Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1. ICSI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1. ICSI. Näytä kaikki tekstit
5.7.2013 | By: Belly
4.7.2013 | By: Belly

Punktio

Nyt on elämäni ensimmäinen, ja toivottavasti viimeinen, munarakkulapunktio takana. Ja minä selvisin!

Toimenpide itsessään eli munarakkuloiden kerääminen ei ollut ihan niin paha kuin mitä olin ehtinyt villeimmissä mielikuvissani ajatella. Olin varautunut ottamalla muhkean siteen mukaani, mutta punktion jälkeen minusta ei ole vuotanut tippaakaan verta (ainakaan ulospäin), mitä olen ihmetellyt tosi paljon. Etukäteen pelkäsin kovasti sitäkin. Minulla kun on inhottava taipumus jännittää fyysisesti oirehtien, muun muassa siten että edellisenä yönä vain pyörin sängyssäni sen sijaan että nukkuisin ja että ennen h-hetkeä vatsaan sattuu, suuta kuivaa, pulssi hakkaa ja janottaa... Nämä kaikki vaivat olivat nytkin ennen punktiota akuutteina päällä. Kipulääkkeiden kanssa koko toimenpide sujui kuitenkin ihan siedettävän tuntuisena. Ja toimenpidelääkäri oli onneksi ilmeisen osaava tyyppi, jolta homma sujui sutjakasti. Myös muu kohdattu hoitohenkilökunta oli tällä kertaa osaavan miellyttäviä, katsoivat silmiin puhuessaan, kyselivät ja kuuntelivatkin.

Punktion saaliina oli 4 munarakkulaa oikean puolen munasarjasta. Kypsä munasolu oli löytynyt näistä vain kahdesta, joten kovin paljon liikkumavaraa pelikentällämme ei enää ole. Minusta tuo 2 munasolua on säälittävän vähäinen määrä. Monessa blogissa olen lukenut kerättäneen kymmenittäin rakkuloita ja niistä sitten vaikka "vain" puolet hedelmöittynyt - noh, sekin on enemmän kuin edes minun rakkulamäärä. Todella säälittävä aikaansaannos, kehoni!

Saa nähdä saadanko näistä kahdesta kaveruksesta kumpaakaan enää paluumuuttajaksi sisuksiini...

Parempi varmasti ajatella että tuskin saadaan.
30.6.2013 | By: Belly

Ultraääni... onko siellä munarakkuloita?

Olen jo hieman toipunut alkuviikon shokistani, jossa yhdistyivät kertaheitolla ja radikaalisti paha mieli useammasta asiasta. Gonal-f lääkkeen hinta nyt oli jo hetken aikaa ehtinyt kaihertaa taustalla, ja rahameno oli ladannut omat odotuksensa hoidon suhteen. Olin pähkäillyt että jos jokin maksaa niin tavattoman paljon niin pakkohan sillä on jotain saada aikaiseksikin - ja silti samaan aikaan en kuitenkaan yhtään tiennyt miten lääke minussa toimi vai toimiko ollenkaan. Maanantaina sitten yhtäkkiä sainkin tietää että oma kroppa oli pettänyt mut: FSH -hormoni ei ollut noussut odotetusti 250 IU annoksella (5 pistosta takana). Ja minä kun olin aina luullut että vaikka tässä koeputkihedelmöityksessä onkin monta muuttujaa ja vaihetta, joissa voi mennä pieleen, niin en ollut yhtään varautunut että takaisku voisi tulla jo tällaisessa vaiheessa kun multa otetaan yksi vaivainen verinäyte! Minähän olen ollut tutkimuksissa aina ihan kunnossa, eikä yksikään lääkäri ole sanonut että labra-arvoissani olisi ollut mitään poikkeamia. Nyt vasta kerrottiin että pientä miinusta siellä labratussa hormonissa kuulemma oli jo aikasemminkin näkynyt. Että tällä tavalla - ja kolmantena romahdustekijänä oli tuo meidän punktiota hoputtava kesäsulun uhka, josta en ennen maanantaita myöskään tiennyt mitään...

Nyt tämän viikon lopulla  minulla oli sitten ultraääni, johon menin jälleen yksin (mies oli yhä matkalla). Ultrausta edeltävänä yönä en meinannut saada unta. Yrittäessäni nukahtaa päässäni pyöri ihan liikaa kaikenlaista, jopa niinkin villi mielikuva tulevasta päivästä että lääkäri ultratessaan toteaisi minun olevankin jo raskaana, ja jotenkin koin sen mielikuvan niin todellisena ja samalla liian absurdina edes uskottavaksi että aloin hervottomasti itkeä tyynyä vasten. (Voiko tämän surullisemmin kesäänsä viettää..?) Valitettavasti en edes onnistunut itkemään itseäni uneen, vaan ajatukset jatkoivat risteilemistään ja suurimpana pelkona mielessä pyöri se että mitään munarakkuloita ei ole kasvanut kaikesta piikittelystä huolimatta. Hyperstimulaatiota olin ehkä  pelännyt kohdalleni joskus aiemmin, mutta maanantain huonon labravasteen jälkeen se ei kyllä enää kummitellut mielessäni.

Viimeksi jännitin aukiolotutkimusta näin paljon kuin nyt tätä ultraääntä - silloin kylläkin fyysisen kivun pelossa, nyt nimenomaan tuomion takia. Lääkäri ei nähnyt ultratessa vasemmalla puolella munasarjoja ollenkaan, eikä näin ollen rakkuloitakaan sillä puolen. Onkohan moinen tavallista vai onko mun vasen puoli jo lopettanut toimintansa? Oikealla näkyi vaatimattomat 4 kasvavaa munarakkulaa, mutta se oli juuri ja juuri riittävä määrä sen suhteen että me tosiaan pääsemme ensi viikolla punktioon! Jos oikein hyvin käy niin siihen mennessä saattaa kasvaa vielä muutama rakkula lisääkin, mutta kuluneen viikon valossa en ole mitenkään toiveikas sen suhteen. Mutta jospa niissä neljässä olisi kaikissa edes munasolu sisällä... sitä toivon kovasti!

Tällä kertaa vastaaoton henkilökunta jätti minut kylmäksi, he eivät oikein ottaneet kontaktia tai olleet lainkaan kiinnostuneita jaksamisestani. Kerrankin olisin toden teolla kaivannut sitä oltuani viikon yksin, epätietoisena ja jopa ahdistuneena. Kyselin perusteluja sille miksi sperma ei saisi olla enemmän kuin 5 vuorokautta vanhaa aina kun näytettä annetaan, johon minulle vastattiin että "noudatatte ohjetta." Yritin surkeana muotoilla kysymystä eri tavalla ja silti vastaus oli vain että "se on se kaksi viiva viisi päivää." Meinasin jopa alkaa itseä vastaanotolla ja takeltelin puheissani, mutta kokemani empatiavaste oli täysi nolla...

Onneksi mies tuli sittemmin kotiin ja olen saanut puhua näistä asioista hänen sekä lisäksi parin muunkin henkilön kanssa. Jaettuna nämä asiat eivät ole enää tuntuneet niin pahoilta.

Ai niin, tuon Gonal-f:n kanssa tuli lääkekohtainen ostokatto täyteen ja viimeisimmän kynän hakiessani apteekista, KELA oli yllättäen tukenani jo kassalla! Nyt minäkin sitten vasta tajusin miten nämä Kela-korvaus-hommat loppujen lopuksi menevätkään. Tämän helpotuksen jälkeen lakkasin laskemasta montako euroa työnnän kertapiikituksellä vatsanahkaani, sillä jos näitä hoitoja tehdään loppuvuodesta vielä lisää niin kyseistä lääkettä ei siinä kohtaa enää veloiteta suoraan omasta lompakostamme. Tähän asti elämääni oon saanut vain ihmetellä ja selvitellä Kelan kanssa kaiken maailman sotkuja ilman mitään riemun väreitä, mutta kerrankin sain kokea tästäkin tahosta olevan jotain hyötyä itsellenikin :)
24.6.2013 | By: Belly

Kp11 - annoksen ja v**utuksen kasvatuspäivä

Jaa-a... vai olin minä vielä kuun alkaessa hyvillä mielin aloittamassa tulevaa keinohedelmöityshoitoa. Noh, nepä purjeet kääntyivät tänään rivakasti ympäri ja tekisi mieleni heittää hanskat tiskiin toteamalla että tää homma epäonnistui jo tässä vaiheessa, mutta jääköön nyt se vielä sanomatta.

Munarakkuloita kasvatellakseni olen pistänyt nyt jo viitenä iltana follitropiini-lääkettä nimeltä Gonal-F 900IU/1,5ml aina 250 IU:ta kerralla. Tähän perään nyt kontrolloitu FSH-arvo ei ollutkaan kohonnut odotetusti ja näin ollen nyt minun annosta nostetaankin 350 IU:hun tuleville päiville. No selvä, eipä tässä takaiskussa yksinään vielä mitään aiheetta panikoida; rakkuloiden kasvatustahan voisi periaatteessa jatkaa niin kauan kunnes tulosta saadaan... Ellei minulle annettaisi tähän saumaan tietoa myös deadlinesta: minulla on ainoastaan reilu viikko aikaa laittaa rakkulat täyteen kukoistukseensa punktiota varten, koska hoitolaitoksessa koittaa kesäsulku!!!!! No ohhoh, kesäsulku sitten kesken meidän hoidon - todella piristävä lisäjännitystekijä, kiitos vaan - no ei se mitään, mepä kipastaan silti toiveikkaana ostelemaan niitä muutaman satasen maksavia kyniä..!

Mä en pysty tuohtumukseltani edes jäsentelemään ajatuksiani oikein järkevästi, mutta tuli vain mieleeni että ehkäpä tässä IVF-jonossa 9 kuukauttaoltuamme olisimme kestäneet vielä pari mokomaa ihan vain sen takia jottei tämäntyylisiä ala-arvoisia lisäesteitä tarvitsisi tässä vaiheessa sietää. Eikö meillä ole jo ollut tarpeeksi vaikeaa saada raskautta alulle, eikö?! Tarvitseeko mun oikeasti nyt tiimalasin kanssa alkaa kannustamaan noita perkeleen rakkuloita, joihin mä oon nyt kyllä erittäin pettynyt niihinkin. Luulin nimittäin tähän asti luullut että oma kroppani olisi jokseenkin toimiva vähän joka asiassa.

Ja tämän kohdallani ilmeisen toimimattoman lääkkeen hinta on oma lukunsa. Yhden kynän hinta oli Kelan omavastuuosuuden jälkeen muistaakseni noin 280€. Niitä siis ostettiin jo pari kappaletta (ja: ne eivät ole tehonneet!) ja nyt sitten vielä yhtä tällaista huokeaa kynää pitäisi kirmata ostamaan tökkiäkseni sillä navan vierustaani silmät epätoivosta sumeina käskien niitä pettureita kasvamaan ennenkuin niiden aika menee umpeen. Kello tikittää!

Mies on pari päivää nyt kaverinsa kanssa reissussa, sillä hänellä alkoi jo kesäloma. Joten onneksi saan jakaa nämä tunteet yhden ihmisen kanssa, joka olla on tasan yhtä paskat tunnelmat kuin minulla: nimittäin itseni. Yksin kärsitty paska on aina moninkertainen paska: siksipä suolsinkin sen aika kärkkäästi tänne blogiin. Suokaa anteeksi - mä oon vaan ihan äärettömän harmissani koko hommasta.
Surkeaa touhua kaikki! :(
20.6.2013 | By: Belly

Rakkuloiden kasvatusta mahaa piikitellen

ICSI:mme on edennyt nyt siihen pisteeseen että minä olen alkanut piikittämään itseäni. Kp 6 oli kontrolliultra, jossa todettiin että Synarela on toiminut hyvin ja munarakkuloita kasvattavan Gonal-F-lääkkeen piikityksen sai aloittaa samana iltana. Tökkäsin sitä siis jo kertaalleen eilen illalla vatsamakkaraani minulle määrätyt 250 kansainvälistä yksikköä, joka on käytännössä pari hassua millia. Laskettuani äkkiseltään että tuon kertatuikkauksen hinta olisi ehkä noin 80€, niin tässä kohtaa on kieltämättä pikkuisen huimannut päätä tämä rahanmeno. Eurot häviää mun mahaani ja voin vain toivoa että onnistuin yksin kotona pistämään lääkkeen edes oikeaoppisesti, vaikka eihän sekään ole tae hoitomenestyksestä... Vielä vähintään 4 iltana työnnetään sama eurosumma alavatsaan nahan läpi neulalla, joten kasvakaahan nyt siitä sitten kalliit, rakkaat rakkulat!!

En ollut etukäteen erityisesti jännittänyt itseni pistämistä, mutta kyllä se sitten pikkuisen jännitti siinä pistoshoitajan vastaanotolla ensi kertaa kokeiltaessa kun sain kerran kuivaharjoitella homman. Pienenpieni ja ohut neula ei tunnu ihoa lävistäessä juuri lainkaan, mutta siitä en tykkää kun lasketaan 10 sekuntia pidellen neulaa yhä upotettuna "uimarenkaaseen", jolloin tuntuu siltä että oma iso hengitysliikkeeni heiluttaa vatsaanikin sen verran että neula varmaan rikkoo paikallaan pideltynäkin jotain pikkusoluja..? No, pientä sekin on mutta ikävä tunne, kun sen onnistun tuolla tavoin ajattelemaan.

Nyt kun munarakkuloita alettiin kasvattamaan Gonal-F-tuikauksilla niin samanaikaisesti Synarelan annostus puolittui; sitä otan enää vain yhden suihkauksen aamulla ja yhden illalla.

Tästä tuleekin ensimmäinen Juhannus, jolloin näin oikein tekemällä tehden kasvatan munarakkuloitani. :)
Mukavaa Jussia lukijoilleni!
14.6.2013 | By: Belly

Kp 1 ensimmäistä IVF/ICSI-hoitoa

No niin, kuukautiset alkoivat sitten tänään; jos olisimme oikein onnekkaita, niin nämä voisivat olla viimeiset verikekkerit tänä vuonna! Synarela-lääke ei onneksi viivästyttänyt mun kohdalla kuukautisia kuin ainoastaan noin 4 päivää, joten alustavaa hoitosuunnitelmaa ei tarvinne kauheasti venytellä. Ehdin vuodon alkamista odotellessani jo lueskella netistä pidemmistäkin viivästymisistä ja toisaalta myös nenäsumuttelun aikana alkaneista raskauksistakin...

Nytpä siis tämä meidän hoitokiertomme on sitten viimeistään virallisesti alkanut! Vaikka olen täällä blogissa puhunut koko ajan IVF-käsitteestä niin tarkennettakoon että meidän tapauksessamme hoito on ICSI- eli mikrohedelmöitys. Siittiöiden laadun ja liikkuvuuden ollessa ilmeisesti useammassakin miehen näytteessä keskiarvoja paljon huonompia tämä mikrohedelmöitys on varmasti ihan aiheellinen; meille ei tosin ole tästä annettu kauhean tarkkaa tietoa että miten tähän on päädytty tai muuta sellaista, mutta viime elokuista inseminaatiokertaa muistellen uskon että on parempi näin... Jatkan silti täällä blogissa IVF-termin käyttöä (niinkuin olen aiemmin sitä jo käyttänytkin), mutta tuo ICSI on tässä tapauksessa tosiaan vielä se tarkempi määre.

Synarelaa olen nyt sumutellut sieraimiini jo 11 päivää ja pahin sivuvaikutus on ollut joka kerta paha maku suussa heti suihkeen jälkeen, yyh! Lisäksi olen musta on tuntunut että olen fyysisesti hieman flegmaattinen ja petipuuhienkin suhteen haluton, mutta en tiedä onko se lääkkeen syytä?

Mulla on vielä toistaiseksi ihan rento olo tämän IVF-hoidon suhteen. Olen pitänyt tunteet kurissa, enkä aio antautua haihattelemaan tai toivomaan mitään. Suurempi todennäköisyys on epäonnistua kuin onnistua. Tai toivonhan minä tietenkin - koko ajan oikeasti, mutta pidän silti toiveikkuuden tunteen  aisoissa ja koitan keskittää ajatukset muihin asioihin, esimerkiksi kuun lopussa häämöttävään kesälomaan ja lomasuunnitelmiin... Vaikka siitä huolimatta IVF tulee nappaamaan merkittävän osan lomasta, punktiot ja tuloksen jännittäminen ovat vääjäämättä "kesälomasuunnitelmiani."