Kävimme mieheni kanssa viime viikolla IVF-suunnittelukäynnillä. Huh hui... pian on todellakin aika taas orientoitua raskautumisyritykseen - psyykkisesti ennen kaikkea, vaikka nyt vielä otetaan yksi kokonainen välikierto tämän meneillä olevan lisäksi ennen varsinaista hoitoon ilmottautumista. Näin ollen itse IVF punktioineen ja alkionsiirtoineen tulisi tapahtumaan vasta lähempänä Vappua.
Mä oon armollisen irrottautunut tästä bloggauksesta lähiaikoina, kuten varmaan aiemmissakin posteissa olen todennutkin. Ahkera blogipäivittäminen ja kymmenien muiden blogien lukeminen esimerkiksi noin vuosi sitten sitoivat ehkä liiaksi ajatuksiani raskautumattomuuteeni, mutta se tuntui silloin tarpeelliselta ja niin piti tehdä. Nyt kuitenkin olen "vapauttanut" lukulistaltani jokusia blogeja pois, kaikella ystävyydellä ja itseäni ajatellen... Toki varmasti keväällä hoitojen intensiivisimmillä hetkillä google ja blogit ovat taas nykyistä kovemmassa syynissä. Olen tainnut ikäänkuin päättää että lapsettomuuden jäädessä mahdollisesti pysyväksi tilaksemme, en aio antaa sen kaataa minua masentuneena makaamaan. Jäljen se voi jättää, mutta valtaa se ei saa!
Niin, se IVF-suunnittelukäynti... Se oli mielestäni onnistunein hoitokäyntimme hoitavassa sairaalassamme koko puolentoistavuotisen hoitoajanjaksomme aikana. Iso merkitys onnistumiseen oli henkilökunnalla, ja tällä kertaa tuntui että sekä lääkäri että hoitaja ottivat kontaktia meihin - ja olisikohan jompikumpi jopa kysynyt jotakin jaksamiseen liittyvääkin, eikä pelkästään sitä milloin viimeksi alkoivat kuukautiset. Luulin jo hetken aikaa olevani yksityisellä hoidettavana. Varsinkin hoitajasta jäi tosi sydämellinen vaikutelma ja toivon että nämä samat tyypit tulisivat vastaan vielä vastaisuuden hoitokäynneilläkin. Istunnolla keskusteltiin miten IVF käytännössä toteutuu kohdallamme ja lisäksi katsottiin taas kerran vaihteen vuoksi ultraäänellä minun "lisääntymiskeskukseni" - en itse asiassa muista miksi edes.
Itseäni jännittää eniten tulevat hormonilääkkeet, jotka tekevät minusta varmasti vähintään ylihikoilevan ja kärttyisen - uskon niin. Ja rahanmeno IVF-lääkkeisiin harmittaa hieman mutta se nyt on pakollinen paha, joka täytyy vain suorittaa.
Jäämme odottelemaan kevättä!
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
5 kommenttia:
Tsemppiä tuleviin hoitoihin! Mukava että nyt teille sattui mukavaa hoitohenkilökuntaa kohdalle. :)
Juu, se lämmitti erityisesti minunkin mieltäni. Kiitos! :)
Mukavaa, että lääkäri ja hoitaja olivat sydämellisiä ja että oli hyvä käynti. Toivottavasti lääkkeiden sivuvaikutukset jäisivät vähäisiksi tällä kertaa.
Kaikkea hyvää kevääseesi!
Kuinka aika on mennyt viime postauksesi jälkeen? Onko aikatulu tarkentunut Vapun tienoosta? Olen vasta alkanut seuraamaan blogiasi ja kovasti kiinnostaisi tilanteesi ja tunteesi nyt..
Bluberry, ihana kuulla että taipaleeni herättää mielenkiintoa. :) Olen ollut viime kuukaudet hetkittäin hyvinkin irrallaan tästä blogista ja yrittänyt tietoisesti olla ajattelematta lapsettomuuttani liikaa. Eipä siitä silti kokonaan irti pääse missään tilanteessa, aina se on olemassa ja tulee vaikkapa kyyneleenä silmäkulmaan mitä yllättävimmissäkin tilanteissa...
Meidän IVF:mme on itse asiassa aivan tuoreimpien kuulumisten valossa siirtymässä eteenpäin; kesäkuun puolelle. Tämä tuli minulle ja miehellenikin tällä viikolla ihan yllätyksenä, mutta päätin asiasta kuullessa että en ala vauhkoamaan. Ei tässä parin kuukauden lisäodottelun pitäisi enää kirpaista... Optimistisin ajatukseni onkin että "enpä mä jouluvauvaa haluaisikaan, että sikäli sopii tämä viivyttely"... Kirjoittelen asiasta blogiinkin tarkemmin myöhemmin, kun olen ensin kypsyttellyt aikani tätä viivytysasiaa päässäni.
Lähetä kommentti