Minä sain oman haamuni Halloweeniksi viime viikolla! Ehkä joku huomasikin? Tunnustettakoon että luonnostelin kirjoitustani jo viikko sitten ja menin vahingossa painamaan Julkaise teksti -painiketta. Äkkiähän sen sai pois, mutta huomasin silti myöhemmin muiden blogeissa että tuorein julkaisuni oli jäänyt päivitettyjen blogien listalle haamuilemaan!!
Sitten asiaan. Mietin useita aiheita keskustelunavaukselleni jo ensimmäisten projektiviikkojen aikana. Yhtenä vaihtoehtona pähkäilin sitä että pitäisikö lapsihaaveesta jossain tietyssä vaiheessa luopua totaalisesti. Voisiko ylipäänsä keksiä "jotain muuta"? Toiveissa -blogin keskustelunavaus esitti kuitenkin stressihallinta-aiheiden ohella tämänkin kysymyksen, ja tuntui että sekin asia sai tarpeeksi käsittelyä.
Viime hetkellä valitsin aiheeksi yksinkertaisesti bloggaamisen eli harppaan hieman poispäin lapsettomuusaiheista (vaikka siitähän meistä monen blogi koostuu). Milloin ja miksi perustit blogin? Kenelle kirjoitat? Sitooko blogi tai vaaditko siltä jotain? Mikä on ollut antoisinta blogitaipaleellasi? Oletko ajatellut lopettavasi jossain vaiheessa? Myös kysymysten ulkopuoliset mieleentulevat ajatukset ovat tervetulleita.
Itse aloitin tämän blogin pitämisen kuluvan vuoden kesäkuussa. Olin harkinnut asiaa ehkä parin viikon ajan luettuani jo jonkin aikaa melko kiihkeästi löytämiäni muiden blogeja. Mielestäni en kirjoita pelkästään itselleni, vaan juuri tämän aihepiirin parissa on ollut tärkeää saada vertaistukea. Lukea ja tulla luetuksi. Pyrin omassa blogissani olemaan selkeä kirjoituksissani ja luenkin usein tekstit ne läpi ennen julkaisua. Blogiulkoasun haluan miellyttävän omaa silmääni ja on mukava että sitä on mahdollista aina vaihdellakin. Bloggauksessa mua on ilahduttaneet eniten havainto siitä että olen ikäänkuin tullut osaksi pientä yhteisöä, mistä esimerkiksi Halloweeniksi haamu -projekti nyt oli mainio esimerkki. Mukavaa että uudet projektit ovat jo vireillä. Tylsintä on ehkä ollut se että olen huomannut toistavani itseäni. Aina ne ikuiset kiertopäiväykköset ja vatsakrampit... Viime aikoina olen tietoisesti vähentänyt kirjoittelua, sillä ei ole tuntunut että olisi paljoa annettavaa, eikä varmaan muita kiinnosta pelkkä kiertopäiväkuuluminen. Tietysti voisin sen sijaan koittaakin alkaa laatia jotain syvällisempiäkin postauksia... Nähtäväksi jää. :)
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
6 kommenttia:
Mä perustin blogin syyskuussa ja lähinnä siksi, että rupes olemaan niin paljon ajatuksia pään sisällä, että oli tarve purkaa ne jonnekin. Koin, että tää on paras tapa, koska kirjoittamalla saa ne just niin ylös kun haluaa. Ja lisäksi täältä löytyy paljon vertaistukea muista lapsettomista. Mulla on ainakin tullut jonkunlainen realiteetti täällä, mitä se lapsettomuus voi olla ja millaisia hoitoja minkälaiset ihmiset saa, koska noista keskustelupalstoista saa ihan väärän kuvan ja tietty niitä piti aiemmin lukea. Toki joskus täällä myös ahdistaa lukea toisten kertomuksia ja masentaa kun pyörittelee niitä ajatuksia lukiessa toisten tekstejä, mutta ehkä se on parempi kuin pyöritellä niitä yksin avautumatta kellekään. Itse oon pyrkinyt kirjoittaan vähän myös muusta elämästä, ettei kaikki pyöri aina saman aiheen ympärillä. Musta se tuo sisältöä mun blogiin, vaikken tiedä kiinnostaako ketään mun tekemiset ja osa saattaa ehkä tunnistaa mut sen takia. En haluaisi tietoisesti tunnistutua, mutta jos jotakin mun tuttua mun asiat kiinnostaa niin go for it! eipä tarvi sit enää selitellä.
Vauvakuume oli tuolloin kovimmmillaan ja "lupa" yrittämiseen oli suotu. Halusin keskustella aiheesta, mutta koska läheisissä ei ollut samassa elämäntilanteessa olevia, eikä keskustelupalstat tuntuneet minun jutultani, aloitin kirjoittamaan blogia. Mitä pidemmälle yrityksen kanssa mentiin, sitä suuremmaksi tarve vertaistuelle kasvoi. Olen saanut lukijoilta paljon, kiitos siitä!
Minä huomasin haamusi, yritin sitä myöhemmin löytääkin, mutta se hävisi.. Jäin ihan odottamaan, tämä oli myös mielenkiintoinen keskustelunavaus!
Aloitin blogini tämän kesän lopussa. Olen pikkuhiljaa yrittämisen jatkuessa enenevässä määrin tutustunut muiden yrittäjien mielipiteisiin, ensin enemmän keskustelupalstojen tarjoamisiin ja sen jälkeen enemmän ja enemmän blogien kautta.
En ole koskaan pitänyt päiväkirjan kirjoittamisesta, mutta tähän olen jäänyt koukkuun. Päiväkirjaan en oikein koskaan tiennyt mitä kirjoittaisin, tänne on ainakin vielä löytynyt sellaisia asioita, että niistä on ollut hyvä kirjoittaa.
Kirjoitan jonkin verran itselleni, ja sivu ajankulku on minulle paikka pitää kirjaa hoitojen ja asioiden edistymisestä. Se auttaa, kun on vain yksi paikka johon kirjaa edistymisen (täytyykin ottaa varmuuskopio jossakin vaiheessa.)
Toisaalta kirjoitan myös teille, joihin on jo pikkuhiljaa tutustumassa. Jännää olisi nähdä, miten tämä porukka toimisi yhdessä IRL. Hauska ajatus.. Luultavasti ollaan kaikki ihan erilaisia. :)
Minua blogi ei sido, koska en anna sen sitoa. Kirjoitan, koska se tuntuu mukavalta. Antoisinta on ollut teihin yrityskumppaneihin tutustuminen ja vertaistuki. Toisaalta täällä saa myös jännitellä muiden jännittelyjen ohessa, jos itsellä ei ole niin jännittävä vaihe menossa. Se on jotenkin lisännyt omaa toiveikkuutta. Luulen, että jossakin vaiheessa lopetan tämän blogin, mutta saattaa olla että aloitan uuden tilalle. Se jää nähtäväksi.
Tällä hetkellä tämä on loistava keino purkaa ajatuksia ja jäsennellä niitä, sekä saada uusia ajtuksia muiden blogeista. Kiitoksia teille kaikille!
Aloitin blogin kirjoittamisen viime joulukuussa. Kohta on siis blogin vuosipäivä edessä! Tuolloin oli yritystä takana 6 kuukautta ja tuntui että oli tarve saada avautua aiheesta jossakin. Että olisi jokin paikka, johon saisi purkaa ajatuksia ja saada mahdollisesti vertaistukea. Ja tukea on tullut, kiitos siitä kaikille lukijoille ja myötäeläjille!
Kirjotan blogia itselleni, mutta toivon että se antaa jollekin toiselle myös jotakin. Ehkä jollekin, joka kokee samoja asioita juuri nyt. Ja koska kirjoitan kuitenkin pääosin itseäni varten, en koe sitä sitovaksi, vaan olen päättänyt että jos siltä tuntuu, niin en kirjoita ollenkaan. Huomaan kuitenkin Halloweeniksi haamu -projektin myötä tuntevani tietynlaista kirjoittamisen pakkoa ja velvollisuudentuntoa teitä projektilaisia kohtaan. Toki näin täytyykin:)
Antoisinta on ehkä ollut huomata etten ole yksin. Palkitsevinta on ehkä ollut huomata kasvava kävijälaskurin luku blogin oikeassa laidassa.
Toivon että blogini saa joskus arvoisensa päätöksen. Ehkä aloitan uuden blogin raskausaikaa varten, jos siihen joskus päästään. <3
Kiitos vastauksista. Mukava kuulla millä mielellä kukin omaansa rustailee... :)
Minä aloitin blogini tämän vuoden maaliskuussa, jolloin yritystä oli takana puolisen vuotta. Tuossa vaiheessa todellisuus oli jo alkanut iskeä tajuntaani ja kaipasin paikkaa, jossa voisin muuttaa ajatukset sanoiksi. Lisäksi vertaistuen tarve ajoi minut pitämään blogia.
Kirjoitan toisaalta itselleni, mutta lukijat ovat minulle tärkeitä. Mietin siis kirjoittaessani myös sitä, mitä lukijat haluavat lukea. En halua kirjoittaa vain itseäni koskettavia merkintöjä. Toisaalta kirjoitan itselleni siinä mielessä, että pyrin olemaan sensuroimatta ajatuksiani blogissani.
Blogi sitoo siinä mielessä, että tunnen kyllä huonoa omatuntoa, jos päivitysväli kasvaa. Blogi kuitenkin antaa enemmän kuin vaatii.
Antoisinta on ollut vertaistuki, jonka tärkeyttä ei voi liikaa ylistää. On hienoa huomata, että en ole ajatusteni kanssa yksin.
Olen tullut siihen tulokseen, että blogini loppuu joskus. Jos joskus saan kaksi viivaa raskaustestiin, tämä blogini loppuu ja uusi blogi ehkä alkaa muualla. Jos viivoja ei ikinä tule, blogin on myös joskus loputtava. En voi jäädä ikuisiksi ajoiksi kiinni aiheeseen. Olisi hienoa päästä kirjoittamaan blogiin loppukaneetiksi "Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka."
Lähetä kommentti