Yksin elämässä -tunne

Tänään olen tuntenut itseni kovin onnettomaksi ja yksinäiseksi. Siis oikeasti - miten kornia voi olla, rakastan kuumia kesäpäiviä ja kun kesän ehkä ensimmäinen kaunis päivä koittaa niin mä käytän sen tällaisiin tunnelmiin... En vain voi itselleni mitään.

Yksi kaveritapaamiseni peruuntui (toisen osapuolen hyvästä syystä), minkä jälkeen esittelin seuranhakuisena eri tahoille pyyntöjä lähteä kaveriksi vaikkapa terassille. Mutta ymmärrettävästi kaikilla oli jo jotain muuta kesäpäivätekemistä. Kukaan ei päässyt. Mä olin aivan totaalisen yksin! Mieskin on töissä. Ilman asiaa soitin äidillekin ja tuntuu ettei hänkään osaannut kysyä että "mitä sulle kuuluu" silloin kun sitä pitäisi kysyä ja tarkoittaa sitä. Soitin hänelle jopa kahdesti illan aikana, mutta en saanut osalleni sen syvällisempää kiinnostusta - hyvää herjaa vain.

Näennäisesti kauniin kesäpäiväni on pilannut seuranpuute mutta mulla on myös tunne että seuranpuutteen alla on jotain muuta... Jotain yhden illan yksinoloa raskauttavampaa.

Lapsettomuussuruni verhoutuu ja pyrkii näyttäytymään minulle tällä tavoin tänä päivänä, jona kaiken lisäksi parin muun henkilön raskausasiat ovat "tulleet kasvoille".

... olen tänään suunnitellut maastapakoa - nykyisen surkean elämäni taaksejättämistä, joten toivon tosi paljon että huomenna on oikeasti valoisampi päivä. Päänsisäisesti, siis.

Ovispiinapäiviä odotellessa

Sadetta pitelee, ja mua ilahduttaa etten ole lomalla koska varmasti harmistuisin näistä säistä silloin enemmänkin.

Mun viimeisimmät kuukautiset antoivat odottaa itseään kp 29 asti ja alkoivat siis vasta viime tiistaina. Typerästi - koska olin laskelmoinut että tiistai olisi hoitokierron kannalta ehkä huonoin mahdollinen alkamispäivä. Niinpä jätimme Clomi-inssi-yrityksen vielä odottamaan elokuun tilannetta.

Täällä lähestyy 'ovulaatio-piinapäivät,' ja nyt on kp 8. Onko ovispiinapäivät muillekin tuttu juttu vai lanseerasinko koko käsitteen vasta? ;) Olen nimittäin tajunnut että hedelmälliset päivät ovat minulle ehdottomasti piinallisempia päiviä kuin kierron loppuvaiheessa olevat. Nytkin ovulaatioajankohdan lähestyessä mua jännittää kovasti että mitkähän tuulet puhaltaa kotona; päästäänkö "hommiin" ja meneekö suorittaen vai jopa mukavasti...! Loppukierrosta voin sen sijaan olla piinailematta tätä nykyä, koska historia on antanut raakaa dokumenttia siitä sieltä tulee kuitenkin aina vain ne menkat, eikä mitään muuta. Mutta nytpä on siis tulevalle viikonlopulle luvassa ovis-piinaa! (Ilman tikutusta.)

Kp 27 spekulointeja

Kp 27.

Kierto, jota nyt elän, kului ilman yritystä otolliseksi luulemallani ajankohdalla. Ovulaatiotestaamista taikka sen puoleen -tuntemuksia ei ollut. Meillä oli harrastetoimintaa peiton alla peiton alla vasta kp17, minkä arvelin olevan ehdottomasti liian myöhäinen ajankohta meikäläiselle.
Kuukautiseni ovat usein jo alkaneet ennen ehtimistä tällaiseen kiertopäivään 27, joten jos tässä nyt vielä pari päivää vierähtää odotellen niin alkaapa tuo myöhäinenkin yritysajankohta kuulostaa jopa hyödylliseltä! Voisikohan Clomifen-kierron jälkeinen kierto olla jotenkin vähän tveltompi ja hitaampi kuin edellinen hormonitehostettu? (Noh, eihän tämä vielä toistaiseksi mikään kovin pitkä ole...)

Seuraavassa kierrossa meillä on ajatuksena taas toteuttaa Clomifen-tehosteinen inseminaatio. Minä olen jo aikapäiviä sitten asettanut kyseiselle hoidolle tiukat ehdot: Jos kuukautiset alkavat tiistaina tai keskiviikkona niin hoitoa ei ehdottomasti aloiteta! Viime kertaisen perusteella ovulaatio sattuisi tuolloin taas viikonlopulle - oletan että se on jälleen kp 11-12, ja näin ollen inseminaatioon pääsy menisi taas ohi. Tämän takia olin vähän toivonutkin että vuoto olisi alkanut nyt viikonloppuna, mutta harvoinpa minun toiveita on huomioitu näissä asioissa... Too late now.


p.s. Mun 100. postaus blogiini! :)

Lyhyt päivitys

Eipä taaskaan onnistanut. Vaikka oli ne Clomitkin...

Nyt kp 4 ja taukokierto hoidoista. Turha toivominen taka-alalle, mutta kauniita kesäpäiviä odotan kyllä!