Tänään on kiertopäivä kahdeksan. Mä en oo hetkeen viitsinyt kirjoitella mitään, vaikka oon kyllä käynyt lueskelemassa muiden kuulumisia, mutta mulla ei tunnu olevan asiaa. Ei mitään uutta. Samaa vanhaa jauhantaa vaan... Viikko sitten alkoi kuukautiset. Ja kipeästi tulivatkin jälleen; sain olla parinakin päivänä laittamassa nappia naamaan. Mutta vuodon kesto oli onneksi lyhyt muutamaa viime kertaa mukaillen. Että jotain hyvää niissäkin.
Sain tällä viikolla uusia mittasuhteita lapsettomuusongelmalleni. Tapasin pitkästä aikaa vanhaa tuttuani, itseni ikäistä nuorta ihmistä. En tunnistanut häntä, sillä hän oli sitten viime näkemisemme sairastunut ja muuttunut sen myötä ulkoisesti. Kerroin hänelle vaivatta minun ja mieheni kuulumisista sen että lasta ei meinaa lainkaan tulla, vaikka en ollut aiemmin puhunut hänelle että edes yritämme. Meidän murheemme tuntui silti pienehköltä verrattuna hänen sairauteensa, jota olen viime päivät miettinyt... Elämä voi olla niin monella tapaa epäreilua!
Kertokaapa kommenttikenttään yksi tämänhetkinen positiivinen asia elämässänne. Minä voin aloittaa: terveys.
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
6 kommenttia:
Toviottavasti tämä ei tunnu veitsen kiertämiseltä haavassa, mutta raskaus olisi se oma positiivinen juttuni. Se tapahtui helposti enkä aluksi oikein edes tajunnut, miten onnekas olen. Sittemmin olen lueskellut paljon lapsettomuudesta ihan jo siksikin, että veljeni ja hänen vaimonsa kärsivät ongelmista tuon asian suhteen. Olen siis oppinut olemaan kiitollinen omasta tilanteestani. En pidä sitä itsestäänselvyytenä, sillä sitähän se ei ole.
Positiivinen asia elämässäni: rakkaus. Ja tuo rakkaus ei rajoitu pelkästään omaan aviomieheeni vaan muuhunkin lähipiiriin, johon välit oman vanhenemisen myötä ovat lähentyneet.
Tämä on nyt materiaa, mutta kyllä uusi asuntomme on kovinkin positiivinen asia elämässäni juuri nyt. Etsimme sopivaa asuntoa pitkään ja ensimmäisen oman "pesän" rakentaminen tuottaa minulle iloa.
Terveys tulee mullakin ykkösenä. Jokainen päivä jonka saan olla terve on kyllä kaikesta arvokkainta. Pahin painajaiseni olisi, että menettäisin liikuntakykyni. Olen kärsinyt vuosia pahoista selkäkivuista nuorempana, ja tiedän mitä on olla "rampana", sen jälkeen olen oppinut arvostamaan jokaista tervettä päivää.
Heti seuraavana tulee myönteinen asenne. Sen kanssa elämä on paljon helpompaa (olen myös aiemmin elänyt katkerana marttyyrinä).
Kiitos vastauksista!
Hain kysymykselläni vaihtelun vuoksi jotain mukavia asioita esille, sillä lapsettomuusblogimaailma tuntuu joskus kaikesta terapeuttisuudestaankin huolimatta joskus melko katkeranmakuiselta, ja omat tekstinikin vivahtavat varmasti sinnepäin.
Ja Anonyymi, vastauksesi ei kiertänyt veistä haavassa. :)
Täytyy minunkin sanoa Rakkaus, ja jotta en kuullostaisi liian kliseiseltä niin voisin lisätä vielä Uskon ja Toivonkin :D
Jos tätä kolmikkoa ei elämässäni olisi, niin menisi erittäin heikosti.
Lähetä kommentti