Minulla on ylimääräistä rakkautta odottamassa saajaansa. Tuntuu että se rakkaus odottaa piilossa minussa - ehkä jopa suljettujen ovien takana, eikä haluakaan tulla ulos ennenkuin vastaanottaja on olemassa. Sen on oltava oma lapsi. Se olisi elämäni merkitys, muut asiat tuntuvat nykyään usein turhanpäiväisiltä. Haluaisin olla jollekin se, joka voi opettaa maailmaa ja nähdä itse samalla miten sitä opiskellaan. Minun lapseni saisi rajoja ja rakkautta. Aikeeni on ilmaista niitä anteliaammin kuin omassa lapsuudenkodissani tai miehenkään... Loisimme välittämisen ilmapiirin perheeseemme.
Positiivisen odotus -projekti vetelee viimeisiään, enää puolitoista viikkoa on jäljellä, mikä ei valitettavasti meille kaikille tule riittämään raskaaksi tulemisen saavuttamiseksi. Yritystä voi luonnollisesti jatkaa projektin jälkeenkin vaikka osalla aika on e-rit-tä-in pit-kä, pitempi kuin sen kuuluisan pitkä "odottavan aika..."
Mä olen tämän vetämäni projektin aikana alkanut tuntea itseni erilaiseksi yrittäjäksi. En enää niin fanaattiseksi. Kiertopäivistä lasken enää vain ovulaatio-ajankohtaa, ja raskausoireiden kyttäämisen olen tiedostaen hylännyt (kaikkien niiden oltua tähän astisen elämäni pahimpia valehtelijoita). Olen alkanut miettiä tulevaa elämääni lapsettomana ja vaikka se tyhjältä tuntuukin niin luulen että onnistun ajan saatossa kehittelemään jotakin täytetoimintaa - korvaamaan sitä mitä en ikinä saavuttanut. Ovat muutkin tehneet niin. Matkustelua, ja sen sellaista...
Jos joku innostuu vastailemaan niin voisin Positiivisen odotus -projektin nimissä kysyä teiltä että mikä teille on/olisi lapsen saamisen merkitys elämässänne? Entä jos niin ei käy/kävisi, mikä sitten olisi tärkeää? Tällaiset vähän abstraktimmat ajatukset aihepiiristä kiinnostaisi minua.
p.s. Onko kukaan ajatellut ryhtyä vetämään seuraavaa raskautumisprojektia?
Teen marraskuun lopuksi vielä niputuksen koko kuluneesta projektista.
4 kommenttia:
Lapsen saaminen ja vanhemmaksi tuleminen täydellistäisi perheemme. Olemme perhe jo nyt, mutta lapsi toisi siihen erilaisen tarkoituksen.
Olen itse kokemassa samanlaisen muutoksen kuin sinäkin, kiertopäivillä ja yrityskierroilla ei ole minulle juurikaan merkitystä. Samalla olemme saamassa hiljalleen myös seksielämäämme takaisin, jos asioiden kypsymisessä eteenpäin on jotakin positiivista.. En jaksa myöskään innostua muiden jännäilyistä, paitsi jossakin erikoistapauksessa, kuten jos ne liittyvät hoitoihin. En enää elä niin paljoa itsekään kuukauden sykleissä - saatikka sitten kahden viikon- vaan paremminkin hoidoista hoitoihin sykseissä. Tuoresiirrosta jaksoin innostua, nyt odotan vain jouluna olevaa taukoa.
Jos emme lasta saisi, olisi tärkeää pitää edelleen toisesta huolta ja rakastaa. Olen yhtä suurta kysymysmerkkiä, kun pitäisi kertoa kuinka tulemme elämäämme jatkamaan jos ja kun hoidot lopetetaan tuloksettomina. Miehelläni ja minulla on erilaiset tarpeet, ja niiden yhteensovittamisessa lapsettomina joudumme varmasti tekemään myös töitä.
Itse olisin kiinnostunut myös sijaisvanhemmuudesta, mutta miehelleni ainakin ensimmäinen ajatus oli asian sihteen negatiivinen. Asiaan joudutaan varmasti palaamaan, jos aikaa kuluu ilman tuloksia.
Olen urakeskeinen, joten tulisin panostamaan varmasti töiden tekemiseen ja uuden osaamisen hankkimiseen. Toisaalta, kaiken jättäminen ja matkaan lähteminen on hyvin kiehtova ajatus myös - mutta mitäs sitten kun jossakin vaiheessa on palattava?
Vanhemmuus ja lapsettomuus/luopuminen ovat molemmat omalla tavallaan hyvin pelottavia ajatuksia.
Vaikeita kysymyksiä esität heti maanantai aamusta :)
Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mitä ajatuksia asia muissa herättää?
Lapsen saamisen merkitys olisi varmasti kotiin liittyvää, se suuntaisi huomion kotiin ja perheeseen. Odotan kovasti sitä, että meillä olisi miehen kanssa yhteinen olento, joka on meitä kumpaakin ja täydentäisi perhettämme. Ja kummankin vanhempia se toisi varmasti lähemmäs, sellaista läheisyyttä mitä vauva tuo tullessaan, ei aikuisten perheenjäsenten välillä oikein ole.
Ilman lasta taas katse suuntautuu perheen ulkopuolelle, ystäviin ja uraan. Olen melko varma että voisin elää tyytyväisenä myös niin, matkustella enemmän, syventää ja laajentaa työkenttääni ja pitää yllä tiiviimpää suhdetta ystäviin. Voisin keskittyä itseni kehittämiseen ja hemmotteluun, elämästä nauttimiseen.
Tämä on muuten aika uutta, että pystyn näkemään myös toisen vaihtoehdon aitona vaihtoehtona. Se on ollut työn takana. Sitä ei kukaan tiedä etukäteen, vaikka lapseton elämä olisi se onnellisempi vaihtoehto (vaikka kukaan lapsen saanut tuskin niin ajatteleekaan).
Vuolaat vastauksenne ilahduttavat, Toiveikas ja Maija Dahlia! Minä saan niistä heti lisää peilailukohtia omaan tilanteeseeni.
Meillä minulla ja miehellä tulee vielä olemaan puimista asian kanssa, mutta nyt olemme ennen edessä häämöttävää ivf:ää ikäänkuin sanattomasta sopimuksesta sellaisessa "huolettomassa tilassa." Ihan kuin olisimme päättäneet että lapsettomuutemme punnitaan uudelleen vasta ivf:n tuloksen selvittyä. Eihän tämä ole vielä täydellisen tuomittu tila, mutta lapsettomuus silti näyttäytyy yhtenä vaihtoehtona.
Meille lapsensaaminen on perheen täydentämistä, pidämme itseämme perheenä, mutta välillä tuntuu ettemme ulkopuolisille ole perhe ilman lasta (en nyt tarkoita että muiden takia lasta tekisimme) ja minua itseäni jotenkin kiehtoo ajatus siitä että saisimme jotain ns.omaa aikaiseksi, jonkun josta löytyy piirteitä minusta ja miehestäni, millainen persoona on ihminen joka tulee meistä :)
Ajatus ettemme tule koskaan vanhemmiksi olemme käsitelleet usein kotona, mikä silloin olis se elämän tärkein asia? Ehkä silloin keskittyisimme toisiimme, uraan, matkailuun...tietenkin jollain tasolla joutuisi luomaan suhteen elämään ja toisiimme uusiksi, nykyisin kuitenkin on pieni toivo lapsesta ja jos tämä häviää lopullisesti niin uskoisin että jonkun aikaa kestäisi että sutheen uusi tasapaino löytyisi
Lähetä kommentti