Suuri päivä - alkionsiirto

Punktion jälkeinen päivä oli superpelottava. Vaikka olin oikeutetusti sairaslomapäivällä kotona, niin heräsin silti jo yhdeksän aikoihin kyttäämään puhelintani. Meidän hoitolaitoksemme käytäntö kun on että vain huonoista uutisista soitetaan, juuri niinkuin meille kävi kesällä kun mitään siirrettävää ei punktiosta saatu. Eilen sitten vain päivystin puhelimeni äärellä toinen toistaan pidempiä minuutteja, ja voin todeta päiväni olleen sekä piinaava että tylsä. Iltapäivällä en edelleenkään ollut saanut huonoja uutisia, ja ajatukseni harhailivat miettimään että mihinköhän aikaan hoitohenkilökunta mahtaakaan lopettaa työpäivänsä; vieläkö he saattavat soittaa kolmelta? Lopulta alkuillasta minun oli pakko uskoa että ne eivät soittaneet, koska niillä ei ollut meille mitään asiaa.! Alkoi näyttää siis siltä että alkionsiirtoon päästäisiin tällä kertaa. Illalla olin valitettavasti yksin kotona miehen ollessa toisaalla mutta tietenkin olin yhteydessä häneenkin siitä asiasta että - kuka tietää vaikka ihan ensimmäistä kertaa - meidän sukusolumme olivat toimineet yhteen sen verran että mikrohedelmöityksen jälkeen on tapahtunut jo jotain. :)

Tänään oli vuorossa sitten alkionsiirtopäivä, suuri ja ennenkokematon etappimme. Vaikka eilisestä päivästä selvittiin ilman ikäviä puhelinsoittoja, niin pessimisti minussa hoki että kyllä ne voivat soittaa vielä aamulla ennen alkionsiirtoaikaa... No eivätpä kuitenkaan sitä tehneet. Sitä ja kaikkea muuta hieman jännittäen menimme yhdessä miehen kanssa toimenpiteeseen, joka yllättävää kyllä sattui aika vietävästi minulla - sanoisin että jopa enemmän kuin toissapäiväinen punktio, mutta nyt ei tietenkään ollut mitään lääkitystä. Mulla on varmaan jotenkin vaikeasti lähestyttävä anatomia, kun ne toimenpideinstrumentit tuntuvat aina painavan niin ikävästi. Odotusaulassa aiemmin pirullisesti painanut ylitäysi rakkokin menetti merkityksensä muun kivun myötä. No mutta, kyllähän sen kesti hyvän asian puolesta: yksi pikkiriikkinen alkio sujautettiin nyt sisuksiini ja toivotettiin hyvää jatkoa. Hyvää jatkoa minäkin toivon.

Kuva hedelmöittymisestä Ovumia-sivulta.

Joku saisi tulla nyt pieksemään lyttyyn minussa asuvan ikuisen stressaajan ja pessimistin, sillä näin raskaana mitä nyt olen en ole ikinä aikaisemmin ollut, joten kai nyt edes hetken voin vähän "leijua" tästä tuntemuksesta? Eikähän onnistuneessa alkionsiirrossa ollut itse asiassa edes vielä kaikki päivän positiiviset uutiset: kuudesta munasolustani 5 oli ollut kelvollisia hedelmöitykseen, ja niistä 4 oli hedelmöittynyt onnistuneesti!!! Siis neljä, mikä hurja määrä - se kuulosti niin uskomattomalta että olisi tehnyt mieli tehdä pieni voitontanssi asian kuultuani, mutta sellaiseen puuhaan ei näyttänyt olevan varattu tippaakaan aikaa sillä siirtoja tehtiin ripeällä temmolla ja minunkin jälkeeni oli tulossa myös muita joilla varmasti jo rakko meinasi haljeta...

Edelleen lienee todennäköisempää epäonnistua kuin onnistua tässä hoidossa, mutta että näin pitkälle on päästy... Meille on siirretty onnistuneesti hedelmöittynyt alkio kohtuuni! <3 Feels like winner...