Perjantai 13.

Taitaa sopia kuvaan kirjoittaa näin perjantaina 13. päivä, vaikka tämä kyseinen epäonni ei ole mitenkään tähän päivään sidottu. Lapsettomuus on ihan jatkuvaa.

Kuten viimeksi kirjoitinkin niin tässä kierrossa emme onnistuneet yrittämään, mies meni ihan lukkoon kun totesin että nyt tutkimusten jälkeen seuraava etappi on hoidot. Sain aukiolotutkimuksen yhteydessä ajan toukokuulle hoitositoumuksien allekirjoituksiin, ja mies on inhottavasti pähkäillyt peruuttavansa ajan tai ainakin siirtävänsä tätä aikaa eteenpäin! :-(
Koitin sanoa hänelle että vaikka me nyt siellä kävisimmekin niin eihän hoitojen, ilmeisimmin Clomifen-tehostettujen inseminaatioiden tarvitse alkaa heti seuraavasta kierrosta. Joustin jopa ja totesin että minun puolestani voimme jatkaa hoitojen parissa vasta loppuvuodesta jos vain saan varmuuden että ylipäänsä joskus jatkamme! Mun biologinen kello raksuttaa valitettavan kovaa, eikä minunkaan hedelmällisyys tästä enää ainakaan kohoa. Mutta ihan pikkuisen olen valmis odottamaan hoitoihin lähtemistä, jos vain sillä saan miehen mukaani.

Saakohan tällaisia yrityksettömiä kiertoja nimittää yrityskierroiksi? Tämä panokseton yrityskierto on numero 25. Kiertopäiviä en ole nyt loppukierron puolella enää laskenut - että seuraavia vatsanpoltteita odotellessa toivon että seuraavassa kierrossa tapahtuisi taas jotain..!

Aukkarin aiheuttama tukos

Paska olo tulee siitä kun ei edes yritetä! Tyystin yrityksettömät kierrot ovat onneksi olleet harvassa, mutta nykyisestä taitaa nyt tulla yksi sellainen. Mulla on paha ja vihainen mieli koska tiedän että juuri nyt kannattaisi yrittää, mutta kun en valitettavasti pysty tässä nyt yksin mitään koti-inseminaatiota tekemään!

Miehelle tuntui iskevän hätä ja stressi kerrottuani aukiolotutkimukseni jälkeen että seuraavaksi pitäisi sitoutua hoitoihin allekirjoituksin. Tällä viikolla meidän työt ja menot ovat olleet melko eriaikaisia, mutta vaikka ennätimme kerran ajautua seksiin niin panokset jäivät lipastoon niin sanotusti. Ehkä vain yritimme liikaa lopputulosta - tai minä ja mies aisti sen ahdistuen yrittämisestäni. Kuulemma hän kaiken lisäksi on jälleen alkanut epäröidä omaa isäpotentiaaliaan... :-(
Aukiololääkärikin oikein toitotti tutkimuksen loppukaneetiksi että "nyt sitten kannattaa yrittää, kun joskus on tämän aukiolotutkimuksen jälkeen juuri tärpännyt". Voi helvetin perse - kokeilisi itse yrittää kuukaudesta toiseen!

Kp 12/13; ihan sama.

HSSG

Kevät otti takapakkia, mutta lapsettomuustutkimuksemme ottivat harppauksen eteenpäin. Nyt on minulle sitten lopultakin tehty hysterosonosalpingografia eli munatorvien aukiolotutkimus. Antaisin itselleni pikku aplodit tästä hyvästä, sillä jännitinhän kovasti ja jopa lykkäilin eteenpäin tutkimusajan varaamista.

Menin tutkimukseen kauhusta kankeana ja tuntia aiemmin otettavaksi neuvottu Burana ei vaikuttanut mitenkään. Jos mahdollista tunsin kipua alavatsalla jo ennen tutkimusta, mutta se oli kai psykosomaattista...? Ajanvaraukseni myöhästyi vartilla mutta ystävällistä oli että hoitaja kävi odotusaulassa mainitsemassa asiasta. Tutkimushuoneessa lääkäri kysyi ensi töikseen missä mies oli sillä tällä vastaanotolla olisi pitänyt ehdottomasti olla yhdessä. Ajanvarausta tehdessä tämä oli kyllä huomioitu ja olin puhunut että kyseisenä päivänä mieheni ei pääse paikalle. Toin esille tutkimuksen jännittämiseni ja hoitaja huomioi tämän kertomalla vielä vierelläni tapahtumien kulun. Lääkäri antoi huomattavasti viileämmän vaikutelman, mutta sain vaikutelman että kun ilmeni työskentelyni terveydenhuoltoalan tehtävissä myös niin jopa hänkin viitsi kertoilla hieman anteliaammin tutkimuksen kulusta...

Tutkimus ei kestänyt kuin muutaman minuutin, sillä munatorvet olivat auki. Ja munasarkoissa oikealla puolella näkyi kuulemma iloisesti kypsyvä munarakkula. Spekula teki eniten kipeää ja sen pienikin liikahdus navan suuntaan oli inhottavinta. Katetri sisäänvietynä sen jälkeen ei tuntunut ollenkaan ja keittosuolaliuoksen ruiskutus tuntui vain hienoisena painontunteena juuri munatorvien suunnilla. Jälkikäteen ajattelin että olisin pärjännyt ilman särkylääkettäkin jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää. Jännitys ja empatian kohtaamattomuus olivat ne kiperimmät asiat.

En muista kirjoitinko aiemmin asiasta että mies antoi viime kuussa jälleen uuden spermanäytteen sen  jälkeen kun terveysasemalla hänen kilpirauhasarvoissaan ei ollut sittenkään mitään hoidettavaa. Tämä näyte oli kuulemma tällä kertaa parempi. Sanoikohan tämänpäiväinen lääkäri että siittiöiden tavoitemäärä olisi 15 miljoonaa? Aiemmassa onnistuneessa näytteessä niitä oli ollut 3,5 miljoonaa ja nyt viimeisimmässä 20 miljoonaa. Aikamoinen ero! Viimeisimmän spermanäytteen sekä aukiolotutkimuksen valossa hän kaavaili meille jatkossa Clomifen-tehosteisia inseminaatiota, mutta meidän tulee ensin allekirjoittaa yhdessä hoitosuostumus- tai sitoumuspapereita...
Näille paperiasioille ynnä muille puheille löytyi kaikille sopiva ajankohta vasta toukokuulle, mutta mikäpä siinä.

Lähtöruudussa

Kp 1. Vain kroppaan sattuu, sieluun ei kovasti. Eilen kestittelin raskaana olevaa ystävääni, mutta sekään ei sapettanut mitenkään vaikka omat kipuilut alkoivat somasti heti siihen perään. Rinta-aristeluni loppuivat eilen aamusta ja tiesin heti mitä tuleman pitää.
Mulla on muuten sellainen jännä ajatus käynyt mielessä että entäpä jos olenkin ainakin pari kertaa hedelmöittynyt ja raskautunutkin, mutta mun gynekologisissa elimissä on jotain vikaa ja ne alkavat aina alkion kiinnityttyä kramppaamaan vihamielisesti pakottautuen alkion irtaantumaan. Ja aina näin käydessä kuukautiseni ovat kaikista kivuliaimmat, kuten viime yönä jolloin särkylääkkeen otettuanikin haaveilin ambulanssipaareilla makaamisesta...

Nyt aion koittaa soittaa ja varata sen aukiolotutkimuksen!