Old signs...

Jahas, jomottelu on alkanut ja värimerkkikin saatiin jo...

Huomenna taitaa saada soittaa ja varata ajan kiertokartoitusultraan! Näin ollen ei pöllömpi päivä kp1:seksi tuo huominen; eipähän joulu siirrä kartoitusta tammikuulle. Eikä kuukautiset pilaa jouluakaan - jos vaikka pääsis uimaan! :)

Rinta-arkuutta ja muuta toiveikkuutta

Kp 22 (näillä laskelmilla).

Nyt taas, kuten viime kierrossakin, tunnen tällä hetkellä pientä rintojen arkuutta. Viime kierrosta viisastuneena se ei luultavimmin merkitse alkanutta raskautta, vaan todennäköisemmin enteilee outoja kuukautisia. (Vaikka toivon että ne olisivat tällä kertaa taas normaalit eli ainakin viimekertaista runsaammat.) Silti ihan pienesti toivon että olisikin tapahtunut hedelmöittyminen ja kiinnittyminen ja etuvarustuksen herkkyys johtuisikin siitä...

Lisäksi minulle on putkahtanut mieleen vielä yksi juttu viimeksi kirjoittamastani lääkärikäynnistä. Lääkäripäivänähän oli (noin) kiertopäivä 18, eli ovulaatio oli oletettavasti takanapäin jo tuolloin. Kysyin lääkärin ultratessa sisälmyksiäni että onko kyseisellä laitteella helposti nähtävissä munarakkula joko munasarjoissa tai -johtimessa. En tarkoittanut itseäni vaan ylipäänsä, mutta lääkäri vastasi minulle että "kyllä täällä näkyisi joku/follikkeli(?) olevan, vaikka eikös se ovulaatio ole jo takanapäin..."

Mua alkoi sittemmin askarruttamaan tämä keskustelu, josta ei tämän enempää kuitenkaan neuvoteltu. Mikä siellä oikein oli, ja missä kohtaa? Oliko ovulaationi sittenkin vasta vähän myöhemmin tällä kertaa; siinä tapauksessa kuukautisia ei kai kannata odottaa ennen kp 32 eli jouluviikon keskiviikkoa... Viime kuukautisten ollessa erikoiset ei olisi suurikaan ihme jos tämä kiertokin menisi sekavaksi ja venyisi pitemmäksi. Mutta sitten idiootti minussa rupesi spekuloimaan mahdollisuudella että ovulaatio olisi tapahtunut olettamaani aikaan ja se, mitä lääkäri näki ultralla tutkiessaan olikin jotain astetta parempaa... Sitä en oikeastaan uskalla edes toivoa, koska sellainen ei yksinkertaisesti olisi minun tuuriani. Minun tuuriani on vain ja ainoastaan oikuttelevat kuukautiset ja sekoilevat kierrot.

Ei saa toivoa liikoja, mutta tällaista on ollut nyt mielen päällä!

Ensikäynti tutkimuksissa, jee

Tutkimukset korkattiin pari päivää sitten Naistenklinikalla. Olimme saaneet miehen kanssa omat peräkkäiset puolen tunnin vastaanottoajat, mutta käytännössä meille oli varattu siis yhteinen tunnin aika. Hoitaja ja lääkäri olivat mukavia, naisia molemmat. Lääkäri haastatteli täyttämiemme esitietolomakkeiden perusteella ensin minua ja sitten miestäni. Kun minun haastattelu oli tehty niin ei muuta kuin housut pois ja laverille makuulle kintut levällään - näin karusti ilmaistuna. Karusta ilmaisusta huolimatta osalleni langenneet konkreettiset tutkimukset eivät tuntuneet pahoilta. Lääkärin miellyttävyydellä oli positiivinen vaikutus, ja ehkä minäkin alan vähitellen rentoutua näihin alapäätutkimuksiin nyt kun niissä on alati enemmän tullut käytyä... Lääkäri tunnusteli ensin sormin alapään painellen samalla alavatsaa. Sen jälkeen hän tunnusteli myös peräaukon perustelematta miksi niin, mutta arvelin mielessäni että sitäkin kautta kokeiltuna tunnusteltiin varmaan silti gynekologisia elimiä noin "ulkopäin" eli siitä läheltä, koska peräaukon rakenteella tuskin on mitään merkitystä lisääntymisongelmissa... Tunnustelun jälkeen kohtu ja munasarjat tsekattiin myös ultraäänellä ja näillä menetelmillä vaikutin normaalilta so far. Jee!

Mies sai istua rennosti vieressä, kun minua tutkittiin ja häntä haastateltiin vielä. Mutta hän sai suureksi riemukseni sperma-analyysia varten näytepaketin, jonka saa nyt jatkossa toimittaa haluamanaan ajankohtana Naistenklinikalle. Siihenkin pitää tosin varata aika eli toimitusta ei voi tehdä täysin spontaanisti. On se varmasti mukavampi hoitaa kotona ja toimittaa tunnin sisällä poliklinikalle kuin asioida siellä sairaalan vessassa. Jos nyt tässä omien kärsimystensä keskellä voi jostain repiä huumoria, niin mä oon kyllä iloinnut ihan kympillä tästä spermajutusta. En edes kykene kirjoittamaan kaikkea tähän blogiin mitä kaikkea riemua siemenneste on tuonut mieliimme, mutta olemme yhdessä nauraneet muun muassa jo sille että jos poliisi pysäyttäisi mieheni liikenteessä kesken kiireellisen kuljetustoimituksen, niin sitten hän voi vedota näytteen kiireellisyyteen ja näyttää pelkääjän paikalla turvavöihin sijoitettua näytepurkkiaa ja yrittää josko poliisi heltyisi nähdessään pieniä siittiötä purkissa...! :D

Mulle puolestaan tehdään seuraavaksi kuukautiskierron kartoitus. Sain siis tulevaksi missiokseni seuraavan kierron ensimmäisenä päivänä varata ultraääniajan, jonka pitää sijoittua kiertopäiville 10-12 sekä minun tulee myös käydä labrassa kierron 3-5 päivinä. Joulu saattaa ehkä siirtää nämä hommat alkavaksi vasta tammikuussa - riippuu nyt milloin kuukautiset sattuvat alkamaan. Mutta yksi kuukausi sinne tänne ei tässä kohtaa hetkauta mitenkään! Kiertokartoituksen jälkeen tehdään sitten kuulemma joskus myös munatorvien aukiolotutkimus, mutta en piittaa vielä siitä vaan keskityn nyt vielä tähän lähimpään tutkimukseen.
Todella ihanaa että tutkimukset alkoivat. Mieleni on kevyt ja jouluisa! Tuntuu että emme ole yksin tämän asian kanssa ja että tämä on ehkä ratkaistavissa. Kivaa, että tutkitaan. :)

Kiertoajankohtakummastelua

Viimeisimmät "kuukautiset" olivat niin arvoitukselliset että en tiedä miten laskisin menneillä olevaa kiertoani!
Jos lasken ensimmäiset pikkutuhrut 1. kiertopäiväksi niin siinä tapauksessa tänään olisi kp16. En osaa sanoa ovatko lähiaikojen puuhastelut sattuneet lainkaan otollisille päiville. Viime torstain (eli kp11?) jälkeen onnekas toimitus on toteutunut vielä eilen ja tänään eli ainakin yrityksen tapaista on ollut. :) Ovulaatio on luultavasti jo takanapäin ainakin - pari päivää sitten oli ainakin jotakin limoja liikkeellä, mutta nyt ei enää ole. Sunnuntaina kuvittelin hetken hentoja kipuja oikealla puolella, mutta en voi väittää ihan oikeasti ja kunnolla tunteneeni ovulaatiota. Jotain pientä vain... ehkä.

Olen viime aikoina lukenut paljon muiden blogeja ja poukkoillut tuntemattomiin blogeihin, ja tuntuu että plussia ja raskautumisia on suorastaan vilissyt niissä. Yksikin juuri kirjoitti poikaystävän havainneen mahan turvonneen (noin rv4) ja ehdottanut testausta. Testi ilmoitti tytön olevan raskaana! Jotenkin tuntuu niin simppeliltä tuo vauvanteko välillä muita lukiessani, että no tottakai - noinhan se menee... Siksi onkin kiva lukea raskautumisista jottei totuus unohtuisi. Mutta sitten aina muistan taas että eipä meillä, ei sittenkään. Ei se ihan niin helppoa olekaan. Jos muuten tuohon mahaturvotukseen olisi luottamista (mikä siis lukemassani blogissa oli selkeä raskausoire!), niin mulla on ollut ihan hirveä turvotus viime aikoina. Ykkösenä syyttäisin kuitenkin viime aikojen vaihtelevia työvuorojani (teen kolmivuoroista työtä). Raskaus tuskin on kyseessä...

Pikkuisen jännittää loppuviikon ensikäynti tutkimuksissa. Vähän vain. Siitähän se sitten selviää mitä siellä tapahtuu ja miten hommat etenee...

Sain puhelun

...ja niin kannatti maanantainen tarkistussoittoni terkkulaan, mikä laittoi öljyä rattaisiin.
Läheteemme oli jo tullut Naistenklinikalle, mistä minulle soitettiin tänään ja saimme ensimmäisen käyntiajan jo ensi viikolle. Olipas nopeaa!

Tässähän voi nyt hyvin tyytyväisin mielin edetä kohti joulua... Meillä on kotona jo jouluvaloja laitettu ja pieni tekokuusikin koristaa olohuoneessa. :)