Nyt on elämäni ensimmäinen, ja toivottavasti viimeinen, munarakkulapunktio takana. Ja minä selvisin!
Toimenpide itsessään eli munarakkuloiden kerääminen ei ollut ihan niin paha kuin mitä olin ehtinyt villeimmissä mielikuvissani ajatella. Olin varautunut ottamalla muhkean siteen mukaani, mutta punktion jälkeen minusta ei ole vuotanut tippaakaan verta (ainakaan ulospäin), mitä olen ihmetellyt tosi paljon. Etukäteen pelkäsin kovasti sitäkin. Minulla kun on inhottava taipumus jännittää fyysisesti oirehtien, muun muassa siten että edellisenä yönä vain pyörin sängyssäni sen sijaan että nukkuisin ja että ennen h-hetkeä vatsaan sattuu, suuta kuivaa, pulssi hakkaa ja janottaa... Nämä kaikki vaivat olivat nytkin ennen punktiota akuutteina päällä. Kipulääkkeiden kanssa koko toimenpide sujui kuitenkin ihan siedettävän tuntuisena. Ja toimenpidelääkäri oli onneksi ilmeisen osaava tyyppi, jolta homma sujui sutjakasti. Myös muu kohdattu hoitohenkilökunta oli tällä kertaa osaavan miellyttäviä, katsoivat silmiin puhuessaan, kyselivät ja kuuntelivatkin.
Punktion saaliina oli 4 munarakkulaa oikean puolen munasarjasta. Kypsä munasolu oli löytynyt näistä vain kahdesta, joten kovin paljon liikkumavaraa pelikentällämme ei enää ole. Minusta tuo 2 munasolua on säälittävän vähäinen määrä. Monessa blogissa olen lukenut kerättäneen kymmenittäin rakkuloita ja niistä sitten vaikka "vain" puolet hedelmöittynyt - noh, sekin on enemmän kuin edes minun rakkulamäärä. Todella säälittävä aikaansaannos, kehoni!
Saa nähdä saadanko näistä kahdesta kaveruksesta kumpaakaan enää paluumuuttajaksi sisuksiini...
Parempi varmasti ajatella että tuskin saadaan.
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
3 kommenttia:
Yksikin kasvava alkio riittää!
Onhan se kieltämättä masentavaa, kun kaiken lääkityksen jälkeen saaliiksi tulee vain muutama solu. Kärsivällisyyttä nyt vaan sinne ja minä ainakin täällä toivon, että siirrettävää saatte.
Kiva kuulla, että punktio ei ollut paha. Itsekin koin sen siedettävänä, jos nyt ei niin mukavana. Onneksi niin, sillä uudelleen on siihenkin syksyllä mentävä. Alkion siirto onkin sitten ihan pieni juttu, jota ei jännittää tarvitse.. Ellei sit mieti onko edes siirrettävää..
Miten näin toimenpiteen jälkeen voit? Onko kipuja? Minulla mahaa juili enempi muutaman päivän punkition jälkeen. Ja koko piinaviikkojen ajan oli turpea olo -kiitos irroituspiikin ja keltarauhashormoonin..
Kärsivällisyyttä taas sinulle!
T. Leppäkerttu
Kaksi on parempi kuin yksi ja parempi kuin nolla. Toinen hyvä asia on, ettet saanut hyperstimulaatiota, toiset joutuu sairaalaankin sen takia. Häntä pystyyn ja peruna kerrallaan.
Kiitos kysymästä, Leppäkerttu, heti kotiin tultuani oloni oli ihmeen hyvä olo mutta se taisi silloin vielä johtua annetuista lääkkeistä. Myöhemmin niiden vaikutuksen loppumisen huomasi kyllä ja piti turvautua särkylääkkeeseen (sekä illalla vielä nukkumaan mennessä uudestaan). Punktiopäivänä otin rennosti kahdet päiväunet kotona, kuten suositus oli ottaa rauhallisesti. Tilanne oli edelleen hyvinkin siedettävä, vaikka pieniä outoja tuntemuksia alavatsalla on ollutkin.
Kiitos paljon tsempeistäsi! <3
Maija Dahlia, kiitokset kommentista. No jos jotain positiivista tällä kertaa niin ehdottomasti tuo. :)
Lähetä kommentti