Se perinteinen

En ole raskaana. Negatiivinen tulos on virallisesti saatu.

Olen pintapuolisesti turta, olenhan jo tottunut tähän, enkä viitsi vaivautua esimerkiksi itkemään asiasta - ainakaan tällä hetkellä.

Silti minussa nostaa päätään joku hirveän iso ahdistus... Tänään aamulla kuljin ulkona niin aikaisin ja pienellä kadulla että luulin saavani nauttia hiljaisuudesta yksin. Risteävältä kadulta kuitenkin poikkesi tepastelemaan aivan kannoilleni joku toinenkin kulkija, mistä syystä minut valtasi aivan hullu suuttumus. Tuntui siltä että koko elämä haluaa vastustaa minua ja ilkkua minulle, kun kaikista autioista kadunpätkistä ihmisen piti tulla kolisuttamaan kenkiään juuri minun askelilleni. Olisin halunnut pompata ympäri X-asennossa ja huutaa hänelle tuskasta. Kuulostaa varmasti mielipuoliselta - tiedän kyllä. Tuntuu vain siltä että pettymys muuttuu minussa ahdistukseksi joka ehkä ilmenee muun muassa fyysisenä levottomuutena. Viime yönä en saanut untakaan, vaikka olisin voinut olla väsynytkin, ja kun mies nukkui kääntelehtien liiaksi minunkin puolelle minun olisi tehnyt mieli alkaa töniä häntä pois! En tietenkään töninyt, ajattelin vain että "mikään ei ole hyvin"...