tehnyt vain pari hassua kappaletta (ja nekin olisi voinut olla tekemättä jos olisi malttanut pari päivää odottaa). Nyt tämä tilauspaketti antaa tavallaanensi kertaa tietynlaista numeerista aikarajaa yrittämiselle. Vaikka eihän ole mitenkään sanottu että näiden testien aikana meillä tärppää. Ehkä vain toivon vähän että nämä riittäisivät toiveiden toteutumiselle...

Nyt on alkamassa kp22. Miten mukavaa olisikaan paketin saavuttua tehdä ensi töikseen raskaustesti... Ensi viikon puolivälissä on taas totuuden paikka, jolloin siis kaiken järkiajattelun mukaan alkaa taas vain kipu kuukautiset. Mutta jos haihattelupuoltani kuunnellaan niin olen lahjakkaasti taas kuvitellut tuntevani hassuja nipistelyjä sekä alavatsalla että myös rinnoissa hennosti... Miten sitä aina sortuukin!

later edition // 2 viikon jälkeen kuvalisäys kaikesta tilatusta:

Ovistestaus - mitä testejä ostaa

Ensi kierrosta kääntyy uusi välilehti lapsettomuustaipaleella ja aloitan hoitojen myötä ovulaatiotestaamisen. Clomifen-inseminaatio on siis suunnitteilla tuolloin tehtäväksi ja asiaan kuuluu meikäläisen tikkuun pissailu ovulaatiota metsästellen. Se onkin jotain uutta. Toistaiseksi olen melko säännöllisen kiertoni kanssa pärjännyt ovisbongauksessa ihan vain päättelyllä ja jälkimatikalla. Hoitohenkilökunta suositteli viime käynnillä Clearblue -testejä pilke silmäkulmassaan (saavat provisioita?!), mutta luulen että ne ovat kalleimpia mahdollisia. Eikös muut toiveikkaat käytä ihan menestyksekkäästi sellaisia paperitestejäkin...? Tottakai haluaisin että kun kerran tällä tavoin ovista testataan niin tehdään se nyt kunnolla, mutta turhaa rahanmenoa en moisessa asiassa silti kaipaa. Ehkäpä apteekista löytyy jokin liuskatestipaketti jossa on useampi testi kerralla ja se on halvempi kuin yksittäiskappaleet...

Clomifenitkin pitäisi käydä ostamassa apteekista ennen 1. hoitokiertoa mutta sen verran annan tämän kierron raskaustoiveille sijaa että en osta lääkettä ennenkuin kuukautiset tulevat.  :)

Kp 17 alkamaisillaan. Olen lueskellut tässä iltapuhteenani miten alkuraskaudesta munasarjojen keltarauhastoiminta korvaa vielä kehittymättömän istukan toiminnan ja voi aiheuttaa alavatsan kipuja... Ei mulla nyt mitenkään kipuile, mutta ehkä pääni koittaa taas kuvitella jotain outoja tuntemuksia, vaikka järjen ääni huutaa samaan aikaan että "lopeta haihattelu!"

Kohti 1. inseminaatiota!!!

Kävimme juuri allekirjoittamassa hoitosuostumukset ja juttelemassa hoitosuunnitelmasta, ja lähdemme inseminaatioon jo seuraavassa kierrossa.  :)

Talk about miracles... Vasta toissapäivänähän itkeä nillitin täällä blogissa kuinka vauvantekohomma tökki pahasti minun ja mieheni välillä, emmekä saaneet aikaiseksi edes luontaisia kotiyrityksiä. Olin sillä hetkellä tosi vihainen ja pettynyt siihen mitä elämä minulle tarjoilee - tai pikemminkin jättää tarjoamatta. Kyseisen kirjoitukseni jälkeen saimme kuitenkin aukaistua erinäisiä solmuja kotosalla, ja tänään menimme yhdessä hyvillä mielin Naistenklinikalle allekirjoittamaan hoitosuostumuksia. Kotona jutellessamme mies tuli minua vastaan sanoen että ei kai meidän tarvitse mitään omia taukoja pitää, vaan mennään heti kun jonosta päästään. Inseminaatioihin ei kuulemma tarvitse tässä tilanteessa jonottaa ja yhtäkkiä olimme yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa sopineet ryhtyvämme "inssiin" jo heti seuraavassa kierrossa!

Ehkä joku ihmettelee miten kummassa mieheni suostui sittenkin hoitoihin näin pikaisesti, sillä kirjoittelinhan aikaisemmin hänen panikoinnistaan ja siitä että pidämme ehkä kompromissiratkaisuna kesätaukoa. Ihmettelen kyllä vähän itsekin. En tiedä oliko hänen tyylinsä hyvittää kaikkea kokemaani mielipahaa. Hän oli varmasti miettinyt asiaa päässään ja minun surkea Vappuillan avatumiseni pakotti hänet pukemaan ajatuksiaan sanoiksi ja tekemään päätöksiä. Ja ehkäpä mies ymmärsi kaiken lisäksi sen tosiasian että inseminaatioon ryhtyminen ei tarkoita automaattisesti vauvaa 9 kuukauden päästä. Yhden yrityskerran onnistumisprosentti on lääkärimme mukaan noin 15% eli ei lainkaan mikään mahtava luku. Mutta mulla on silti tosi hyvä mieli sillä meidän tilanne liikahti nyt selkeästi positiivisempaan suuntaan - eteenpäin.
Ihan kuin joku kiristävä lanka mun sydämen ympärillä olisi hellittänyt otettaan ja toivo nostaa taas päätään. :)

Ja pikkumaininta vielä tämänkertaisesta hoitohenkilökunnasta: olimme nyt allekirjoittamassa hoitossuostumuksia tasan samassa huoneessa, missä minulle tehtiin viime kuussa aukiolotutkimus mutta nyt oli paikalla eri hoitaja ja lääkäri. Ja tällä kertaa lääkäri oli aivan ihana ja sympaattinen, ja kohtaan hänet mieluusti myös jatkossa jos onni suo.

Tuskaatuskaatuskaa!

Onko tämä nyt sitten kp11 vai jo 12 - mene ja tiedä, mutta suoraan sanottuna vituiksi taitaa mennä nämä meidän vauvantekohommat tässäkin kuussa. Taas! Jos mun kierto on nyt yhtä lyhyt kuin viimeksi (26 pvää) niin eiköhän se ovulaatio ole tällä hetkellä jo mennyt. Eli nyt on enää turha ajatellakaan "väkisinmakaamista" kun ei se oo just näinä otollisina viime päivinä luonnistunut muutenkaan. Sanoin ihan suoraan miehelle pari päivää sitten että nyt pitäisi toimia, mutta eihän sellainen nostata haluja kummallakaan. Ei ainakaan tällä hetkellä täällä. Halu on nollassa kun kaikki seksi pitäisi toteuttaa siemenen liito mielessä toivoen hedelmöittymistä joka ei tunnu tapahtuvan ikinä! Mies on ihan tukossa tämän meidän tulevan hoitoihin etenemisen kanssa. Nyt olisi hienot viimehetket koittaa vääntää luomuna kotosalla, mutta ei onnistu, ei! Saapa nähdä saako se nimensä laitettua hoitositoumuksiin vai tuleeko meille stoppi siinä kohtaa vastaan.

Jos mulla olisi hyvää tahtoa ja hellää mieltä loputtomasti käytössäni niin nyt jos koskaan käyttäisin sitä, mutta varastot alkaa olla aika tyhjissä. Miehen vetäytyminen tuntuu sen tähden ehkä jopa hieman ymmärrettävältä. Mä olen välillä vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu ja täräyttelen aika sarkastisia juttuja vastaan tuleviin asioihin, ja heitän varmasti kipeitä sattumia lapsentekoon liittyen. Se taitaa tällä hetkellä kiristää koko parisuhdetta. Mä pidän tätä lapsenyrityshalukkuutta kynnyskysymyksenä ja välillä mua itseänikin pelottaa että miten meidän käy tässä rytäkässä... Nyt tuntuu että ei kovin hyvin.

Tällaiset hetket, kun kuvittelee ovulaation jo menneen ja tajuaa samalla senhetkisen kuukautiskierron menneen ihan hukkaan on jotenkin silkkaa veitsenkääntämistä haavassa. Mun on helpompi sietää se pelkkä veitsi liikkumattomana; eli se että vauva antaa odottaa itseään. Mutta se että me ei edes itse yritetä: nyt jo toista kiertoa peräkkäin on silkkaa tuskaa. Kaksi seuraavaa viikkoa ovat toivottomia - ne voisi skipata; en odota niiltä mitään.

Anteeksi turhanpäiväiset kirosanat tekstin seassa, mutta mun on pakko kirjoittaa ne koska juuri noita ärräpäitä pyörii tällä hetkellä turhan paljon päässäni...
En haluaisi joutua ajatella tällaisia!

Ja kuulin tänään yhden raskausuutisen (- toivottavasti ovat edes saaneet ja kyenneet iloita).

Koopee 1

Ja seuraavat lasketut aikani sijoittuvatkin jo ensi vuodelle!
No tässäpä ei ollut tällä kertaa mitään yllättävää.

On haettu tilannekompromissia miehen kanssa sellaisella ajatuksella että käydään allekirjoittaa ne hoitositoumukset, mutta sitten pidetään kesätauko. Aikalisä - niin sanotusti. Inseminaatioihin voi toki olla(?!) sellaiset jonot että kesätauko tulee ihan luonnostaan, vaikka emme sellaista olisi suunnitelleetkaan... Asia selvinnee ensi kuussa.