Positiivinen testitulos

Tänään ultraäänitutkimuksen jälkeen tein elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin, jonka tuloksena oli hymyilevä naama.

Toisin sanoen perseelleen meni sitten tämä meidän niin sanottu 1. inseminaatiokiertomme! :(

Hoitokierroissa ovulaatiota tikutelleet henkilöt tietänevät että tikutusrupeamalla tulisi saada ylös koko LH-piikki eli miinuksesta plussaan ja takaisin miinukseen. Meikä sai heti kärkeen sen plussan, joten myöhässä oltiin. Ei voida enää tietää olisiko testi näyttänyt plussaa jo eilenkin ja täten inseminaatio siirtyy tältä kierrolta eteenpäin.

Tänään mulla oli siis odottamani ultraääni, jossa tsekattiin hoitovasteeni Clomi-ensikertalaisena. Se vaikutti lupaavalta näin kiertopäivänä 12: limakalvo oli hyvä 9mm (joskus kuulemma Clomit voi jättää ohueksi, mutta minä olen taistellut tätä vastaan greippimehulla...), eikä mitään munarakkuloiden hyperstimulaatiota ollut havaittavissa. Molemmilla puolilla näkyi pieniä munarakkuloita, joista oikean puolen kattausta lääkäri pähkäili kovasti epäillen että siellä olisi jo saattanut tapahtua "jotain" sillä yhtään selkeästi isompaa follikkelia ei ollut havaittavissa ja eilen illallahan oikealla ala-vatsalla tunsin vaatimattoman nipsauksen (lääkäri takertui tähän kommenttiini, vaikka sanoin että tuntemus oli pieni ja saatoin vaikka kuvitella koko asian)... Yleensähän en tunne ovulaatioita, enkä edes yritä ovulaatioaikoihin kuulostella moisia. No, sitten vasemmalla puolestaan näkyi ultraten pienempi rykelmä josta isoin oli kooltaan noin 16*17mm ja se saattaisi kuulemma olla mahdollisesti vielä irtoava yksilö jos ei oikealta olekaan vielä irronnut mitään ja jos ovulaatiotestit alkaisivatkin vasta lähipäivinä muuttua positiivisiksi. Yeah, right...

No, sainkin toki ohjeeksi tehdä heti kotona ovulaatiotestin. Jos tulos näyttäisi positiivistä niin inseminaatio menisi osaltamme ohi, koska emme voisi tietää kauanko lh-huippu olisi jo ehtinyt olla menossa. (Jos tänään ensimmäinen tulokseni olisi vielä negatiivinenm niin sitten olisi vielä voinut elätellä toiveita klinikkainseminaatiosta.) Päädyin kotiin päästyäni tekemään oikein kunnollisen Clearbluen diginäytöllisen testin - näin juhlavana hetkenä kun ovista oikein ensi kerran testataan! Kerrankin minulla oli vahva usko positiiviseen testitulokseen, joka parin minuutin odotuttamisen jälkeen pärähti ruutuun. Mua alkoi suututtamaan oitis kun ovistestin vastausnaama pärähti näytölle hymyilemään ivallisesti. Tilanne ei sinällään ollut lainkaan hymyilemisen arvoinen, kun hoitolaitos oli väärällä ultra-ajankohtavalinnalla sabotoinut hoitokiertomme... Korni symboli tuokin.

Mieleni haluaisi kovasti syyttää Naistenklinikkaa tästä epäonnesta, vaikka eihän tälle mitään mahda. Ihmettelen silti että eikö potilaiden omia käsityksiä kierroistaan huomioida mitenkään, vaan kaikki perustuu vain kokemukseen ja normikäytäntöihin...? Ovulaationi sattui kun sattuikin arkipäivälle tässä kierrossa - aiemminhan pelkäsin että viikonloppu pilaa inseminaatiomahdollisuutemme, mutta nämä hoitotahot eivät uskoneet puhettani kun sanoin sekä viime vastaanotolla että puhelimessa viimeisintä ultraääntä varatessani että MINULLA ON LYHYT KIERTO! O-vu-laa-ti-o-ni on ai-kai-sin!! Tajutkaa ja uskokaa! No, tämänpäiväisen ultran jälkeen tänään hoitokertomuksiini sentään saneltiin että seuraavassa inssikierrossa ultra tehdään jo 8.-10. päivä. Tosi edistyksellistä että ei koiteta taas vasta kp 12 silloinkin...

Valmistelin miestäkin ennen ovulaatiotestin tekemistä siihen mitä tuleman pitää oli tulos kumpi tahansa. Hymynaaman sattuessa siis äkkiä yhdessä vällyihin ja muumimuki siihen vierelle moista touhua symboloimaan. Oma reaktioni positiiviseen ovistestiin oli juuri se mitä tästä tekstistä on voinut päätellä, mutta mies yllätti olemalla rautaisempi kuin osasin arvata. Hän ymmärsi yskän ja hoiti homman kotiin. Koin aikamoisen tunneryöpyn, kun sain kokea hänen kykeneväisyytensä totella ovulaatiotestituloksen lähettämää viestiä. En itse asiassa uskonut että pystymme kumpikaan pakon edessä minkäänlaisiin kotitoimituksiin, joten näissä olosuhteissa rakkaani osoittautui oikeaksi sankariksi. ♥

Ovulaatiotestini tänään. Tulos ei vastaa oman naamani ilmettä.

Ultra- ja ovistestausjännityksiä

Nyt on ensimmäisen hoitokiertomme kp 11. Otin viimeisen Clomifenini viime perjantaina ja nyt odottelen seurantaultraani. Mitäs siellä sisuksissani onkaan tapahtunut - kiinnostaa kyllä! Clomifen-oireita minulle ei tullut sen enempää kuin aiemmin mainitsemani turvotus, joka jatkuu edelleen. Vatsan pöhötyksestä päätellen lääkekuurini on varmaan suurentanut kaikkia lisääntymisosiani... :-/ Tämä ei ollut se mun original bellywish, johon blogin nimi viittaa.

Luin juuri liuskaovistestieni ohjeita, mikä oli viisasta sillä sieltähän selvisi että ovista ei kannata testata aamupissasta (kuten raskaustestit) vaan päivällä. En tiedä pärjäilisinkö tulevat ovisbongauspäivät pelkillä liuskatesteillä vai tekisikö LH-kohouman ilmaannuttua lisäksi myös digitestin...?

Tänään illalla tunsin pienen nipsauksen vatsalla oikealla alhaalla. Mun tuurilla tietysti ovis siellä jo tapahtui (- Pharmaca Fennican Clomi-informaatiosta huolimatta), ja sittenhän se ei olis ensimmäinen kerta kun mun kasvavaa munarakkulaa ultrattaisiin ja todettaisiin siellä olevan enää surkastunut keltarauhanen! Yritin kyllä sanoa niille Naistenklinikalla että se ovulaatio voi minulla tulla nopeastikin, mutta mulle vastattiin vain että "no muttaku se Clomifen blabla..." No, selvä homma - uskotaan kun ammattilaiset sanovat. Huomisen ultraäänen jälkeen saan varmaan ainakin heti ohjeet alkaa testailemaan.

Tässä on nyt sellaista pientä, hilpeää jännitystä ilmassa näiden tapahtumien suhteen. Saas nähdä kuinka meidän käy!

4. Clomipäivä

Epäilen Clomifeniä syyksi alavatsan hervottomaan turvotukseen. Se alkoi ehkä jo eilen, mutta tuntuu tänään entistä pahempana. Hyi olkoon - en tykkää tästä olosta yhtään! Tyypillisesti kuukautisten jälkeen tulee sellainen miellyttävän "hoikka olo", mutta nyt olen kuin ilmapallo, ja lisäksi kohtu ja munasarjat kipuilevat aika ajoin. Lisäksi mulla on ilmavaivoja johon en keksi ruokavaliosyytä, joten nekin lienee Clomeista. Kuumia aaltoja tai muitakaan hikoilua ole ollut havaittavissa - ei edes siinä mielessä että olisin harrastanut hikiliikuntaa. Viikonloppuna olisi edessä yksi urheilupyristys, johon olisi tietysti voinut valmistautua mutta olen valinnut päiväunilinjan... Voiko jaksamattomuudenkin laittaa Clomien syyksi?

Google välitti minulle Pharmaca Fennican tietoa että Clomien jälkeinen ovulaatio tapahtuu yleensä kuurin lopettamisesta 7 -12 päivää eteenpäin. Jos pääsen tälle kultaisen keskihajonnan alueelle, niin minun ovulaationi tapahtuisi laskelmieni mukaan pe 1.6. - ke 6.6.

Jos mulla tulisi testaten ovisplussat esim. pe ja la, niin se tietänee kotiyhdyntähommia. Mutta jos ensimmäinen ovisplussa tulisikin vaikka vasta sunnuntaina niin onkohan mahdollista päästä heti maanantaina inseminaatioon? Annetaankohan julkisella puolella hoitoaikoja noin äkkiä, että soitosta samalle päivälle? Tällaisessä tilanteessa en näkisi paljon muitakaan mahdollisuuksia...

Toivoisin niiiin paljon että pääsisimme klinikkainseminaatioon. Please, anna ovulaation tulla arkipäivänä!!

1. Clomipäivä

Tänään söin ensimmäisen Clomifen -tabletin - tietenkin vasta luettuani ensin huolellisesti pakkausselosteen. Sekä tietenkin soitettuani ensin ultraääniajan ensi viikolle, jolloin tarkastetaan vasteeni tableteille sekä annetaan jatko-ohjeet. Hoito-ohjeemme mukaan mun on napsittava Clomeja nyt 1 kpl 50mg tbl per päivä kiertopäivien 3 -7 ajan. Eli 5 päivänä. Vuotoni alkoi kyllä jossain määrin jo viime perjantaina, mutta ei niin runsaina että potisin huonoa omaatuntoa pyöristäessäni tämän päivän kiertopäiväksi numero 3. (Muuten ei ois tullut taas asioista mitään...!)

Katsastelin tässä aikani kuluksi pikaisesti eri blogeista ihmisten Clomi-kokemuksia mutta en jostain syystä törmännyt kovin moneen, vaikka tuntuu että olisin useinkin niistä lukenut. Kertokaahan mitä vaivoja teillä on tullut Clomeista - nyt kuulisin erittäin mielelläni! Vähän jännittää ja mietityttää alkaako kohtuni vuotamaan verta, tuleeko näköhäiriöitä tai kuumia aaltoja. EIhän nuo kaikki ole yleisiä. Viimeksi mainituista olen varma että niitä tulee, sillä siihen minulla on ehkä vähän jopa luontaista tendenssiä.

Lisäksi ostin apteekista myös sinkki-seleeni-valmisteen, jonka mainittiin lisäävän hedelmällisyyttä. Ajattelin syöttää niitä nyt sitten ainakin miehelle, kun mulla on kerran nää Clomit... :)

Kuvan lähde.

Tunnelmaruno + vihaisia sanoja

Ei sää elä kuukauden kierrolla,
silti niin juuri luulen käyneen
       kun minusta karkasivat ilo ja paiste päivän
       tänään
       kun aamuiset sateet siirtyivät sisälleni,
       valumaan alas -
       kuin unelmat,
                  puhjotut, uudelleen runnotut.
Kuoret vain tippuvat,
riekaleet.

Tässäpä mun päivän tunnelmat runomuodossa. Jos muilla on ollut hyvä päivä niin en suosittele tämän tekstin jatkamista... Tänään aamupäivällä en vielä edes tuntenut merkkejä tulevasta (siihen aikaan, kun olisi vielä ehtinyt jopa soittaa inseminaatiota edeltävän ultra-ajan!), mutta iltapäivällä vatsa vääntyi tutusti vinoon ja valuminen alkoi. Raskaustumistoiveeni ja sisäinen rauhani lensivät sen jälkeen työpaikan ikkunoista taivaan tuuliin. Ja tuuli on kyllä tänään niin kova, että toivottavasti lensivät kauas pois - ainakin toi raskaustoive, kun se tuntuu aina palaavan takaisin... Kai mun on tunnustettava että toivoin taas liikoja; huomaan sen itsekin varsinkin nyt kun näen oman pettymykseni määrän. Keskustassa vastaantullut äiti kahden lapsensa kanssa ällöttivät mua. Katsoivat oikein ilkkuvasti hymyillen muhun ikäänkuin sanoen että "näin me täällä yhdessä eletään mutta tätä sinä et saa"! En tiennyt kuinka ruttuun voisin kulmani kurtistaa katkeruudusta heidän takiaan.

Ennen vanhaan vanhaan sinkkuaikoina ja kun emme lasta vielä yritettäneet miehen kanssa, olin kuukautisten alkaessa vain hieman ärsyyntynyt. Siihen ei liittynyt mitään sen kummempia pettymyksiä, mutta jostain syystä ärsyynnyin herkästi silloinkin; jupisin itsekseni tönien ovia ja huonekaluja, jos ne tulivat väärin luokseni... Nykyään lapsettomuuspettymys moninkertaistaa ärsyyntymiseni ja voin todeta olevani silloin tällöin juuri kierron alussa aivan supervihainen. Ajatukseni ovat synkkiä ja rumia, tuntuu että kaikki asiat ovat tielläni, ikäänkuin esteinä. Laukku, polkupyörä, hupun alle piiloutunut kävelijä joka ei halua huomata että yritän ohittaa, patonki joka työntyy ostoskassista väkisin käsijarrun ja käsikahvan väliin... Murisen kaikelle ja kaikille. :(

Että hyvää viikonloppua vaan... Toivon motivoituvani hoitokierron käynnistykseen maanantaihin mennessä. Koko inseminaatiokin v**uttaa tällä hetkellä, sillä olen aivan varma että alkaneen kierron ovisplussa tulee ajankohdallisesti loppuviikosta jolloin meidän pitää toteuttaa viikonloppuna kotiyhdyntä, joka pakon takia ei varmasti onnistu. Ja vaikka se teknisesti vahingossa onnistuisikin, niin sen enempää onnistumisia siitä ei tule koitumaan. Nää kotiyhdynnän hedelmät on jo niin nähty! Ei niistä ole koskaan ennenkään tullut mitään. Että se siitäkin inseminaatiosta jo näin valmiiksi. Pääasiahan onneksi on että minä pikku-viallinen pääsen hikoiluttamaan itseäni Clomifeneillä: kylläpä houkuttelee tosi kovasti...

Söin tähän murheeseen jo Buranan, suklaalevyn ja osan kiekkosipseistä; ehkä ne alkavat auttaa... Kiitos ja anteeksi - nyt on jo vähän parempi kun jokunen tunti sitten.