Ei ole harvinaista että keskustelupalstojen raskautumistarinat kertovat siitä kuinka tärppiä ennen heillä on ollut se tunne että nyt onnisti. Kyseistä vahvaksikin kuvattua Tunnetta ovat päässet potemaan niin "perusraskautujat" kuin myös lapsettomuushoitojen kautta onnistuneet. Tekstejä lukiessa alkaa uskomaan että ilman tuota Tunnetta ei tule plussaa raskaustestiin.
Joudun ikäväkseni toteamaan että mulla ei ole ollut kyseistä Tunnetta. Ei minusta ole tuntunut vahvasti siltä että nyt me onnistuimme. Tänään oikein erityisesti heräsin huomaamaan Tunteen puuttumisen, ja menetin pikkuisen toivoani... Nyt on piinapäivä 6, ja jos meidän alkiomme olisi vielä matkassa niin sen implantaatio olisi juuri hyvässä vauhdissa. Eli kiinnittyminen kohdun limakalvoon olisi jo tapahtunut pari vuorokautta sitten ja nyt se sitten "porautuisi" syvemmälle kohdun seinämään kiinni. Mulla ei vain ole mitään tuntemuksia! Punktion jälkeinen alavatsan jomottelukin jäi viime viikolle, ja tänään rintojen aikaisempi arkuus on mielestäni lieventynyt selkeästi. :/
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
7 kommenttia:
Itse olen luomuraskautunut eikä kyllä tullut tuota "nyt"-oloa. Jos oikein kaivelee, niin nännejä/rintoja aristi ehkä muutamaa päivää aikaisemmin kuin yleensä ennen kuukautisia. Oikeastaan "nyt"-olo oli kuukautta-paria aikaisemmin ja kolmen negatestin jälkeen se "nyt" upposikin kuukautisiin.
Oikeastaan nauroin lukiessani (oliko nyt KaksPlus)-foorumia ja samahkon lasketunajan omaavista pari osasi jo viikolla 5-6 sanoa, että heillä oli tyttöolo tai poikaolo. Itse ajattelin viikoilla 11-13, että hitsi, kun edes olisi semmoinen olo, että on raskaana. Ja ajattelen oikeastaan vieläkin viikolla 19. Olenko sitten jotenkin tunnevammainen... Nuo kaiken maailman "olot" on kyllä kiertäny mut kaukaa.
Olen toista kertaa raskaana ja kummallakin kerralla olen ollut täysin varma, että tästä kierrosta ei ainakaan tärpännyt. Ensimmäistä lasta ehdimme yrittämään 15kk ja plussakierto oli itse asiassa se, jossa en uskonut raskautumiseen lainkaan (emme olleet missään hoidoissa). Myöskään nykyisen raskauden kanssa en tuntenut mitään raskauteen viittaavaa ennen kuin ihan päivää paria ennen menkkojen alkua epäilyjen hieman kasvaessa ja silloin plussa sitten tulikin. Esimerkiksi tämä maaginen kiinnittymiskipu ja -vuoto on täysin tuntematonta, enemmän olen ollut tuntevinani kiinnittymiskipuja silloin kun en ole raskaana ollut ollenkaan... Eli ei kannata luovuttaa. Pidän kovasti peukkuja että teidän hoidot olisivat nyt tässä ja tulos toivottu!
Älä huoli jos se olo puuttuu. Usein tulee luettua niitä tarinoita, että nainen ei olisi ikinä uskonut olevansa raskaana, ja silti oli. Ja toisaalta, mulla ainakin on muutaman kerran ollut tosi vahvasti sellainen olo, että olisin raskaana, mutta en ollut.
Kaikkea hyvää sinne. <3 Tiedän miten tuskaisia nuo piinapäivät ovat, kun omaa oloaan analysoi jatkuvasti. Täällä menossa vasta pp 2.
Täällä elellään piinapäivässä 9. Huomasin myös rintojen arkuuden hiipuneen tuossa pp6 paikkeilla.. Toivotaan ettei se olisi huono merkki meillä kummallakaan!
1. anonyymi: Kiitti kun kerroit kokemuksistasi! Ehkä vähän salaa toivoinkin että saisin vähän lisäuskoa antavaa kommenttia siitä että ilman "olojakin" voi hommat sujua. Että noita palstoja pitääkin aina itsekin eksyä lukemaan kun siellä ei siellä sitten aina tule esiin koko totuus, eikä ne "kultaiset keskitiet"...
2. anonyymi: Iso kiitos myös sinulle kommentistasi, ja tsempistä! Ilahduttaa saada lukea että noinkin on voinut käydä, nimenomaan näiden niin sanottujen "olojen" suhteen. :)
Helmi: Totta kyllä tuokin.. Mulla on itse asiassa jo kauemman aikaa sitten yrittäessä ollut kanssa sellaisia tunteita että "nyt on voinutkin onnistua," eikä se oo silti tehnyt mitään! Toivottavasti nyt olisi sitten juuri toisinpäin. Kiitti myötäelosta ja tsemppiä piinailuun sinullekin!
3. anonyymi: Niinpä, nyt niitä plussia jo kehiin!! Kiitos kommentistasi :)
Liityn joukkoon, jolla ei ollut minkäänlaista tunnetta raskaaksi tulemisesta. Esikoista yritettiin vuoden verran. Viikkoa ennen menkkojen alkua (kuten luulin) sain pari yllätysraskausuutista ja itkin illalla mieheni kainalossa massiivisten "pms-oireiden" kourissa sitä, etten koskaan tule raskaaksi. Toisella kertaa ei ollut mitään oloja puoleen eikä toiseen, mutta se menikin kesken. Nyt kolmannella kerralla olin niin varma menkkojen alusta hetkenä minä hyvänsä, että pidin kuukuppia vuorokauden ennen kuin tuli mieleen, että testatakin voisi.
Tsemppiä kovasti! Pidän peukkuja, että nyt viimein tulisi teillekin plussa.
Heli, kiitos kommentista ja tsemppauksesta, mieltä huojantavaa kuulla oireettomista plussauksista! :)
Lähetä kommentti