Olen nyt jossain oman lapsettomuuteni keskipisteessä. Se on jännä paikka; siellä ei ole paha olla, vaan yllättävän kevyt vaikka välillä ehkä vähän ahdistaa ja mietityttääkin. Miellän tämänhetkisen olotilani tällaiseksi "lapsettomuuden keskipisteeksi" sillä asian tajuamisen, sisäistämisen, kaikenlaisen odottelun ja tutkimuksiin hakeutumisen jälkeen tämä hetki tuntuu käännekohdalta. Tutkimusten pian käynnistyttyä olemme varmasti taas miehen kanssa hyvin takkuisella tiellä, joka pitää joko kulkea loppuun tai luovuttaa ja kääntyä takaisin - tänne samaan keskipisteeseen takaisin.
Lähipäivinä koittaa ihkaensimmäinen lääkärikäyntimme terveysasemalla lapsettomuuden tiimoilta. En odota suurta menestystä tulevilta tutkimuksilta. Uskoni terveydenhuoltoalan apuun meidän kohdallamme ei jostain syystä ole kovin korkealla. Varmasti meitä autetaan parhaan mukaan, mutta kaikille asioille ei vain voida mitään. Lohdullisinta minusta olisi saada edes tietää jokin syy raskautumattomuudelle kuin saada pelkkä diagnoosi selittämätön lapsettomuus, jota ilmeisesti kohtalaisesti tarjoillaan. Se tuntuu minusta tylyltä ja todennäköiseltä vaihtoehdolta.
Toisaalta voihan minussa olla fyysistä vikaa, mistäpä sen tietää... Inhoan ajatusta että alapäätäni ronkitaan, joten tutkimuksia minulle ei ole tähän ikään mennessä juurikaan tehty. Olen käynyt yhdessä seulonta-PAPA-kokeessa (viime hetkellä vääntäydyin sinnekin!) sekä yhdessä terveysasemalääkärin tekemässä tarkastuksessa, jota ei ehkä saatu kunnollisesti tehtyä, koska muhun sattui ja lääkäri ei ollut mitenkään kovin kiinnostunut... Myös kuukautisten satunnaisesta kivulloisuudesta johtuen olen joskus miettinyt endometrioosia itselläni olevaksi, mutta en tiedä siitä sen enempää. Ehkä kaikki tämä selviää?
Viimeiset kuukautiseni alkoivat muuten heti edellisen postaukseni jälkeen ja vieläpä varsin poikkeuksellisesti! Ei ollut mitään ennakkotuntoja tulevasta kuten muutamana viime kertana on ollut. (Ei voinut sitä Fernet Brancaakaan napata!) Heräsin yöllä tunteeseen että jotakin valuu ulos! Siis todella outoa: heräsin yöunestani, mikä oli aivan käsittämätöntä. Otin varmuuden vuoksi yhden särkylääkkeen naamaani yöunta turvaamaan, mutta niillekään napeille ei ollut sen koommin mitään tarvetta. Voisiko joku selittää mulle miksi kuukautistuskat menee välillä ihan överiksi ja toisena kertana ei tunnu juuri missään?!
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
8 kommenttia:
Mä koen aikalailla olevani samassa tilassa kun sinä. Meillä ei siis ole vielä varattu aikoja lääkärille tai muuta, mutta se on seuraava askel jota oikeastaan odotankin, koska en usko että tässä nyt luomusti ollaan ihan heti tulossa raskaaksi ja kuukauden päästä saa alkaa varaamaan jo aikaakin julkiselle puolelle.
Kuukautisista sen verran, että käytitkö sä jotain hormonivalmistetta tässä kierrossa vai olitko ilman mitään? Mulla nimittäin alkoi viime kuukautiset kun kellon lyömällä heti kun heräsin ja tuli aivan älyttömän paljon heti alkuun ja sitä riitti ainoastaan pari päivää, kun oon syönyt nyt noita teroja. Ennen on alkanut ehkä päivällä tai illalla kuukautiset ja paljon niukempana alkuun ja vasta kp 2-3 ollut runsaampaa, muttei noin runsasta kuitenkaan. Muuta selitystä en keksi asialle.
"Voisiko joku selittää mulle miksi kuukautistuskat menee välillä ihan överiksi ja toisena kertana ei tunnu juuri missään?!"
Selitystä ei ole, mutta näin on minullakin.
Itseäni ei alapään "ronkkimiset" haittaa, vaan siinä ne menee, kuten muutkin tutkimukset...
Toivottavasti pystyisit - siitä huolimatta että gyn. tutkimukset sua inhottaa - rentoutumaan tilanteessa, niin ei pitäisi olla kivuliastakaan. Ja nopeitahan juttuja ne on, niin ei niitä kannata lainkaan sen enempää miettiä.
Selittämätön lapsettomuus olisi ikävä diagnoosi, mutta en nyt tiedä, olisiko se sen mukavampaa, että jotain fyysistä vikaa löytyy. Onneksi suurin osa kuitenkin hoidoista saa avun.
Kiitän hyvistä kommenteista!
Vilkas, ei mulla ole ollut mitään hormonivalmistetta joten siitäkään ei saa selitystä tähän vaivaan. Mä oon välillä hakenu selityksiä erilaisista liikunta-aktiivisuuksistani ja alkoholitilaisuuksista, mutta ei nekään kyllä selitä kaikkea...
Miraanalle kiitokset kannustuksesta. Ehkä mulla on nyt enempi motivaatiota kestää tarkastukset ja tutkimukset, kun niille on hyvä syy. Toivon ainakin niin.
Itse ihmettelen sitä, että miten myös nuo PMS-oireet voivat vaihdella kuukaudesta toiseen. Aika usein tuntuu ilmestyvän taas jotain uusia oireita, joita sitten miettii, että onkohan nämä nyt sitten raskausoireita. Tämä taas johtaa älyttömään googlettamiseen ja taas pettymykseen....
Kuulemma stressin määrä vaikuttaa kuukautiskipuihin, eli mitä enemmän stressiä sitä kipeämpi. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta tällaisen selityksen olen kuullut.
No kappas - tuolla kipujen stressiperäisyydellä voisi ollakin jotain perää, vaikka hassulta ja hallitsemattomalta se silti kuulostaa...
Muista muistuttaa siellä lääkärissä mielipiteestäsi tutkimuksiin ja epämiellyttävistä kokemuksista. Näin saat ihan erilaista palvelua tietyissä tutkimuksissa... Paskojen kokemusten jälkeen oon mainunnut noista aina kun gyne on vaihtunut... Niin homma toimii mun mielestä paremmin.
-S-
Jep, täytyy varoitella ja muistutella!
Lähetä kommentti