1. PAS ovistestausvaiheessa

Taas ollaan hoidon syrjässä kiinni, ja tällä hetkellä odotellaan ja testaillaan ovulaatiota. Nyt meillä onkin ensimmäistä kertaa vuorossa pakastealkionsiirto, mikä on siitä mukava hoitokerta ettei minun tarvitse juurikaan lääkkeitä kiskoa! Meillähän niitä pikkureppanoita jäi säilöön 3 kappaletta ja suotavaa olisi että edes joku niistä kestäisi sulatuksen ja pääsisimme siirtoon jälleen. Vain siirron jälkeen minun tarvitsisi sitten ottaa Lutinuksia.

En jaksa psyykata itseäni liikaa tähän hommaan taas kiinni, koska se on jo niin nähty minkälaiset tunnelmat siitä vain jälkikäteen saa...

Iloinen ovulaationmetsästäjä

Ovisplussaa ei ole vielä toistaiseksi pukannut, joten tämän viikon vaihtoehdoista huonoimmat päivät on nyt onnellisesti ohitettu. Kirjoitinkin kai saaneeni miehestä vaikutelman että jos plussa tulee alkuviikosta niin häntä ei paljon kiinnosta. Sunnuntai-iltana bongasin kuitenkin kotonamme eräältä sijainnilta, johon mies asettelee mukaanotettavat ja muistettavat asiat, spermapurkin. Hellyin kovasti huomattuani asian (mies oli jo mennyt nukkumaan), vaikka en ymmärräkään miksi pitää vain kitistä eikä voi suoraan sanoa että "voidaanhan me yrittää organisoida jotenkin." Hän oli kuitenkin omassa päässään kai ajatellut että pakon edessä tekee toimituksen jopa töistä käsin. Ihana hän!

Olen testannut ovulaatiota nyt kolmena päivänä liuskatestillä ja tänään, kp 12, viiva ehkä hivenen vahveni, vai kuvittelinko vain..? Olen toistaiseksi nuukaillut digitestien kanssa mutta ehkä sellaisenkin voisi päräyttää tässä noiden paperitikkujen ohessa, kun niitä nyt muutamia tuolla kaapin perukoilla löytyy.

Nyt mä vasta uskon ekaa kertaa että inseminaatioon päästään tässä kierrossa, mikä ilahduttaa isosti. JES. :)

Positiivinen testitulos

Tänään ultraäänitutkimuksen jälkeen tein elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin, jonka tuloksena oli hymyilevä naama.

Toisin sanoen perseelleen meni sitten tämä meidän niin sanottu 1. inseminaatiokiertomme! :(

Hoitokierroissa ovulaatiota tikutelleet henkilöt tietänevät että tikutusrupeamalla tulisi saada ylös koko LH-piikki eli miinuksesta plussaan ja takaisin miinukseen. Meikä sai heti kärkeen sen plussan, joten myöhässä oltiin. Ei voida enää tietää olisiko testi näyttänyt plussaa jo eilenkin ja täten inseminaatio siirtyy tältä kierrolta eteenpäin.

Tänään mulla oli siis odottamani ultraääni, jossa tsekattiin hoitovasteeni Clomi-ensikertalaisena. Se vaikutti lupaavalta näin kiertopäivänä 12: limakalvo oli hyvä 9mm (joskus kuulemma Clomit voi jättää ohueksi, mutta minä olen taistellut tätä vastaan greippimehulla...), eikä mitään munarakkuloiden hyperstimulaatiota ollut havaittavissa. Molemmilla puolilla näkyi pieniä munarakkuloita, joista oikean puolen kattausta lääkäri pähkäili kovasti epäillen että siellä olisi jo saattanut tapahtua "jotain" sillä yhtään selkeästi isompaa follikkelia ei ollut havaittavissa ja eilen illallahan oikealla ala-vatsalla tunsin vaatimattoman nipsauksen (lääkäri takertui tähän kommenttiini, vaikka sanoin että tuntemus oli pieni ja saatoin vaikka kuvitella koko asian)... Yleensähän en tunne ovulaatioita, enkä edes yritä ovulaatioaikoihin kuulostella moisia. No, sitten vasemmalla puolestaan näkyi ultraten pienempi rykelmä josta isoin oli kooltaan noin 16*17mm ja se saattaisi kuulemma olla mahdollisesti vielä irtoava yksilö jos ei oikealta olekaan vielä irronnut mitään ja jos ovulaatiotestit alkaisivatkin vasta lähipäivinä muuttua positiivisiksi. Yeah, right...

No, sainkin toki ohjeeksi tehdä heti kotona ovulaatiotestin. Jos tulos näyttäisi positiivistä niin inseminaatio menisi osaltamme ohi, koska emme voisi tietää kauanko lh-huippu olisi jo ehtinyt olla menossa. (Jos tänään ensimmäinen tulokseni olisi vielä negatiivinenm niin sitten olisi vielä voinut elätellä toiveita klinikkainseminaatiosta.) Päädyin kotiin päästyäni tekemään oikein kunnollisen Clearbluen diginäytöllisen testin - näin juhlavana hetkenä kun ovista oikein ensi kerran testataan! Kerrankin minulla oli vahva usko positiiviseen testitulokseen, joka parin minuutin odotuttamisen jälkeen pärähti ruutuun. Mua alkoi suututtamaan oitis kun ovistestin vastausnaama pärähti näytölle hymyilemään ivallisesti. Tilanne ei sinällään ollut lainkaan hymyilemisen arvoinen, kun hoitolaitos oli väärällä ultra-ajankohtavalinnalla sabotoinut hoitokiertomme... Korni symboli tuokin.

Mieleni haluaisi kovasti syyttää Naistenklinikkaa tästä epäonnesta, vaikka eihän tälle mitään mahda. Ihmettelen silti että eikö potilaiden omia käsityksiä kierroistaan huomioida mitenkään, vaan kaikki perustuu vain kokemukseen ja normikäytäntöihin...? Ovulaationi sattui kun sattuikin arkipäivälle tässä kierrossa - aiemminhan pelkäsin että viikonloppu pilaa inseminaatiomahdollisuutemme, mutta nämä hoitotahot eivät uskoneet puhettani kun sanoin sekä viime vastaanotolla että puhelimessa viimeisintä ultraääntä varatessani että MINULLA ON LYHYT KIERTO! O-vu-laa-ti-o-ni on ai-kai-sin!! Tajutkaa ja uskokaa! No, tämänpäiväisen ultran jälkeen tänään hoitokertomuksiini sentään saneltiin että seuraavassa inssikierrossa ultra tehdään jo 8.-10. päivä. Tosi edistyksellistä että ei koiteta taas vasta kp 12 silloinkin...

Valmistelin miestäkin ennen ovulaatiotestin tekemistä siihen mitä tuleman pitää oli tulos kumpi tahansa. Hymynaaman sattuessa siis äkkiä yhdessä vällyihin ja muumimuki siihen vierelle moista touhua symboloimaan. Oma reaktioni positiiviseen ovistestiin oli juuri se mitä tästä tekstistä on voinut päätellä, mutta mies yllätti olemalla rautaisempi kuin osasin arvata. Hän ymmärsi yskän ja hoiti homman kotiin. Koin aikamoisen tunneryöpyn, kun sain kokea hänen kykeneväisyytensä totella ovulaatiotestituloksen lähettämää viestiä. En itse asiassa uskonut että pystymme kumpikaan pakon edessä minkäänlaisiin kotitoimituksiin, joten näissä olosuhteissa rakkaani osoittautui oikeaksi sankariksi. ♥

Ovulaatiotestini tänään. Tulos ei vastaa oman naamani ilmettä.

Ultra- ja ovistestausjännityksiä

Nyt on ensimmäisen hoitokiertomme kp 11. Otin viimeisen Clomifenini viime perjantaina ja nyt odottelen seurantaultraani. Mitäs siellä sisuksissani onkaan tapahtunut - kiinnostaa kyllä! Clomifen-oireita minulle ei tullut sen enempää kuin aiemmin mainitsemani turvotus, joka jatkuu edelleen. Vatsan pöhötyksestä päätellen lääkekuurini on varmaan suurentanut kaikkia lisääntymisosiani... :-/ Tämä ei ollut se mun original bellywish, johon blogin nimi viittaa.

Luin juuri liuskaovistestieni ohjeita, mikä oli viisasta sillä sieltähän selvisi että ovista ei kannata testata aamupissasta (kuten raskaustestit) vaan päivällä. En tiedä pärjäilisinkö tulevat ovisbongauspäivät pelkillä liuskatesteillä vai tekisikö LH-kohouman ilmaannuttua lisäksi myös digitestin...?

Tänään illalla tunsin pienen nipsauksen vatsalla oikealla alhaalla. Mun tuurilla tietysti ovis siellä jo tapahtui (- Pharmaca Fennican Clomi-informaatiosta huolimatta), ja sittenhän se ei olis ensimmäinen kerta kun mun kasvavaa munarakkulaa ultrattaisiin ja todettaisiin siellä olevan enää surkastunut keltarauhanen! Yritin kyllä sanoa niille Naistenklinikalla että se ovulaatio voi minulla tulla nopeastikin, mutta mulle vastattiin vain että "no muttaku se Clomifen blabla..." No, selvä homma - uskotaan kun ammattilaiset sanovat. Huomisen ultraäänen jälkeen saan varmaan ainakin heti ohjeet alkaa testailemaan.

Tässä on nyt sellaista pientä, hilpeää jännitystä ilmassa näiden tapahtumien suhteen. Saas nähdä kuinka meidän käy!

Ovistestaus - mitä testejä ostaa

Ensi kierrosta kääntyy uusi välilehti lapsettomuustaipaleella ja aloitan hoitojen myötä ovulaatiotestaamisen. Clomifen-inseminaatio on siis suunnitteilla tuolloin tehtäväksi ja asiaan kuuluu meikäläisen tikkuun pissailu ovulaatiota metsästellen. Se onkin jotain uutta. Toistaiseksi olen melko säännöllisen kiertoni kanssa pärjännyt ovisbongauksessa ihan vain päättelyllä ja jälkimatikalla. Hoitohenkilökunta suositteli viime käynnillä Clearblue -testejä pilke silmäkulmassaan (saavat provisioita?!), mutta luulen että ne ovat kalleimpia mahdollisia. Eikös muut toiveikkaat käytä ihan menestyksekkäästi sellaisia paperitestejäkin...? Tottakai haluaisin että kun kerran tällä tavoin ovista testataan niin tehdään se nyt kunnolla, mutta turhaa rahanmenoa en moisessa asiassa silti kaipaa. Ehkäpä apteekista löytyy jokin liuskatestipaketti jossa on useampi testi kerralla ja se on halvempi kuin yksittäiskappaleet...

Clomifenitkin pitäisi käydä ostamassa apteekista ennen 1. hoitokiertoa mutta sen verran annan tämän kierron raskaustoiveille sijaa että en osta lääkettä ennenkuin kuukautiset tulevat.  :)

Kp 17 alkamaisillaan. Olen lueskellut tässä iltapuhteenani miten alkuraskaudesta munasarjojen keltarauhastoiminta korvaa vielä kehittymättömän istukan toiminnan ja voi aiheuttaa alavatsan kipuja... Ei mulla nyt mitenkään kipuile, mutta ehkä pääni koittaa taas kuvitella jotain outoja tuntemuksia, vaikka järjen ääni huutaa samaan aikaan että "lopeta haihattelu!"