Tänään tein sen eli soitin ajanvarauksen lääkärille. Hyvä minä! Terveyskeskuksen hoitajalta varasin siis lääkäriajan, ja tämä lääkäri kirjoittanee lähetteen tutkimuksiin. Mulle tuli mieleen puhelun aikana että tällaisesta asiasta ei vissiin ihan hirveän usein soitella terveysasemalle, kun vastaajatätsy kuulosti hivenen yllättyneeltä, vaivaantuneelta tai jotain siltä väliltä... Hän köhi välillä kurkkuaan ja etsi sopivaa sanottavaa. Siinähän meitä oli sitten kaksi vaikeina lankojen molemmissa päissä. Hän jotenkin kysyvästi ilmoitti kirjoittavansa ajanvarauskenttään 'lapsettomuusongelma', mihin toki annoin luvan. Poikaystäväni ei kuulemma tarvitse tulla lääkärikäynnille mukaan, ja vaikka hänelle myöhemmin tarjosin mahdollisuutta silti tulla niin ei hän järin innokkaalta vaikuttanut. Eli yksin täytynee lähteä laittamaan pyörää pyörimään...
Omia tunnelmiani vielä tältä päivältä. Aiemmin päivällähän kirjoitin testinegan jälkeisestä mieleni hetkahtamattomuudesta. Mutta puhelinsoiton jälkeen kun lähdin ulos ja liikkeelle niin olin ihan jähmeessä, turtana. Ihmisjoukossa edestessäni en mielestäni ajatellut mitään, mutta ihan kun ois kuitenkin itku halunnut tulla silmään... Ehkä se oli kuitenkin syvenpää ulospuskevaa surua, joka pakeni pois kun pääsin kauppakeskukseen. Ostoksilla olin ihan normituulella, mutta kirjaosastolla kun otin läjästä kirjan käteeni niin musta näytti hetken että loppuläjä lähti kaatumaan maahan. Huitaisin äkkiä käteni suojaksi ja katsoin samalla tarkemmin tajuten ettei kirjat kaatuneetkaan. Katselin että kukaan ei tainnut ollut tarpeeksi lähellä todistaakseen kummaa huitomistani ja aloin epäillä mieleni vähän horjahtelevan. Ehkä syksyistä melankoliaa ja jähmeyttä yhdistettynä tähän lapsettomuuden tämänpäiväisiin momentteihin... Sattuuhan sitä...
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
6 kommenttia:
Ei mullakaan miestä ollut mukana tk-käynnillä, koska ei nyt töistä sitten sen vuoksi viitsinyt olla pois, koska eihän tuossa vaiheessa mtn sellaista ole, jossa mukana tarvitsisi olla... (Kunhan selitin kierto-ongelmistani ja lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen. Ja kirjoitti miehelle vietäväksi sperma-analyysiin lähetteen.) Poliklinikan ensikäynnille sitten toki molemmat, jos siihen asti tarvitsee mennä (huoh).
Olipa hassua tuo hoitajan käyttäytyminen. Luulisi nyt terveydenhoidon ammattilaisten tottuneen kaikkiin tällaisiin!
Ehkä se joka vastasi puhelimeen, oli jokin harjoittelija tai ensimmäistä päiväänsä töissä tms. :)
Ymmärrettävää, että tunteet on pinnassa, kun onhan se aika iso juttu lähteä tutkimuksiin. Tsemppiä!
sinulle on haaste blogissani :)
Tuulari, jos oli harjoittelija niin ei ainakaan äänen perusteella enää kovin nuori... Mikä lie sitten sattunut vaivaamaan, kun oli vähän vaikeaa, mutta pääasia että tuli asia kuitenkin hoidetuksi. Ihminenhän se sekin oli...
Ekaa kertaa lueskelemassa, Moi vaan!
Tuli mieleen, et mistä sitä tietää jos se hoitaja itse kärsii/on kärsinyt samankaltaisista ongelmista ja oli hänellekin vaikea paikka??
Meille tk lääkäri sano, että ois ollu ihan hyvä jos oltas tultu yhdessä, mutta hyvin selvisin ilmankin. Miehelle oli varattuna muista syistä heti seuraava aika mun jälkeen eli selvensi asiat silloin miehellekin. :)
Tervetuloa luvuille, Sally!
Hoiturin ääni kuulosti sen verran itseäni vanhemmalta että voi olla ettei hän ainakaan tällä hetkellä painisi itse lapsettomuusongelmien kanssa, mutta mahdollistahan kaikki on... Ehkä joskus. Monenlaiset syyt ovat mahdollisia ja olen kyllä loppujen lopuksi aika ymmärtäväinen tällaisten asioden suhteen. Kunhan huomioin koska olin itsekin niin häkeltynyt että tuntui tyhmältä että meitä oli kaksi noloa langoilla... Tää nyt oli näitä elämän pikku kohtaamisia, eikä tästä nyt tulis mieleeni mitään potilasvalitusta ruveta vaatimaan. No harm done! :)
Lähetä kommentti