Alkaako kohta tapahtua?

Kiertoni on jälleen loppuvaiheilla ja ensi viikolla alkavista kuukautisista saisi nyt lopulta ilmoittautua siihen pitkään odotettuun IVF-hoitoon. Olen jotenkin vähän pihalla vielä koko hoidon kanssa... En nimittäin ole ollut henkilökohtaisesti kontaktissa hoitolaitokseen tänä vuonna kuin ainoastaan kerran; helmikuussa kun kävimme miehen kanssa yhdessä suunnittelukäynnillä. Sen jälkeen vain mies on toimittanut jotain labroja ja puhunut kerran tai pari lääkärinkin kanssa, mutta minä en. Nyt minuakin itse asiassa jo kiinnostaisi vähän tarkemmin että miten sen lääkityksen ja reseptien kanssa nyt oli, mutta kaipa he selvittävät asioita mulle sitten kun soitan sinne..?

Mies on ollut mielestäni tähän meidän vaikeaan lapsentekohommaan yllättävän sitoutuneen oloinen viime aikoina. Olen tehnyt tämän huomion tänä vuonna ihan sattunaisista pikkujutuista, mitä nyt on välillä tullut puheeksi. Joskus taannoin taisin kirjoittaa tänne blogiinkin kuinka minusta tuntuu että miestä pitää hieman psyykata ja vetää perässä lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin, mutta kaikeksi iloksi siltä ei tunnu nyt enää. Hän on ehkä rentoutunut asian suhteen nyt kun minä en ole enää (parin aiemmin vuoden tapaan) vauhkonnut lapsettomuudestamme - ainakaan omasta mielestäni.


Kävin muuten tässä kevään aikana ensimmäistä kertaa akupunktiossa. Mainitsin jo hoitoa varatessani kuukautiskivut ja paikan päällä rohkaistuin sanomaan myös lapsettomuuden, joka mun piti jostain syystä päästä sanomaan siitäkin huolimatta että olen aika skeptinen sen suhteen että sitä voisi neuloilla hoitaa... No, kuukautiskipuja kuitenkin hoidettiin ja vaikka itse hoitohetki oli sekä rentouttava että miellyttävä, niin siitä ei valitettavasti ollut apua kipuiluun. Seuraavassa kierrossa kivut olivat ennallaan ja jomottelivat jopa pari päivää ennakkoonkin, mitä ei aina tapahdu.

Lämpimät päivät ovat hellineet meitä, ja toivon myös lämmintä tulevaa kesää! En tiedä uskaltaako paljon muuta toivoa - prosenttien valossa ei kannata...

IVF siirtynyt eteenpäin

Tervehdys pitkästä aikaa! Anteeksi pitkä poissaoloni blogistani, jos nyt joku on sattunut kuulumisia kaipailemaan. Olen tässä saanut löysytettyä silmukkaa, joka taisi pitkän aikaa pitää minua vähän liian tiukasti otteessaan... Ei siis ole ollut mitään kirjoitettavaa, varsinkin kun meidän IVF siirtyi nyt kesän puolelle - alkuperäisen suunnitelman mukaanhan IVF-kierto olisi nyt jo käynnissä.

Miehelleni keksittiin viime hetkellä käynnistää vielä hormonilääkitys ennen IVF:ää. Jotta lääkitys ehtisi vaikuttaa mahdollisimman positiivisesti siementuotantoon, niin sitä pitää nauttia se 3 kuukautta. Spermatuotannoissa kun on vissiin olemassa joku 3 kuukauden sykli? Ihmettelin vain sitä että meidän hoitolaitoksemme ei ollut tätäkään keksinyt meidän puolivuotisen jonotusaikamme aikana - meidät oli vissiin heitetty totaalisesti sivuun, eikä lääkärit tuona aikana varmasti vilkaisseetkaan kansioitamme päin... Nyt sitten helmikuisen suunnittelukäynnin jälkeen noin kuukauden päästä he sitten keksivät siellä tämän ahaa-elämyksen, ja soittivat että laitetaanpa nyt miehellekin Clomifen käyntiin. (Itsehän muistan heittäneeni jo vuosi sitten keväällä eräällä vastaanotolla käydessämme puolivihjaavan kysymyksen "eikös Clomeja voi syödä myös mies," mutta vaikka siemennestetutkimukset olivat jo tuolloin tehdyt ja meikäläisessä ei ollut todettua vikaa, niin tottahan ne Clomit haluttiin silti tuolloin laittaa mulle...)

Näillä näkymin meidän koeputkihedelmöityksemme tapahtuu siis kesäkuussa. Se on ihan kiva ajankohta, minkä jälkeen pääsee heittäytymään kesälomallekin. :)


p.s. Vilkas, missä olet, mitä kuuluu?! Oon lueskellut joskus pidempään raskautta yrittäiden blogituttujeni kuulumisia, mutta sinun blogiisi en enää pääse.

Pukahdus hiljaisuudesta

Ajattelin nyt ihan vähän kirjoittaa - ainakin mainitakseni etten ole tyystin kadonnut. Olen ollut mieluusti hiljaa ja käynyt täällä blogeissakin vain harvakseltaan. Ehkä se on osaltaan ollut voimien keräilyä tulevan varalle. Ensi kuussa koittaa se päivä, jolloin minä ja mieheni pääsemme IVF-hoitojen suunnittelukäynnille!

Pakko kertoa yksi typerä muisto viime vuoden puolelta:

Joulun alla juttelin työtoverini kanssa hänen työsuhteestaan, joka on määräaikainen. Tulin kysyneeksi että oliko jatkoja tiedossa, johon hän vastasi että pomo oli hänen kanssaan keskustellessaan vihjaillut että "onhan täällä näitä vauvantekoikäisiä ihmisiä", mainiten ystävällisesti nimeltä minut ja erään toisen naisen. Ja tällähän viitattiin siihen, että jos nämä nimeltä mainitut vauvantekoikäiset naiset vain nyt tajuaisivat ruveta hommiin niin saisi tämä nykyinen sijainen mukavasti uuden sijaisuuden alleen. Prkl, anna mun kaikki kuulla! Kyllä kirosanaparvi lensi aikamoista kyytiä pääni sisällä tämän kuultuani, mutta enhän mä sitä voinut ääneen sanoa. Vieläkin oikein nousee ärsytys pintaan asiaa ajatellessani. Ja itse asiassa tämä työtoverihan oikeastaan vain välitti ylemmän portaan lausuntoja minulle... Kiitti vaan, pomo.

 Harmi, jos mun hedelmättömyyteni ei enää aiheuta pelkästään lapsettomuutta itselleni, vaan myös työttömyyttä muille. Kasvattaa kivasti tätä taakkaa entisestään.