Kp 1. Vain kroppaan sattuu, sieluun ei kovasti. Eilen kestittelin raskaana olevaa ystävääni, mutta sekään ei sapettanut mitenkään vaikka omat kipuilut alkoivat somasti heti siihen perään. Rinta-aristeluni loppuivat eilen aamusta ja tiesin heti mitä tuleman pitää.
Mulla on muuten sellainen jännä ajatus käynyt mielessä että entäpä jos olenkin ainakin pari kertaa hedelmöittynyt ja raskautunutkin, mutta mun gynekologisissa elimissä on jotain vikaa ja ne alkavat aina alkion kiinnityttyä kramppaamaan vihamielisesti pakottautuen alkion irtaantumaan. Ja aina näin käydessä kuukautiseni ovat kaikista kivuliaimmat, kuten viime yönä jolloin särkylääkkeen otettuanikin haaveilin ambulanssipaareilla makaamisesta...
Nyt aion koittaa soittaa ja varata sen aukiolotutkimuksen!
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
1 kommenttia:
Nuo kivut ovat kyllä välillä niin kamalia ettei ole tosikaan. :( Tsemppiä aukiolotutkimukseen, ainakin se on taas askel eteenpäin!
Lähetä kommentti