Jos ei mitään muuta hyvää niin olen tyytyväinen valintaani tehdä parit raskaustestit kotona ennen virallista testipäivää, jottei tarvinnut yllättyä viileän tädin soittaessa tänään jo arvatut uutiset veritestin tuloksesta. Negatiivinen. Ei raskautta.
Tyhjyys iski jälleen ja aivot on jotenkin turtana, voisin vain nukkua. Nyt tuntuu hassulta miten olimmekin hetken aikaa edes muka toiveikkaita ja jotenkin hersyviä...
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
9 kommenttia:
Olen niin pahoillani Belly. Niin väärin, niin julmaa. Kunpa voisin sanoa jotain lohduttaakseni. :(
Kumman turraksi sitä itsensä saa parilla pissitikulla...kunnes alkaa epätoivo ja raivo. Olen niin pahoillani, tää on aivan liian julma ja surullinen tie kuljettavaksi. Jospa se onnellin loppu meillekin joskus tulee (ihan ku toikaan mitään lohdurrais, tiedän)
Voimia Belly!! On tämä niin väärin. :(
Olen niin pahoillani :(
Huokaus... Tyhjyys, tuo tunne niin tuttu :( Olen pahoillani, Belly!
Oon pahoillani, kovasti voimia!
Helmi: Kiitos - kommenttisi jo lämmittää ainakin hetken, vaikkei muuta totuutta miksikään.
Feeniks: Kiitän myötätunnosta. Epätoivoa on jo vähän ilmoillakin... Tää on todellakin yksi ankea polku... :(
Isla: Niinpä.. Kiitos!
emminkäinen: Kiitos!
Rowan: Siitä tunteesta riittää valitettavan monelle oma osansa. Kiitoksia!
Lila: Kiitos myötätunnosta!
Voi itku potku raivari! Ei ole hyvä nyt. Helppo olisi sanoa, että elämä on. Se ei vaan yhtään helpota kun sen oman elämän kanssa pitää elää. Koittakaa jaksaa.
Kiitos, Helmi!
Lähetä kommentti