Olen jo muutaman viikon ajatellut tänne blogiin kirjoittamista, mutta asia on jämähtänyt päättämättömyyteeni - mitä tästä nyt olisi aiheellista edes kirjoittaa? Tämä mun elämä on taas ja jälleen tätä samaa "pettymyspuuroa", ehkä aiempaa syvenpänä tai sitten ei. En tiedä.
Hetken ajan heinäkuussa tuo meidän surkeista surkein IVF-hoitotuloksemme tuntui minusta aivan loputtoman masentavalta. Heti alkuun tiedon saatuamme tuli muuta ohjelmaa, emmekä ehtineet sitä alkujärkytyksen jälkeen ajatellakaan. Mutta sitten tuli tyhjä ohjelmaton viikko, joka oli kyllä varmasti elämäni surkeimpia kesälomaviikkoja. Erään kerran istuin yksin lounaalla ja luin lehdestä uutista junaturmasta jota sitten aloin kyynelehtiä - tajuten vain hetken päästä sen että oikeasti en itkenyt junaturman uhrien tarinoille, vaan aivan muulle...
Tottakai minä tajuan että me voimme vielä yrittää uudemman kerran, eikä peli ei ole ihan vielä menetetty. Mutta kyllä tämä ikuinen odottelu tuntuu aivan totaalisen järjettömältä. Olemme kai jo sanoneet "kyllä" uudelle yritykselle syksyn tullen, mutta minusta muun muassa se on pelottavaa että pallo ei näissä hoitojen etenemisessä ole koskaan meillä. Koko syksyltä ei tällä hetkellä tunnu löytyvän ehdottoman varmaa ajankohtaa edes lomareissulle, jonka uskaltaisimme jo nyt hyvillä mielin suunnitella ilman ne mokomat voivat vielä joku kaunis päivä sanoa meille että "nytpä pidetään vielä yksi välikierto, koska yksi välikierto olisi nyt vielä paikallaan"... Näistä asioista ei ihan aina tunnuta neuvoteltavan meidän kanssamme lainkaan, ja minä tajuan sen aina vasta jälkikäteen. Silloin sitä ehtii enää päivitellä vain.
Sekavaa sekavaa - kuten minäkin.
Yksi viidestä
-
Tätä ette varmaan arvanneet, että palaisin vielä tänne takaisin -en
minäkään.
Osallistun parhaillaan kirjoituskurssille, jossa olen taas piiiiitkästä
ai...
5 vuotta sitten
5 kommenttia:
En osaa edes kuvitella kuinka raskasta on kuin oman elämänsä sivustaseuraaja. Kaikki vain ikäänkuin tapahtuu. Koittakaa kestää, vaikka se on laiha lohtu, niin toivottavasti tämä kaikki on sen arvoista.
Siis on olla kuin, sekavaa tälläkin..
Kiitos myötätuntoisesta kommentista, Helmi! Vähän on juurikin tuollainen "sivustaseuraaja-olo" hetkittäin mutta ei onneksi ihan koko ajan.
Miten jakselet?
Kiitos kysymästä, emminkäinen, tässähän tämä elämä kulkee. Oon tietoisesti suuntaillut ajatuksiani jälleen muualle - ehkä vähän fanaattisestikin, mutta ehkäpä sitä sitten jaksaa paremmin taas yrittää syksyllä hoitoja. Uutta ICSI-kierrosta käynnistellään kohta ja virittäydyn varmasti pian "raskautumistunnelmiin" bloggailemallakin.
Lähetä kommentti