Tuskaatuskaatuskaa!

Onko tämä nyt sitten kp11 vai jo 12 - mene ja tiedä, mutta suoraan sanottuna vituiksi taitaa mennä nämä meidän vauvantekohommat tässäkin kuussa. Taas! Jos mun kierto on nyt yhtä lyhyt kuin viimeksi (26 pvää) niin eiköhän se ovulaatio ole tällä hetkellä jo mennyt. Eli nyt on enää turha ajatellakaan "väkisinmakaamista" kun ei se oo just näinä otollisina viime päivinä luonnistunut muutenkaan. Sanoin ihan suoraan miehelle pari päivää sitten että nyt pitäisi toimia, mutta eihän sellainen nostata haluja kummallakaan. Ei ainakaan tällä hetkellä täällä. Halu on nollassa kun kaikki seksi pitäisi toteuttaa siemenen liito mielessä toivoen hedelmöittymistä joka ei tunnu tapahtuvan ikinä! Mies on ihan tukossa tämän meidän tulevan hoitoihin etenemisen kanssa. Nyt olisi hienot viimehetket koittaa vääntää luomuna kotosalla, mutta ei onnistu, ei! Saapa nähdä saako se nimensä laitettua hoitositoumuksiin vai tuleeko meille stoppi siinä kohtaa vastaan.

Jos mulla olisi hyvää tahtoa ja hellää mieltä loputtomasti käytössäni niin nyt jos koskaan käyttäisin sitä, mutta varastot alkaa olla aika tyhjissä. Miehen vetäytyminen tuntuu sen tähden ehkä jopa hieman ymmärrettävältä. Mä olen välillä vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu ja täräyttelen aika sarkastisia juttuja vastaan tuleviin asioihin, ja heitän varmasti kipeitä sattumia lapsentekoon liittyen. Se taitaa tällä hetkellä kiristää koko parisuhdetta. Mä pidän tätä lapsenyrityshalukkuutta kynnyskysymyksenä ja välillä mua itseänikin pelottaa että miten meidän käy tässä rytäkässä... Nyt tuntuu että ei kovin hyvin.

Tällaiset hetket, kun kuvittelee ovulaation jo menneen ja tajuaa samalla senhetkisen kuukautiskierron menneen ihan hukkaan on jotenkin silkkaa veitsenkääntämistä haavassa. Mun on helpompi sietää se pelkkä veitsi liikkumattomana; eli se että vauva antaa odottaa itseään. Mutta se että me ei edes itse yritetä: nyt jo toista kiertoa peräkkäin on silkkaa tuskaa. Kaksi seuraavaa viikkoa ovat toivottomia - ne voisi skipata; en odota niiltä mitään.

Anteeksi turhanpäiväiset kirosanat tekstin seassa, mutta mun on pakko kirjoittaa ne koska juuri noita ärräpäitä pyörii tällä hetkellä turhan paljon päässäni...
En haluaisi joutua ajatella tällaisia!

Ja kuulin tänään yhden raskausuutisen (- toivottavasti ovat edes saaneet ja kyenneet iloita).

Aukkarin aiheuttama tukos

Paska olo tulee siitä kun ei edes yritetä! Tyystin yrityksettömät kierrot ovat onneksi olleet harvassa, mutta nykyisestä taitaa nyt tulla yksi sellainen. Mulla on paha ja vihainen mieli koska tiedän että juuri nyt kannattaisi yrittää, mutta kun en valitettavasti pysty tässä nyt yksin mitään koti-inseminaatiota tekemään!

Miehelle tuntui iskevän hätä ja stressi kerrottuani aukiolotutkimukseni jälkeen että seuraavaksi pitäisi sitoutua hoitoihin allekirjoituksin. Tällä viikolla meidän työt ja menot ovat olleet melko eriaikaisia, mutta vaikka ennätimme kerran ajautua seksiin niin panokset jäivät lipastoon niin sanotusti. Ehkä vain yritimme liikaa lopputulosta - tai minä ja mies aisti sen ahdistuen yrittämisestäni. Kuulemma hän kaiken lisäksi on jälleen alkanut epäröidä omaa isäpotentiaaliaan... :-(
Aukiololääkärikin oikein toitotti tutkimuksen loppukaneetiksi että "nyt sitten kannattaa yrittää, kun joskus on tämän aukiolotutkimuksen jälkeen juuri tärpännyt". Voi helvetin perse - kokeilisi itse yrittää kuukaudesta toiseen!

Kp 12/13; ihan sama.

Ei mitään kivaa

Tänään kp 14 - en oo laskenut, mutta toi "blogi-trickerini" sen onneksi minullekin kertoo. Olo on ihan niinkuin nuo huonoimmat säätkin näinä aikoina eli ei paljon mistään kotoisin. Vain harvoin viime aikoina auringon paistaessa suoraan kasvoilleni ja häikäistessä silmiä olen ollut tyytyväinen hetkeen vähän aikaa, mutta se tunne on kadonnut aina pian.

Lähipäivinä on taas varmasti ovulaation hetki, mutta siitäpä ei liene mitään iloa kenellekään tällä kertaa. Se ei jaksa edes toimia porkkanana puuhastelulle. Voin vaikka käydä asti täällä ilmoittamassa, jos itsestäni löytyy loppuviikosta intoa niihin hommiin niin paljon että on edes joku syy toivoa kuukautisten ilmestymättömyyttä. Näyttää että miestä ei innosta ihan hirveästi ja tuntuu että itseäni vielä vähemmän. Nyt jos vois nukkua jouluun saakka niin tekisin sen, mutta onneks oon niin moraalin ihmisiä että työt pitää hoitaa.

Ei yritystä :/

Kuukautiskiertoni on tavallisesti 27 päivää, ja tänään on meneillään kiertopäivä 9. Kuluvalla kalenteriviikolla on siis mitä ilmeisimmin niin kutsutut 'hedelmälliset päivät'.  Raskautumisesta ei ole kuitenkaan tällä viikolla ole pienintäkään "pelkoa", sillä sisälaukauksia ei ole päässyt tapahtumaan. Emme ole olleet lainkaan "sillä tuulella", ja seksiähän ei väkisin väännetä - se on selvä. Oloni on silti kovin ärsyyntynyt siitä että hedelmällinen ajankohta jää käyttämättä tässä kierrossa. Ei edes pienintä yritystä! Tuntuu melkein kuin kesäkuu menisi hukkaan, vaikka oikeasti rrrakastan kesää! Eikä kesäpäiviä voi oikeasti ikinä olla liikaa! Tästä nyt tulee kuitenkin vauvantekomielessä "hukkakuukausi", ja laskelmieni mukaan ensimmäinen sellainen sen jälkeen kun ehkäisy vuosi sitten jätettiin. : /

Metku.netin ovulaatiolaskuri (joka mittaa mielestäni fiksusti 3 edellisten kuukautisten perusteella seuraavan ovulaatioajankohdan) määrittelee minulle ovuloinnin Juhannuspäivälle eli ensi lauantaille. Itse en tunne fyysisesti ovulaatiotani lainkaan, joten luotan tähän laskelmaan. Todennäköisesti minun ja mieheni Juhannuksen mökkiriennot loppuviikosta tyrehdyttävät viimeisetkin mahdollisuudet siemenenvaihtotapahtumiin.