14.6.2013 | By: Belly

Kp 1 ensimmäistä IVF/ICSI-hoitoa

No niin, kuukautiset alkoivat sitten tänään; jos olisimme oikein onnekkaita, niin nämä voisivat olla viimeiset verikekkerit tänä vuonna! Synarela-lääke ei onneksi viivästyttänyt mun kohdalla kuukautisia kuin ainoastaan noin 4 päivää, joten alustavaa hoitosuunnitelmaa ei tarvinne kauheasti venytellä. Ehdin vuodon alkamista odotellessani jo lueskella netistä pidemmistäkin viivästymisistä ja toisaalta myös nenäsumuttelun aikana alkaneista raskauksistakin...

Nytpä siis tämä meidän hoitokiertomme on sitten viimeistään virallisesti alkanut! Vaikka olen täällä blogissa puhunut koko ajan IVF-käsitteestä niin tarkennettakoon että meidän tapauksessamme hoito on ICSI- eli mikrohedelmöitys. Siittiöiden laadun ja liikkuvuuden ollessa ilmeisesti useammassakin miehen näytteessä keskiarvoja paljon huonompia tämä mikrohedelmöitys on varmasti ihan aiheellinen; meille ei tosin ole tästä annettu kauhean tarkkaa tietoa että miten tähän on päädytty tai muuta sellaista, mutta viime elokuista inseminaatiokertaa muistellen uskon että on parempi näin... Jatkan silti täällä blogissa IVF-termin käyttöä (niinkuin olen aiemmin sitä jo käyttänytkin), mutta tuo ICSI on tässä tapauksessa tosiaan vielä se tarkempi määre.

Synarelaa olen nyt sumutellut sieraimiini jo 11 päivää ja pahin sivuvaikutus on ollut joka kerta paha maku suussa heti suihkeen jälkeen, yyh! Lisäksi olen musta on tuntunut että olen fyysisesti hieman flegmaattinen ja petipuuhienkin suhteen haluton, mutta en tiedä onko se lääkkeen syytä?

Mulla on vielä toistaiseksi ihan rento olo tämän IVF-hoidon suhteen. Olen pitänyt tunteet kurissa, enkä aio antautua haihattelemaan tai toivomaan mitään. Suurempi todennäköisyys on epäonnistua kuin onnistua. Tai toivonhan minä tietenkin - koko ajan oikeasti, mutta pidän silti toiveikkuuden tunteen  aisoissa ja koitan keskittää ajatukset muihin asioihin, esimerkiksi kuun lopussa häämöttävään kesälomaan ja lomasuunnitelmiin... Vaikka siitä huolimatta IVF tulee nappaamaan merkittävän osan lomasta, punktiot ja tuloksen jännittäminen ovat vääjäämättä "kesälomasuunnitelmiani."

7 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Kovasti tsemppiä hoitoon! Toivotaan parasta mahdollista tulosta! :)

Belly kirjoitti...

Laura, kiitos kannustuksesta! :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea tulevaan! :)
Auttoiko hormoonihoito miehellesi?
Meillä kävi nimittäin niin että mies sai hoidot vasta sen jälkeen kun olin tehnyt positiivisen testin ICSI:n jälkeen ja nyt 7kk esikoisen syntymän jälkeen olen raskaana täysin luomuna ja meillä yritystä 8 vuotta ennen onnistumista! Mutta kukaan lääkäri ei tullut testanneeksi mieheni hormoonitasoja kuin vasta hoitojen lopussa... Ja meillä lapsettomuuden syy oli alainen siittiöiden laatu ja määrä.

Belly kirjoitti...

Kiitoksia, Anonyymi! Meillä on nyt tosiaankin mies popsinut reilun kahden kuukauden ajan Clomifen-tabuja ja antoi noin kuukausi sitten ilmeisesti tällaisen kontrollinäytteenkin hoitolaitokseen, mutta siitä emme ole tosiaan kuulleet nyt mitään, eikö olekin vähän hassua?! Täytynee kysyä nyt kun käydään ultrissa ja punktiossa, että miltäs se viimeisin näyte vaikutti.
Minkä hoidon /lääkkeen sinun mies sai? Aikamoista miten noinkin monien vuoden jälkeen raskautuminen voi sittenkin olla yhtäkkiä noin helppoa - se voi todella olla pienestä kiinni... Mukavaa odotusaikaa sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Meillä mies söi juuri noita samoja pillereitä mutta eipä käynyt uudelleen testaamaan itseään koska lapsi oli jo tulossa. Kannattaa ehdottomasti kysellä ettei vaan pääse lääkäriltä unohtumaan tulosten katsominen.
Nyt tunteet erittäin ristiriitaiset koska rankat hoidot takana ja herää ajatus olisko pelkkä kuuri riittänyt ensimmäisenkin lapsen saamineen...
Mutta tiedä näistä ja olemme tästä ihmeestä onnellisia!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun kerrankin on iloinen, kun menkat alkaa... Toivottavasti viimeistä kertaa vähään aikaan.

Kiva kuulla, ettei sumute ole sinunkaan oloa suuremmin muuttanut. Se ei todellakaan maistu kovinkaan hyvältä! Ja kohtahan se annostus pienenee, kun pääset piikittämään.. Jännittääkö se piikitys sinua?

Toivottavasti pystyt pitämään suuret toiveet aisoissa jatkossakin. Mukavia ja onnellisia kesäpäiviä toivottaa
Leppäkerttu

Belly kirjoitti...

Leppäkerttu, ei se piikitys itse asiassa niin kovasti jännittänyt etukäteen ja eilen se itse asiassa alkoi ja postailen kohta aiheesta lisää. :)*Kiitoksia ja kesäisiä päiviä sinnekin!

Lähetä kommentti