Pukahdus hiljaisuudesta

Ajattelin nyt ihan vähän kirjoittaa - ainakin mainitakseni etten ole tyystin kadonnut. Olen ollut mieluusti hiljaa ja käynyt täällä blogeissakin vain harvakseltaan. Ehkä se on osaltaan ollut voimien keräilyä tulevan varalle. Ensi kuussa koittaa se päivä, jolloin minä ja mieheni pääsemme IVF-hoitojen suunnittelukäynnille!

Pakko kertoa yksi typerä muisto viime vuoden puolelta:

Joulun alla juttelin työtoverini kanssa hänen työsuhteestaan, joka on määräaikainen. Tulin kysyneeksi että oliko jatkoja tiedossa, johon hän vastasi että pomo oli hänen kanssaan keskustellessaan vihjaillut että "onhan täällä näitä vauvantekoikäisiä ihmisiä", mainiten ystävällisesti nimeltä minut ja erään toisen naisen. Ja tällähän viitattiin siihen, että jos nämä nimeltä mainitut vauvantekoikäiset naiset vain nyt tajuaisivat ruveta hommiin niin saisi tämä nykyinen sijainen mukavasti uuden sijaisuuden alleen. Prkl, anna mun kaikki kuulla! Kyllä kirosanaparvi lensi aikamoista kyytiä pääni sisällä tämän kuultuani, mutta enhän mä sitä voinut ääneen sanoa. Vieläkin oikein nousee ärsytys pintaan asiaa ajatellessani. Ja itse asiassa tämä työtoverihan oikeastaan vain välitti ylemmän portaan lausuntoja minulle... Kiitti vaan, pomo.

 Harmi, jos mun hedelmättömyyteni ei enää aiheuta pelkästään lapsettomuutta itselleni, vaan myös työttömyyttä muille. Kasvattaa kivasti tätä taakkaa entisestään.